Niin hyvää ettei kuunnelluksi saa

Band Aidin nälänhätähitti Do They Know It’s Christmas (1984) käynnisti ympäri maailmaa villityksen: studioon haalituille tähdille piti pikapikaa raapustaa biisinkehikko, johon enemmän tai vähemmän kilpailuhenkisesti jokainen vuorollaan ripusti omat korukuvionsa ja vibraattokiekauksensa. Ei ollut mikään ihme, että hyväntekeväisyyslevytyksissä siirryttiin pian coverversioihin. Britit turvasivat taas The Beatlesiin – esimerkiksi Ferry Aidin Let It Be (1987) ja Bananarama & Lananeeneenoonoon Help (1989) kävivät Suomenkin listakärjessä.

Almukierrätysten kulminaatio oli tietenkin Elton Johnin vetelä Diana-tribuutti Candle in the Wind (1997), josta tuli muun muassa Suomen äänitehistorian ostetuin single. Mihin tästä saattoi edetä? Mihinpä: Do They Know It’s Christmas on saanut jo kaksi päivitystä, ja Suomen alkuperäinen Etiopia-hymni Maksamme velkaa (1985) valjastettiin vuonna 2005 tsunamikeräyksen tarpeisiin.

Nyt meillä on Haitin maanjäristyksen seurauksena brittiykkönen Everybody Hurts. Se kuulostaa aika pahalta, mutta ei likikään niin pahalta kuin We Are the World 25. Sen kuultuaan tekee mieli nyhtää takaisin kaikki ikinä hyviin tarkoituksiin antamansa pennoset ja siirtää ne korkojen kera Autotunen hautajaisrahastoon. Onneksi Haitia voi ja pitää tukea muitakin reittejä, vaikkapa täällä.

Coverit ovat toki kekseliäimmillään miltei parasta mitä popmusiikki tarjoaa, mutta tällainen ei saa jatkua. Eikö joku voisi kirjoittaa varastoon keräyshittipankkia, josta ammentaa hädän hetkellä? Jos Michael Jackson -vainaa oli pakko nostaa mukaan, niin häneltä olisi löytynyt soveliaampikin ja tuoreemman kuuloinen sävellys kuin We Are the World, vuoden 2001 terroristi-iskun jälkeen levytetty mutta levy-yhtiön sabotoima What More Can I Give.