Tukos valokaapelissa

Latauskaupan aiheuttama singlehittien myyntikaaren loiventuminen ja listojen hidastuminen on omiaan nostattamaan nostalgiaa. Tilastothan käyttäytyivät varsin samalla tavoin, kun vanha oli nuori. Jotain herkistävän tuttua on siinäkin, että ulkomaanihmeitä on ruvettu taas lanseeraamaan raukoille rajoillemme söpösti myöhässä.

Esimerkkitapaus Mini Viva, jonka esikoissingle Left My Heart in Tokyo nousi juuri listamme seitsemänneksi. Se oli samalla sijalla Britanniassa yli viisi kuukautta sitten, ja joulukuussa julkaistu seuraaja I Wish ehti flopata komeasti (sija 73), minkä seurauksena albumi jäi lillimään jonnekin julkaisuaikataulujen katvealueelle. Sinänsä yllättävä huti, koska duon takana väijyvät hittikoneisto Xenomania ja managerilegenda Simon Fuller.

Left My Heart in Tokyo on toki näpsä rallatus ja ansaitsee soittokertansa. Tapauksesta tulevat vain niin elävinä mieleen monet 1970- ja 1980-lukujen päiväperhot, joita Suosikki ja kumppanit tyrkyttivät meille kuumina uutuuksina. Jopa Mitä Missä Milloin 1977 -kirja todisteli kokosivun kuvalla, että teinibändi Slik on seuraava suuruus, Bay City Rollersin kukistaja. Kirjan ilmestyessä Slikin ainoa hitti Forever and Ever (brittiykkönen helmikuussa 1976) oli ehtinyt kutakuinkin unohtua.