enne omen, augury; (merkki) sign

Kristillistä metallia soittavan HB:n albumi Enne vietti vuonna 2006 neljä viikkoa Suomen Top 40:ssä. Maininnan arvoiseksi tämän tekee se, että nuo viikot eivät olleet lähestulkoonkaan peräkkäin: 19, 24, 35 ja 47. Nyt se on palannut englanninkielisenä – en vain vielä voi sanoa, mille sijalle. Kuten nimi Frozen Inside kertoo, ihan sanasta sanaan ei käännöstyö sujunut, ja soitantokin on paljolti tehty uudestaan.

Music Control -radiolistan harppoja on amerikkalainen laulaja-pianisti Sara Bareilles. Hiljattain USA:n hittilistan neljäntenä käynyt Love Song oli viime viikolla sijalla 49, nyt kahdeksas kiivettyään neljän suuren soittolistoille. Neljä suurta ovat siis Nova, Ylex, NRJ ja The Voice, joiden osuus radiolistapisteytyksestä on noin 80 prosenttia. Kärjessä jatkaa Marikon Unstoppable perässään Lovex ja Paramore.

Formaliinipurkin kansi aukesi

Seuraavan albumilistan kärkisijat menevät otaksutusti Madonnalle ja Stellalle myös Anttila-ennusteen mukaan, mutta tuntumassa kiemurtelee taas ihmeen sitkeähenkinen Whitesnake. Miten niin taas, jos edellisestä varsinaisesta albumista on 19 vuotta? No, välissä on Suomen kärkikymppiin noussut kaksi kokoelmaa ja Whitesnaken nimissä julkaistu David Coverdalen soolo. Ja vielä kolmas kokoelma sijalle 26. Good to Be Badistä on tulossa yhtyeen yhteensä yhdeksäs Top 10 -pitkäsoitto. Suurehko luku, paitsi jos sitä vertaa Wikipedian infoboksiin, jossa luetellaan 31 entistä Whitesnaken jäsentä!

Rajan takaa kärkeen

Billboard Hot 100:n uusi ykköskaksikko Lil Wayne featuring Static Major ei herättäne voimakkaita reaktioita suomalaisissa listojen kyylääjissä, mutta teen tikusta asiaa. Static Major eli tuottaja-rappari Steve Garrett (kuvassa) nimittäin kuoli kaksi kuukautta sitten kotikaupunkinsa Louisvillen sairaalassa mystiseen hoitovirheeseen. Hän on kautta aikain seitsemäs vainaja USA:n hittilistan kärjessä.

Luetellaan ne toisetkin: Otis Redding (Sittin’ on the Dock of the Bay 1968), Janis Joplin (Me and Bobby McGee 1971), Jim Croce (Time in a Bottle 1973), John Lennon (Just Like Startin’ Over 1981), The Notorious B.I.G. (Hypnotize ja Mo Money Mo Problems 1997) ja (Juvenile featuring) Soulja Slim (Slow Motion 2004). Kaikki olivat hittejä muutaman kuukauden sisällä artistin kuolemasta.

Elastisuutta esittäjätietoihin

Singlelista tuo taas mieleen 1980-luvun, sillä silloinkin Poko tuntui olevan ainoa kotimaisten sinkkujen julkaisemisesta kiinnostunut yhtiö. Tämän viikon Top 20:n ainoat fyysisellä levymyynnillä sijansa tienanneet äänitteet ovat Pokon julkaisuja – Popeda kolmantena (Kuutamohullu) ja Iskias 11:ntenä (Hulluksi teit). Iskiaksen edellinen hitti Huomisen kyynel menestyi ensisijaisesti digilatauksena, mutta sen julkaisi pikkumerkki Wessberg.

Aikooko Elastinen Suomen T-painiksi? Hän vierailee kahdella latauslistan uudella tulokkaalla, jotka ovat XL5:n Laatuaikaa ja Beats and Stylesin You Got the Light. Elastinen ääntelee myös Daruden pahanpäiväisesti flopannella kolmosalbumilla, jonka Warner näköjään julkaisi tällä viikolla uudestaan.
(Ai kuka T-pain? Tiheimmillään melkein joka toisen jenkkihitin kreduissa on lukenut featuring T-pain – yksi niistä on Suomen sinkkuyhdeksikkö, Flo Ridan Low.)

Hullut päivät meni jo

Jos kerran Jippu onnistui hissun kissun kultaa myyneen albumin seuraajalla loikkaamaan ykköseksi, niin miksei Olavi Uusivirta onnistu samassa? Kehuttu Minä olen hullu debytoi vasta sijalla 12. No, mies on sentään 14 parhaan joukkoon nousseista viidestä tulokkaasta ainoa, joka saavutti listauransa parhaan sijan. Kultalevy Me ei kuolla koskaan kävi aikoinaan vain 18:ntena.

Vaikka Matti ja Teppo ovat yltäneet parempaankin, Satoi tai paistoi -albumin kolmossija on melkoinen teko – edellisestä pienemmästä numerosta eli Pidä itsestäsi huolta -älppärin paalupaikasta on kulunut melkein 26 vuotta. Kahden vuoden takainen viitossija toki jo enteili duolle uutta nousua. Myös 1990-luvun alussa irtosi pari Top 10 -merkintää.

Duffy pinnisti kunniakkaasti kakkoseksi ja on tätä menoa ohittamassa ensi viikolla Children of Bodomin, mutta ulkomaalaisten osuus kutistuu entistäkin surkeammaksi: vain viisi neljästäkymmenestä! Yksi kahdeksasosa! Madonnan albumi ei ilmesty hetkeäkään liian aikaisin.

Irtonumeroita

Kierrätän seuraavassa muutamaa levy-yhtiön mainoslausetta. Ensiksi Sony BMG taustoittaa uutista Ari Koivusen tulevan kakkosalbumin ilmestymisestä:
”Arin debyyttialbumia on myyty tähän mennessä Suomessa jo 75 000 tuhatta kappaletta.”
75 tuhatta tuhatta on 75 miljoonaa. Way to go! Paitsi Suomen myös koko maailman myydyin albumi, tai ainakin toiseksi myydyin! Onnea.

Warner Musicilla kerrotaan Madonnan perjantaina julkaistavasta Hard Candy -albumista:
”Justin Timberlake, Danjahand ja Timbaland taustajoukoissaan Madonna on jälleen valmis valloittamaan maailman, yhdennettätoista kertaa.”
Suomeksi sanotaan kyllä yhdettätoista, mutta en suomennoksen jälkeenkään ymmärrä, mihin numerolla viitataan. Apua.

Universal Music painottaa puheensa Mariah Careyn USA:n sukseeseen, koska Suomesta ei koko 2000-luvulla ole ollut paljon raportoimista:
”E=MC2 on Mariahin 11. albumi ja seuraa v. 2005 julkaistua maailmanlaajuista menestyslevyä The Emancipation Of Mimi, joka oli USA:n eniten myyty levy julkaisuvuotenaan yli 10 miljoonan kappaleen myynnillään.”
Platinamyyntejä rekisteröivän RIAA:n mukaan Mimin tukkumyynti USA:ssa on vielä kolme vuotta myöhemminkin vain kuusi miljoonaa. Tsemppiä.

We won't let you stop at all

Popkulttuurissa on vuosikymmenet totuttu näkemään vanhojen biisien elpyvän uuden sukupolven suosikeiksi, mutta aiemmin se oli aina ylhäältä johdettua – farkkumainosten tai nostalgisten leffojen stimuloimaa markkinarasvaa. Internet-aikana on hauska seurata ilmiön nykyaikaisia variaatioita vaikkapa You Tubesta, jossa välillä aika hämmentävätkin rainat yltävät miljoonalukemiin. Eikä siihen aina tarvita Rick Astley -tyyppisiä feikkilinkkikampanjoita.

Mikä esimerkiksi on ilmiön Don’t Stop Me Now takana? Vuosikymmeniä Queen-tuotannon keskisarjassa värjötellyt vuoden 1978 kappale tulee esiin joka puolella. Ensin se äänestettiin Top Gear -ohjelmassa kaikkien aikojen autoilubiisiksi, sitten McFlyn cover nousi brittiykköseksi, ja nyt listakommentoija James Masterton kertoo sen keränneen viime vuonna Britanniassa 53,000 latauskertaa ihan vain ”taustasäteilynä”. Nyt se on nousussa listalla tv:n suklaamainoksen ansiosta. You Tube näyttää alkuperäiselle videolle katsojalukemaa 5,442,258, vaikka sen visuaalinen anti on laiha.

Don’t Stop Me Now ilmestyi sinä lyhyenä ajanjaksona, jolloin olin sekä listaentusiasti että Queen-entusiasti, joten muistan hyvin, miten vaisusti se vastaanotettiin etenkin Suomessa. Alkuvuonna 1979 se käväisi briteissä yhdeksäntenä, mutta vastus ei ollut kummoinen – edellä pysytteli niinkin obskuuri esitys kuin Players Associationin Turn the Music Up. USA:ssa jäätiin sijalle 86.

Olisi hauskaa tehdä tilasto You Tuben katsotuimmista vaikkapa yli 20 vuotta vanhoista musiikkivideoista, kun vain keksisi tehokkaan kartoitustavan. Voitte pistää vihjeitä yllätysimureista. Suomen toivoa, I Wanna Love You Tenderiä ei huomioida, siitähän on tehty uusia versioita melkein samaa tahtia kuin Thrilleristä.