Historia toistuu

Yli viisitoista vuotta sitten, viikolla 16/97, Suomen albumilistan kolmelle parhaalle paikalle nousi ennennäkemättömästi kolme listatulokasta. Viime vuonna viikolla 44 debyytit kykenivät valloittamaan tilaston neljä huippusijaa. Tuskinpa moni osasi ennustaa tämän tapahtuvan toisen kerran elokuista myyntiä mittaavalla viikolla, mutta tänä vuonna levysyksy alkoi totuttua aikaisemmin.

Ihmekvartetin (kolme suomalaista ja ruotsalainen) sijat olivat myös yksilökohtaisia kohennuksia. Samuli Putron edellinen soolo jäi neljänneksi, mutta Tavalliset hautajaiset toi miehelle Zen Café mukaanlukien yhteensä jo kuudennen paalupaikan. Kerkko Koskiselle kakkossija on Ultra Bran jälkeen paras. Aiemmin kahdesti Top 10:ssä käyneet Ensiferum (#3) ja Katatonia (#4) puolittivat tähänastiset pb:nsä.

Tarja Turusen konserttiäänite näyttäytyy 12:ntena. Saa oikaista, mutta suomalaisista naisartisteista tietääkseni vain Maarit on saanut livelevynsä korkeammalle (Stoalive #10). Maija Vilkkumaakin ylsi 12:nneksi. Alanis Morissette (#15) saavutti parhaan numeronsa yli kymmeneen vuoteen, ja mikkeliläisen Bloodred Hourglassin ensilevy ilmaantui 22:nneksi. The Darkness (#46) ei palattuaankaan ole niin kova nimi kuin muutamassa meikämediassa luullaan.

Lisää titaania

Mittavalle ja hiljaiselle albumilistalle on viime aikoina ollut helppo juuttua. Harva olisi alkuvuonna arvannut esimerkiksi Lana Del Reyn viettävän 25. listaviikkoaan sijalla 21. Toisaalta Norjassa Born to Die putosi vastikään paalupaikalta vietettyään siellä puoli kesää. Saksassakin se on nyt ostetuin ulkomainen levy kahdeksantena.

David Guettan viimevuotinen Nothing but the Beat putosi ensi kerran Top 50:stä jo kahdeksan viikon jälkeen, mutta jatkuvien singlelohkaisujen myötä sillekin on kertynyt läsnäoloa puolen vuoden edestä. Ja jatkoa odotetaan, sillä latauslistan kakkosena debytoiva She Wolf pohjustaa albumin uutta painosta. Laulajana sama Sia kuin Titaniumilla, joka on tämän vuoden suurimpia hittejä.

Latausykköseksi pyyhälsi PSYn Gangnam Style, jota lienee turha odotella singletilastoon. Spotify tarjoaa siitä vain säälittäviä jäljitelmiä, jotka eivät ole kelvanneet sadan soitetuimman joukkoon. Biisit.infon mukaan kappale on soinut Yle X:llä kuusi kertaa ja The Voicella kerran, joten toistaiseksi ei ole suuri vääryys, jos se ei pääse radiolistan mittauskoneistoon.

Pitkä hiki ei kuivahda

Syksyn suuret levyjulkaisut alkavat jo tunkea tietoisuuteemme radiomaistiaisina. Viikon näyttävimmän radiolistaharppauksen (34–7) tehnyt Tuure Kilpeläisen ¡Eloon! pohjustaa kuukauden päästä ilmestyvää albumia. Sesongin vaihtumisesta kielii Pariisin kevään Kesäyön romahdus (1–12–26), mutta toisaalta JVG:n Kran turismo palasi kahdenkympin joukkoon.

Nielsen Music Controlin asemakohtaiset tiedot ovat pirstaleisia ja harvojen nähtävissä, mutta radioiden nettinäyttöjä hyödyntävät amatöörilaskurit ovat tehneet paluun. Vaikka radiot ovat teknisellä häirinnällään nitistäneet kaikki aikaisemmat yrittäjät, Biisit.info on kyennyt pyörittämään aika laajaakin toimintaansa kohta vuoden. Seurannassa on 11 asemaa, ja tulostusta höystetään viitseliäästi You Tube -videoilla.

Kiinnostavimpia biisit.infon tarjonnassa ovat koko vuotta 2012 koskevat tiedot. Kuten se, että Metro FM on soittanut David Guettan Titaniumia älyttömät 682 kertaa. Ja Groove FM Inner Circlen 20-vuotiasta Sweat (A La La La La Long)ia huimat 349 kertaa. Europen Not Supposed to Sing the Blues (??) on kerännyt Radio Rockissa 314 ja Radio Cityssä 217 soittoa. Radio Nostalgian rotaatiovoittaja on tv-sarja Onnen päivien tunnari!

Aina vain viimeiset

Hiljaisesta äänitekaudesta on myyntilistoihin tylsiä, mutta myös kiehtovia seuraamuksia. Kärjen lähelle eksyy yllättäviä julkaisuja kuten suomalais-ranskalaisen Eva & Manun esikoislevy (#8), ja kahdeksanvuotias turkulainen kulttialbumi saavuttaa tilastomerkinnän vasta suppeahkona vinyylipainoksena (Wojciech: Ystävät, toverit #37). Parhaisiin sijoihin ylletään ei-ihan-tuoreina kuten The Black Keys viime viikolla ja Jennifer Lopez -kokoelma nyt.

Aikamoistahan sekin on, että lähes 50 vuotta sitten Jacksonvillessä perustettu Lynyrd Skynyrd nettosi toiseksi parhaan numeronsa Suomesta Last of the Dyin’ Breedin debytoitua kymmenentenä. Vain vuoden 1993 The Last Rebel (hyväksi havaittu teema) pääsi ylemmäs. Sisältää hitin -kirjan mukaan se kävi yhdeksäntenä, mutta nyt väitän sen käyneen kuudentena. Miksi?

Teemaan palataan syksyn mittaan, joten selitän lyhyesti: olen koonnut albumilistoista uudet versiot aikaväliltä syksy 1985 – joulukuu 1993 ja jatkossa referoin aina niitä. Tietoja on yhdistelty paremmalla tavalla, mutta konkreettisimmin Lynyrd-merkinnän muuttumiseen vaikutti se, että kirjani listasijoitustiedoissa ei huomioitu Radio Cityn vuoden 1993 ajan koostamia valtakunnallisia listoja.

JoukkoPSYkoosi

Latauslistalla liikehditään yhtä vauhdikkaasti kun radiolistalla muutama päivä sitten. Täälläkin vanha ykkönen (Cheekin Syypää sun hymyyn) väsähti sijalle 12, ja kärjen valtasivat uutuudet – tosin aivan eri tavara. Will.i.amin ja Eva Simonsin This Is Love rynni kärkeen 27. sijalta, kakkosena debytoi Elonkerjuun Surun ja ilon kaupunki ja 16 porrasta kuudenneksi eteni PSYn Gangnam Style.

Pitkäikäisyyttä ei statistiikka näille lupaile. Will.i.amin aiemmat soolo/featuring-listavisiitit ovat jääneet lyhyiksi – yhteensä mies sai nyt toisen ykköshittinsä The Black Eyed Peasin Don’t Phunk with My Heartin seuraksi. Elonkerjuun edellinen single Viistäköön siipeni maata katosi pian toukokuisen kolmosdebyyttinsä jälkeen, mutta on radiopuolella elpynyt tämän viikon sijalle 19.

Korean ihmeessä Gangnam Stylessä riittää aineksia kunnon vitsaukseksi, onhan sen pääkkö video ratsastustansseineen kerännyt You Tubessa jo yli 53 miljoonaa katsomiskertaa. Sen nähneelle kaukoitä saattaa tuntua entistäkin kaukaisemmalta, vaikka PSY eli kohta kolmevitonen Park-Jae Sang on sangen länsimaistunut taiteilija kaksine amerikkalaisine yliopistotutkintoineen.

Äkkikovettuneet kädet

Vaikka levy-yhtiöillä ei ole suurta pelkoa siitä, että viihdeuutistoimittajat raskauttaisivat heidän tiedotteitaan journalistisilla pyrkimyksillä, sen pienenkin epäilyksen voi eliminoida. Voi perustaa eri nimellä sivuston, jonka otsikot tasaveroisesti kisaavat klikkauksista Ampparit.comissa uutispalvelujen rinnalla.

Kertomansa mukaan Tune.fi ”tarjoaa musiikkialan uutisia ja soittolistoja”. Ne käsittelevät yksinomaan Sony Musicin kiinnityksiä. Tiistaina klo 13.55 Tune.fi julkaisi tiedotteen PMMP:n uusimman albumin platinamyynnistä ja radiolistan ykkössijasta. Toisintajista Hs.fi oli nopein runsaan tunnin aikailulla, Radio Novan netti ehti riemuun vasta seuraavana aamuna.

Monet napsaisivat uutisestaan varsin pohdituttavan jatkoinformaation: ”Myös vuonna 2005 julkaistu albumi Kovemmat kädet on ylittänyt merkittävän 100.000 kappaleen myyntilukeman.” Musiikkituottajien kultalevytietokannassa, johon on ehtinyt mm. Robinin viimekeväisen levyn runsas satatonninen, tuon albumin lukema on vain 83.825. Aika rivakka kohennus tuosta vain.

Kovemmat kädet on vasta neljästoista 2000-luvulla julkaistu äänite, joka voi kehuskella kuusinumeroisuudellaan. Niistä kaksi ilmestyi 2010-luvulla, eikä yksikään ole ulkomainen. Tosin rohkenen väittää, että yli satatuhatta suomalaista omistaa Adelen 21-albumin, vaikka virallisen maahantuojan kautta sitä onkin mennyt vain 75.000. Esimerkiksi Cdon.comin suomalaiset tuontilevyostokset kirjautuvat ruotsalaisiin tukkuihin.

Stigiä mä metsästän

Radiolistan kärjessä kääntyi uusi lehti, kun edellinen ykkönen vajosi 12:nneksi ja viime viikon Top 20 -tulokkaat miehittivät sijat 1–2–3. PMMP sai jo viidennen paalupaikkansa (Rakkaalleni), ja myös kakkosella (Green Day: Oh Love) sekä kolmosella (Maroon 5: Payphone) on aikaisempaa kokemusta terävimmällä huipulla olosta.

Kahdenkympin joukkoon otettiin muutama pitkä loikka. Menestyneen kokoelman jälkeen levy-yhtiötä vaihtanut Johanna Kurkela on 13:ntena (Oothan tässä vielä huomenna) ja jo toisella biisillä comeback-albumia pohjustava Neljä ruusua 17:ntenä (Katkera kuu). Niiden väliin tyhjästä 14:nneksi ilmaantui Stooshe-trio, jonka Black Heart kävi brittikolmosena aiemmin kesällä.

Spotifyn kuunnelluin ja latauksissakin nykivästi pärjäävä Brädin Lämpöö ei ilmeisesti ole radiolistaotannassa lainkaan, ja sama taitaa päteä myös toiseen Spotify-suosikkiin Stigiin. Hiphopmerkkien biisit välillä ajetaan Nielsenin koneistoon tuoreeltaan, välillä myöhässä ja välillä ei lainkaan – missä mättää?