Ykkösenäkin voi kuolla

Vaikka vuoden vähenevät viikot tietävät levymyynnille muutoinkin tasaista nousua, isänpäivä piirtää käyrään vielä lisäpiikin. Vesa-Matti Loirin Kasari melkein tuplasi viikkomyyntinsä – mikä olikin tarpeen ykkössijan säilyttämiseksi. Kasari kukisti Kuution suhdeluvuin 11,99 vastaan 11,81. Voisi kuvitella, että ei-niin-isänpäivämyönteinen Apulanta olisi etulyöntiasemassa seuraavalla listalla, mutta yleensä toisen listaviikon myyntipudotus on suurempi kuin kolmannen. Idols ja muut uutuudet tietysti panevat hanttiin.

Apiksen ja CMX:n debyyttisijat (2 ja 9) pistävät jossittelemaan, olisiko kesähitti Paha ihminen ja Tuuliajolla-hymni Vapaus johtaa kansaa pitänyt sittenkin laittaa levyille mukaan. Joka tapauksessa yhtyeillä on nyt 13 ja 12 Top 10 -albumia. Apulannan yhdeksän ykkössijaa ei suinkaan ole Suomen ennätys, kuten bändin tiedote antoi ymmärtää – Eppu Normaali omistaa niitä kolmetoista (ja Madonnakin kymmenen, jos ulkomaiset lasketaan).

Radioiden tyystin hyljeksimä Jack White & Alicia Keys -duetto Another Way to Die on eka Suomen singlelistan ykköseksi noussut alkuperäinen Bond-tunnari – tarkoittaa sitä, että Guns N’ Rosesin Live and Let Die -cover jätetään huomiotta. Reverend Bizarre nousi jo kolmannen kerran tänä vuonna kärkikymmenikköön kimppasinglellä. Kyytiläisiksi ovat päässeet Rättö ja Lehtisalo (sija 4), Electric Wizard (8) ja tuoreimpana Mr. Velcro Fastener (5).

Iisakin kirkko

Pitkäjänteisyys on keskittymiskyvyttömässä maailmassamme aina vain suhteellisempi käsite, mutta onneksi joku kykenee laajentamaan tätä käsitettä myös sieltä toisesta päästä. Se joku on aiemminkin blogiensa seikkaperäisyydellä hämmästyttänyt Marcello Carlin. Then Play Long analysoi kerran viikossa juurta jaksain Britannian albumilistan ykköseksi yltäneitä levyjä vuodesta 1956 alkaen.

Then Play Long ei ole lista-aiheinen blogi muutoin kuin valikointikriteereiltään, mutta hankkeen laajuuden kuvailemiseen tarvitaan tilastotietoa. Jos se etenee viikko per levy -vauhdilla, Carlin ehtii tämänviikkoisen ykkösen, Girls Aloudin Out of Controlin kimppuun joskus keväällä 2025. Ja siihen mennessähän uusia kärkilevyjä lienee kertynyt lähes toinen mokoma (nyt niitä on 858).

Blogi saa nykyisyyttä kiinni vain silloin, kun albumi viihtyy ykkösenä pitempään kuin yhden viikon, eli vilkkaimpina aikoina tuskin lainkaan. Tänä vuonna vain kaksi albumia on kerännyt Britanniassa enemmän kuin kaksi listaykkösviikkoa, Coldplayn Viva la Vida (6) ja Duffyn Rockferry (5). Then Play Long on siis käytännössä ikuisuusprojekti – mikäli maailma pysyy sellaisena, että siinä on tarvetta albumilistoille.

Paras voittaa kaikki muut

Stock Aitken Watermanin suoltamille 1980-luvun hiteille on ennustettu jonkinlaista revivalia jo kauan, mutta perinteiset väylät ovat sitkeästi pitäneet niille portin kiinni. Näkyvyys on haettu uusien ilmiöiden kautta. Toissavuonna trion (ja kenties kenen tahansa) hienoin tuotos, Dead or Aliven You Spin Me Round (1985) palasi brittilistan viitoseksi laulaja Pete Burnsin keimailtua Celebrity Big Brotherissa, ja sitten alkoi Rick Rolling.

Nettikujeilu alkoi johdattaa pahaa-aavistamattomia surffaajia You Tuben videosivuille Rick Astleyn Never Gonna Give You Up -hitin ääreen. Singlehän komeili muun muassa USA:n, Britannian ja Suomen ykkösenä runsaat 20 vuotta sitten, mutta esittäjä katosi kuvioista vuoden 1991 soulhenkisen comeback-yrityksen jälkeen. Videolle voi omalla nimellään laskea tuubistosta lähes 30 miljoonaa katselukertaa – siihen salanimet päälle.

Jo viime keväänä hämmennys alkoi kohota, kun biisi masinoitiin baseballjoukkue New York Metsin tunnussäveläänestyksen voittajaksi. Tähänastisena huippuna Astley julistettiin eilen MTV Europen palkintogaalassa kaikkien aikojen parhaaksi esiintyjäksi. Erittäin tervetullut opetus noiden ummehtuneiden, degeneroituneiden ja salamyhkäisten ”katsojaäänestysten” järjestäjille.

Äänestystuloksen logistiset yksityiskohdat tuntuvat olevan hämärän peitossa, ja Helsingin Sanomien nettisivujen surkuhupaisasti huitaistua uutista korjailtiin useaan kertaan. Edelleen siinä komeilee ennenkin pop-uutisissa hämmästyttänyt järjenjuoksun kukkanen. Kun kerrotaan, että joku on valittu maailman tai kaikkien aikojen parhaaksi, niin miksi pitää luetella, kuka jäi voittajan taakse? Jos on parempi kuin kaikki muut, niin taakse jäävät kaikki muut!

Kadonneen ykkösen jäljillä

Kesällä 1999 Ylen kokoamaan viralliseen singlelistaan haettiin substanssia yhdistämällä myyntitietoihin neljän radioaseman (Radio Suomi, Radiomafia, Radio Nova ja Radio Extrem) soittomäärät. Sen ohessa julkaistiin erikoisliikkeiden myyntiin perustuvaa listaa, ja ei-julkiseen jakeluun pääsi myös varsinaisen pelkän myynnin pohjalta koottu tilasto. En viitsi enää kommentoida tuota ratkaisua, mutta kesällä 2000 ilmoitettiin, että tämä ”kokeilu” lopetetaan ja virallinen singlelista vastedes mittaa vain myyntiä. Nykyisin siis myös latausmyyntiä.

Sinänsä lyhyt ja ehkä merkityksettömältäkin tuntuva ajanjakso kummittelee yhä siellä täällä. Esimerkiksi Apulannan nettisivuilla juhlittiin Kuutio-albumin ilmestymisen yhteydessä sitä, että bändi on ennätyksellisesti saanut 18 singleä Suomen virallisen listan ykköseksi. Tämän tiedon voi todentaa Ylen ja Finnishchartsin nettiarkistoista. Mutta minun teksteistäni ja ehkä muualtakin on voinut saada kuvan, että niitä olisi yksi enemmän. Miksi?

Huhtikuussa 2000 Ylen listajärjestelmä mittasi viikon myydyimmäksi sinkuksi Apulanta-äänitteen Ei yhtään todistajaa. Kun summiin lisättiin radiosoittotiedot, se kuitenkin putosi yhteistuloksissa kolmossijalle. Systeemin osoittauduttua väliaikaiseksi olin ja olen sitä mieltä, että aikakirjoihin on yhteismitallisuuden ja monen muun hyveen nimissä merkittävä pelkällä singlemyynnillä ansaittu numero eli yksi. Toimin tietenkin samoin kaikkien muidenkin levyjen kohdalla. Niinpä esimerkiksi Sisältää hitin -kirjan mukaan Ei yhtään todistajaa oli Suomen singlemyyntilistan ykkönen, koska se oli.

Maailma on tunnetusti väärällään ihmisiä, joiden mielestä mitään ”virallista” ei pitäisi kyseenalaistaa. Toisaalta monilla muilla alueilla on hyväksyttävää ja suotavaa, että historiankirjoitusta voidaan muuttaa ja täydentää, kun nähdään metsä puilta ja saadaan uutta tietoa. Konkreettisimmin vanhoja tulosluetteloita on jouduttu viime aikoina päivittämään doping-skandaalien ryvettämissä urheilulajeissa.

Ylen virallisia listoja on silloin tällöin rukattu juuri ennen julkistamista, kun jokin sisä- tai ulkopuolinen taho on bongannut niissä virheitä. Miksei myös julkistamisen jälkeen? On sellaista tapahtunut suuremmissakin piireissä, jopa USA:n myyntitietoja kokoavassa Soundscanissä.

Toki hyväksyn täysin, että Apulannan ennätysnumeroksi kirjataan 18. Mutta huomauttaisin samaisen tiedotteen laatijaa siitä, että Teit meistä kauniin ei suinkaan ole kaikkien aikojen kauimmin singlelistalla viihtynyt kappale (35 viikkoa). Samaan 35:een ylsi juuri eilen Lasten liikennelaulu -ep, ja kestävämpiäkin piisaa – nämä pelkästään Yle-listahistorian ajoilta: Nightwishin Over the Hills and Far Away (49), Daruden Sandstorm (42), The Prodigyn Firestarter (37) ja HIMin Join Me (37). Toisaalta Teit meistä kauniin oli koko tuon ajan Top 10:ssä, koska singlelista oli tuolloin (ennen radiopistelaajennusta) vain 10 nimikkeen mittainen.

Apulanta-ykkösiä laskiessa voi päätyä outoon summaan myös, jos käyttää lähteenä opusta Suomi soi 4 – Suuri suomalainen listakirja. Siellä sen viikon kohdalla (12.10.1997), jolloin Mitä vaan kävi kärjessä, on virheellisesti seuraavan viikon lista. Tätä on vaikea hoksata, koska kirjaan ei ole merkitty edellisen viikon sijoituksia.

Kiertoilmatuuletus

18 uutuuden ryöpsäys Top 40 -listalle aiheuttaa väkisinkin lieveilmiöitä. Esimerkiksi kaikki levyt edellisen tilaston sijan 25 alapuolelta lakaistiin ulos, eikä mikään yksittäinen äänite yltänyt kovinkaan pysäyttäviin myyntilukemiin. Vesa-Matti Loiri sentään tipautti AC/DC:n täpärähkösti kärjestä, ja Top 10:ssä nähtiin kuusi debyyttiä. Loiri on netonnut viiden vuoden sisällä neljä ykkösalbumia ja yhden kakkosen pelkillä coverbiiseillä.

Dingo (22) jäi selvästi oman tribuuttilevynsä (8) taakse, ja varsin matalalla näyttäytyy Pink (20). Funhousea edeltänyt pitkäsoitto debytoi sekin vasta 19:ntenä, mutta silloin taustalla oli flopannut kolmosalbumi, ja jatkuvien hittien myötä I’m Not Dead eteni pronssikorokkeelle. Anastacia on levy-yhtiön vaihdon jälkeen aikamoisessa vastatuulessa yltäen vain sijalle 30 – radiossa vähän aikaa soinut I Can Feel Youkin katosi jo rotaatiosta.

Singlelistan korkeimmat uutuudet ovat covereita kotimaisista hiteistä ja pistivät oitis alkuperäisiä paremmiksi. Hanoi Rocksin Dead by X-mas (1981) kävi aikoinaan kuudentena, mutta hypähti nyt Big Daddy & Rockin’ Combon eli loimaalaisen K-kauppiaan Jyrki Koenkytön tulkintana ykköseksi. Don Huonot ei yltänyt listalle lainkaan Hyvää yötä ja huomenta -sinkullaan, ja tuskin Idols 2008:nkaan alkusijoitus (11) vastaa odotuksia. 50 hittiä -listalla Donkkarit rankattiin sijalle 10 vuonna 1997.

Kitara, taivas ja tähtitehdas

Tämänkertainen Idols-kierros on toinen jLl eli jälkeen Latauslistan käynnistämisen. Edellinen rundi nosti katsojien digisoittimiin listasijan arvoisesti useita biisejä – ylimmäs ylsivät Billy Joelin Piano Man (7), Vesa-Matti Loirin Lapin kesä (10) ja Juha Tapion Ohikiitävää (17), kaikki muuten eri kilpailijoiden kierrättäminä.

Tänä syksynä listaviisarin on saanut värähtämään vain Jeff Buckleyn Hallelujah, joka teki saman tempun viimevuotisenkin Idolsin yhteydessä. Mutta mitä tapahtuu Eppu Normaalin levymyynnille? Kahdessa viimeisessä semifinaalissahan laulatettiin pelkästään Eppujen tuotantoa. Laitetaan vertailuksi vaikka se, että kun Britannian suurin kykykisa The X Factor otti teemakseen Michael Jacksonin, jo parhaat päivänsä nähnyt King of Pop -kokoelma loikkasi 47. sijalta 14:nneksi.

Klassikkoja lasin takaa

25 vuotta täyttänyt ja hyvät bailut järjestänyt Rumba-lehti nimesi juhlanumeronsa täytteeksi 25 klassikkoalbumia 2000-luvulta. Kasaan saatiin monipuolisehko lajitelma kaupallisia ja kaupattomia menestyksiä. Kaikki levyt olivat ulkomaisia ja näkökulma tiukasti lasin takaa katsova. Juttu olisi kipeästi kaivannut muutakin lokalisointia kuin sen huomion, että Wilcon Jesus, Etc. on Radio Helsingin koko toiminta-ajan soitetuin kappale.

Myyntilukuja käytettiin aika ajoin klassikkoaseman alleviivaukseen, ja sanomattakin oli selvää, että esimerkiksi Eminemin saavutukset oli mitattu amerikkalaisilla mittareilla – ei maailmanlaajuisilla, suomalaisista puhumattakaan. Tätä kautta hänen menestystarinansa asetettiin Jay-Z:n kanssa suunnilleen samalle viivalle, vaikka Jay-Z ei ole ikinä yltänyt Suomessa edes Top 40 -albumilistalle.

Vaikka musiikkikriitikon kenties tärkein ensiaskel on aina ollut oppia korostetusti erottamaan toisistaan äänitteen markkina-arvo ja muu merkittävyys, niin visio käy usein sumeammaksi, kun aletaan käyttää sanaa klassikko. Mediassa törmää tämän tästä erheellisiin käsityksiin, että se-ja-se klassikoksi kanonisoitu albumi nautti aikanaan myös kaupallista suursuosiota.

Marvin Gayen What’s Going On (1971) kuuluu niihin levyihin, joita toimittajan tulee ihan sidosryhmäkehityksellisten etujen nimissä kutsua klassikoksi – ja mielellään myös suurmenestykseksi. Toki se USA:ssa myi kohtalaisesti nousten kuutossijalle, mutta erään 1990-luvun artikkelin mukaan sitä oli siihen mennessä ostettu Britanniassa – tuossa klassikkolistojen luvatussa maassa – vain 25 tuhatta kappaletta. Suomen tilastoissa miestä ei ole koskaan näkynyt edes coverversioina.