Grammy-palkintojen vaikutusta USA:n listatapahtumiin on saanut aiemminkin ihmetellä, mutta tämä taitaa viedä voiton edeltäjistään. Vuoden albuminahan palkittiin Herbie Hancockin River: The Joni Letters, jossa versioidaan Joni Mitchellin tuotantoa. Se oli ennen tätä viikkoa yltänyt korkeimmillaan sijalle 118 ja valunut siitä 159:nneksi, mutta loikkasi palkinnon myötä 154 pykälää viidenneksi.
Huhtikuussa 68 vuotta täyttävä Hancock on nyt ensi kertaa urallaan USA:n Top 10:ssä – tähän asti paras sijoitus (13) tuli vuoden 1974 Head Hunters -albumilla. Arvelenpa, että hän on kaikkien aikojen iäkkäin debytantti kärkikympissä. Suomessa Hancockin paras numero on vuoden 1980 Monster-albumin saavuttama 25.
Alkaa tuntua siltä, että kun Eric Clapton ja kumppanit alkoivat viisikymppisinä lopulta olla tarpeeksi vanhoja Grammy-tunnustukseen, niin nyt he ovat taas liian nuoria.
torstai 21. helmikuuta 2008
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Joku Raja!
Stamina kaappasi ennakoidun ykkössijan Suomen albumilistalla häkellyttävän ronskilla otteella, lähes viisinkertaisella myynnillä lähimpään uhkaajaan verrattuna. Ajattelin helmikuun lopussa aloittaa seurannan vuoden siihen asti ostetuimmista albumeista, ja Staminan Raja taitaa ehtiä senkin tilaston kärkeen.
Alkuvuonna levyjään julkistamaan erikoistunut Norther paransi pykälällä ennätystään debytoituaan viitossijalla. Kun aiemmin listallemme on päästy albumeilla I, K, L, T, V ja X, Norther otti osaa ilmiöön nimellä N. (Muistatko muuten, kuka nuo ytimekkäät levyt teki? Kerro!)
Hillitön radiosoitto saattaa sittenkin aktivoida ostajia: Music Control -listan ykkösenä When I’m Gone -hitillä käyneen Simple Planin nimikkolevy nousi 19:nneksi. Viikon korkein ulkomainen ”uutuus” se ei kuitenkaan ole, sillä 10:ntenä on 25-vuotisjuhlapainos Michael Jacksonin Thrilleristä. Useimmista maista on lohjennut parempiakin sijoituksia, mielenkiintoisimpana tapauksena Norja: alkuperäinen ylsi siellä korkeimmillaan vain kuutossijalle, mutta nyt komeillaan kakkosena.
Peräti 27 albumilla Top 40:ssä on kaksinumeroinen määrä listaviikkoja (eniten Amy Winehousella, 36), ja kyllähän Thrillerkin kuuluisi lukea tuohon joukkoon – se viihtyi 1983–84 tuolloin Top 30 -mittaisella listallamme puolisentoista vuotta.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Sallinette ennusteen
Nyt sitten tiedetään, miksi Herra Ylppö ei voinut tehdä tilaa Kauko Röyhkälle listakärjessä siirtämällä albumiaan viikolla eteenpäin. Ilmeisesti seuraava ykkössija on jo yleisesti varattu Staminalle. Ainakin jos uskomme Staminan kanssa yhtä aikaa levyn julkaisseen 51 koodia -yhtyeen Hannu Sallisen lausuntoa STT:n haastattelussa:
”Kahdella edellisellä kerralla on voinut olla melko varma, että levy menestyy hyvin. Mutta nyt ei voi. Tällainen vanheneva entinen nuori alkaa väkisinkin epäillä, että mitäköhän tästä tällä kertaa oikein tulee. 51 koodia kun ei kuitenkaan ole mikään Stamina, joka voi olla varma listaykkösen paikastaan.”
Ensimmäisen konkreettisen ennusteen tulevasta Top 40:stä saa tänään netanttila.comiin päivitettävistä Anttilan myyntitiedoista. Ne tosin ovat viime aikoina poikenneet tavallista enemmän virallisesta listasta, koska seassa on paljon 7,99 euron alelevyjä.
”Kahdella edellisellä kerralla on voinut olla melko varma, että levy menestyy hyvin. Mutta nyt ei voi. Tällainen vanheneva entinen nuori alkaa väkisinkin epäillä, että mitäköhän tästä tällä kertaa oikein tulee. 51 koodia kun ei kuitenkaan ole mikään Stamina, joka voi olla varma listaykkösen paikastaan.”
Ensimmäisen konkreettisen ennusteen tulevasta Top 40:stä saa tänään netanttila.comiin päivitettävistä Anttilan myyntitiedoista. Ne tosin ovat viime aikoina poikenneet tavallista enemmän virallisesta listasta, koska seassa on paljon 7,99 euron alelevyjä.
lauantai 16. helmikuuta 2008
104 miljoonaa kysymysmerkkiä
Ennakkotietojen mukaan Michael Jacksonin Thriller 25 on menossa brittilistan top viiteen ja taistelisi jopa USA:n ykkössijasta, jos se kelpuutettaisiin Billboard 200 -listalle. Se sijoitettaneen kuitenkin vanhojen levyjen catalogue-tilastoon. Britannian listasäännöissä se merkitään re-entryksi, koska uutta materiaalia on vähemmän kuin 20 prosenttia sisällöstä (yksi biisi) eikä remiksauksia lasketa uudeksi materiaaliksi.
Yleensä en viitsi vaivata päätäni artistien väitetyillä maailmanlaajuisilla myynneillä, koska niissä voi havaita hyvinkin härskiä manipulointia. Netin listapalstat ovat täynnä sietämätöntä, vertailukelvottomiin argumentteihin perustuvaa riitelyä eri tähtien myyntiluvuista. Mutta taannoinen, Guinnessin Ennätysten kirjan hyväksymä tieto Thrillerin 104 miljoonan kappaleen menekistä pisti kyllä miettimään. Sony BMG:kin on levittänyt tätä ilosanomaa sangen varovaisesti – Suomen-konttori näkyy puhuvan 90 miljoonasta.
Kun aiemmat tiedot liikkuivat 50–60 miljoonassa, drastiseen kohenemiseen on vaikea keksiä loogista selitystä – levy ei voi yhtäkkiä parantaa lukemiaan suuremmalla summalla kuin mihin mikään muu levy on yhteensäkään yltänyt. Mutta yksi teoria minulla on.
Maallikko ei näe suurta eroa siinä, jos levy myy 10- tai 15-kertaista platinaa, mutta levy-yhtiön kannalta juuri tuo lisämyynti on kaikkein tuottoisinta. Se tulee kuin itsekseen verrattuna siihen, että pitäisi työstää joku uusi levy viisinkertaiseen platinamyyntiin, saati kymmenen uutta levyä kultamyyntiin.
Samoin jos levy-yhtiö haluaisi huijata artistia maksamalla tälle pienemmästä myynnistä kuin mihin levy on todellisuudessa yltänyt, se olisi helpointa megamenestyksen kohdalla. Jos albumin kerrotaan myyneen edeltäjäänsä viisi kertaa paremmin, artisti ei haltioitumiseltaan ehkä ota huomioon mahdollisuutta, että se on oikeasti saattanut myydä vaikkapa kahdeksan kertaa paremmin. Kulta- ja platinarekisteröinnit tehdään levy-yhtiön aloitteesta, joten nekin on helppo jättää näyttämään alakanttisia lukemia. Kappalemyyntiä mittaavat listajärjestelmät eivät olleet Thriller-aikoihin käytössä.
Michael Jackson väitti entisen Sony-pomon Tommy Mottolan kanssa riidellessään Sonyn ja sen edeltäjän CBS:n pimittäneen häneltä myyntituottoja, ja viime aikoina Sony BMG on taas kosiskellut häntä bisnesmielessä. Sony BMG:hän on ainoa suuri levy-yhtiö, jolla ei ole omaa musiikkikustantamoa (eli se ei voi signata lauluntekijöitä), ja sellaisen perustaakseen se tarvitsee Jacksonin suostumuksen. Omaksi firmakseen eriytetty kustannusyhtiö Sony/ATV kun on puoliksi Jacksonin omistuksessa.
Tällä riiaamisella on mitä ilmeisimmin yhteys siihen, että Thrillerin legendaa on pönkitetty uusilla myyntilukutiedoilla ja uutta versiota markkinoitu niin hövelisti soittoäänikampanjoineen kaikkineen. Harmi vain, että ne remiksaukset ovat niin kauheita. Suomen mahdollisesta listasijoituksesta en pysty antamaan minkäänlaista veikkausta – tiedän vain, että itse en sitä osta.
Yleensä en viitsi vaivata päätäni artistien väitetyillä maailmanlaajuisilla myynneillä, koska niissä voi havaita hyvinkin härskiä manipulointia. Netin listapalstat ovat täynnä sietämätöntä, vertailukelvottomiin argumentteihin perustuvaa riitelyä eri tähtien myyntiluvuista. Mutta taannoinen, Guinnessin Ennätysten kirjan hyväksymä tieto Thrillerin 104 miljoonan kappaleen menekistä pisti kyllä miettimään. Sony BMG:kin on levittänyt tätä ilosanomaa sangen varovaisesti – Suomen-konttori näkyy puhuvan 90 miljoonasta.
Kun aiemmat tiedot liikkuivat 50–60 miljoonassa, drastiseen kohenemiseen on vaikea keksiä loogista selitystä – levy ei voi yhtäkkiä parantaa lukemiaan suuremmalla summalla kuin mihin mikään muu levy on yhteensäkään yltänyt. Mutta yksi teoria minulla on.
Maallikko ei näe suurta eroa siinä, jos levy myy 10- tai 15-kertaista platinaa, mutta levy-yhtiön kannalta juuri tuo lisämyynti on kaikkein tuottoisinta. Se tulee kuin itsekseen verrattuna siihen, että pitäisi työstää joku uusi levy viisinkertaiseen platinamyyntiin, saati kymmenen uutta levyä kultamyyntiin.
Samoin jos levy-yhtiö haluaisi huijata artistia maksamalla tälle pienemmästä myynnistä kuin mihin levy on todellisuudessa yltänyt, se olisi helpointa megamenestyksen kohdalla. Jos albumin kerrotaan myyneen edeltäjäänsä viisi kertaa paremmin, artisti ei haltioitumiseltaan ehkä ota huomioon mahdollisuutta, että se on oikeasti saattanut myydä vaikkapa kahdeksan kertaa paremmin. Kulta- ja platinarekisteröinnit tehdään levy-yhtiön aloitteesta, joten nekin on helppo jättää näyttämään alakanttisia lukemia. Kappalemyyntiä mittaavat listajärjestelmät eivät olleet Thriller-aikoihin käytössä.
Michael Jackson väitti entisen Sony-pomon Tommy Mottolan kanssa riidellessään Sonyn ja sen edeltäjän CBS:n pimittäneen häneltä myyntituottoja, ja viime aikoina Sony BMG on taas kosiskellut häntä bisnesmielessä. Sony BMG:hän on ainoa suuri levy-yhtiö, jolla ei ole omaa musiikkikustantamoa (eli se ei voi signata lauluntekijöitä), ja sellaisen perustaakseen se tarvitsee Jacksonin suostumuksen. Omaksi firmakseen eriytetty kustannusyhtiö Sony/ATV kun on puoliksi Jacksonin omistuksessa.
Tällä riiaamisella on mitä ilmeisimmin yhteys siihen, että Thrillerin legendaa on pönkitetty uusilla myyntilukutiedoilla ja uutta versiota markkinoitu niin hövelisti soittoäänikampanjoineen kaikkineen. Harmi vain, että ne remiksaukset ovat niin kauheita. Suomen mahdollisesta listasijoituksesta en pysty antamaan minkäänlaista veikkausta – tiedän vain, että itse en sitä osta.
perjantai 15. helmikuuta 2008
Joukossa omatoimisuus tiivistyy
Albumilistan sijalla 36 näyttäytyi ensimmäistä kertaa 48-vuotias monitoimimuusikko Jouko Mäki-Lohiluoma, joka jo aikoinaan Kummelissa esiintyi hämmästyttävänä yhden miehen yhtyeenä. Transitmies-omakustanteen tekijä ylsi myös kolmattakymmentä vuotta sitten maaotteluedustajaksi seiväshyppääjänä (ennätys 520).
Suomen listoille on aiemmin päässyt kaksi olympiavoittajaa, Tapio Rautavaara ja Matti Nykänen. New Orderin World in Motion -hitillä ölisi lauma brittien MM-joukkueen jalkapalloilijoita ja Suomen lätkämestarijoukkuetta juoksutettiin useiden mikrofonien ääreen, mutta missä ovat muut laulavat tai soittavat urheilusankarit? Onko jonkin listabändin rumpalilla kansallisen mitalitason sporttimenneisyys? Paljastuksia vastaanotetaan.
Suomen listoille on aiemmin päässyt kaksi olympiavoittajaa, Tapio Rautavaara ja Matti Nykänen. New Orderin World in Motion -hitillä ölisi lauma brittien MM-joukkueen jalkapalloilijoita ja Suomen lätkämestarijoukkuetta juoksutettiin useiden mikrofonien ääreen, mutta missä ovat muut laulavat tai soittavat urheilusankarit? Onko jonkin listabändin rumpalilla kansallisen mitalitason sporttimenneisyys? Paljastuksia vastaanotetaan.
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
Kakskakkonen, kakkonen ja kuutonen
Kauko Röyhkä on 22. lista-albumillaan korkeammalla kuin koskaan ennen, kakkosena. Hänellä on ennestäänkin neljä Top 10 -sijoitusta, mutta kaikki vähän tiskin alta saatuina. Räyhähenki muistelee -kokoelma ilmestyi vuoden 2000 hiljaisena tammikuuna, ja 1980-luvun lopun levyt hyötyivät silloisesta listaotannasta, joka painottui erikoisliikkeisiin – esimerkiksi Anttila ei ollut silloin mukana laadinnassa.
Vanhana kaukofanina Herra Ylppö olisi voinut myöhentää viikolla oman albuminsa julkaisua, niin Röyhkä (kuten myös Riku Mattila) olisi päässyt ensi kertaa listaykköseksi. Ehkä asiat eivät ole näin yksinkertaisia; ehkä ainakin muutama Ylppö-levyä ostamaan tullut poimi saman tien mukaansa Röyhkän & Mattilan ja ilman tätä lisäimua he olisivat jääneet Lauri Tähkän ja Nightwishin taakse. Erot nimittäin olivat pienet.
22 Pistepirkon Top 10 -albumien parhaiden sijojen numerosarjaa 2–4–5–7–8 täydentää nyt kuutonen. Kummallinen nimi (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! oli kuulemma bändin ranskalaisen miksaajan lausahdus. Lieneekö mahdollista, että tuo we-sana oli sittenkin oui? No, pirkkomaailmassa on muutenkin totuttu tulkitsemaan sanat kutakuinkin sinne päin.
maanantai 11. helmikuuta 2008
Chisuja, cholleja ja chatteja
Jos listoillamme on näkynyt kaksi samannimistä esittäjää, yleensä toinen on ulkomailta ja toinen (aikaisempi) Suomesta. Ulkomaan Eveä (Eve Jeffreys) aiemmin oli kotimaan Eve (Jarkko Eve). Samoin meillä oli Carola (Standertskjöld) ennen Ruotsin Carolaa (Häggkvist). Ja Danny!
Radionkuuntelijoita on saattanut ihmetyttää vanhan kunnon Kisun äänen- ja tyylinmuutos. Harvoin kun tehdään selväksi, että sinkkulistaa johtavan Mun koti ei oo täällä -biisin kirjoittajan ja esittäjän nimi kirjoitetaan Chisu ja sen takana piileksii Christel Sundberg. Nuorempia informoitakoon, että Kisu eli Kristian Jernström julkaisi 1970-luvulla kolme Top 10 -albumia ja teki monia isoja hittejä: Uneen aika vaipuu (1973), Onnestain on puolet sinun (1977) ja Stop the Music (1981) olivat single- tai jukebox-listan ykkösiä.
Radionkuuntelijoita on saattanut ihmetyttää vanhan kunnon Kisun äänen- ja tyylinmuutos. Harvoin kun tehdään selväksi, että sinkkulistaa johtavan Mun koti ei oo täällä -biisin kirjoittajan ja esittäjän nimi kirjoitetaan Chisu ja sen takana piileksii Christel Sundberg. Nuorempia informoitakoon, että Kisu eli Kristian Jernström julkaisi 1970-luvulla kolme Top 10 -albumia ja teki monia isoja hittejä: Uneen aika vaipuu (1973), Onnestain on puolet sinun (1977) ja Stop the Music (1981) olivat single- tai jukebox-listan ykkösiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)