maanantai 2. marraskuuta 2026

Hämärin syin Kiinaan

Ylen tarjoama Wham! Kymmenen päivää Kiinassa oikeuttaa olemassaolonsa sillä, että se ensi kertaa näyttää 40 vuotta sitten hyllytetyn dokumentin materiaalia George Michaelin ja Andrew Ridgeleyn historiallisista keikoista Pekingissä ja Kantonissa huhtikuussa 1985. Hankkeen premissi ei kuitenkaan kuulosta uskottavalta: ”Huippusuosittu brittiyhtye Wham! tarvitsi 1980-luvun puolivälissä julkisuustempun, jotta voisi breikata Yhdysvalloissa.”

USA:ssa meni nimittäin tuolloin jo oikein hyvin: Wake Me Up Before You Go Go nousi Billboard Hot 100:n kärkeen marraskuussa 1984 ja Careless Whisper helmikuussa 1985. Kolmas (ja viimeinen!) ykkönen Everything She Wants julkaistiin sekin ennen Kiina-operaatiota. Make It Big hallitsi albumitilastoa kolmen viikon ajan helmi–maaliskuussa. Vaikka The Billboard Book of Number One Albums kertoo levyn menestyksestä sivun verran, se ei puhu Kiinasta mitään.

Manageri Simon Napier-Bell kuulostaa popbisneksen kovettamalta nilkiltä matkan vastoinkäymisiä kommentoidessaan: ”Tärkeintä oli, että Wham! oli USA:ssa jatkuvasti pääuutisten aiheena.” Ei selitetä, miksi juuri USA olisi tuolloin ollut kiinnostunut Kiinasta, ja näyttönä tästä mediahaltuunotosta tarjotaan vain pätkä aamu-tv:tä. Neljän kuukauden päästä alkanut Amerikan kiertue oli epäilemättä onnistunut, mutta oliko sillä mitään yhteyttä Kiina-kuvioon? Jään epätietoiseksi.

Somessa joku sanoi tunnistaneensa lehdistötilaisuuden toimittajarivistöstä Mikko Montosen, ja kyllä siellä minustakin eräs näytti häneltä.

3 kommenttia:

  1. Kysymys listahistoriasta: mitä listaa Stump julkaisi alkuaikoinaan (1966–1967)? Olen saanut sen käsityksen, että lista olisi ollut sama kuin Iskelmässä kyseisen lehden lopettamiseen asti. Ne skannaukset, joita olen nähnyt keväältä ja kesältä 1967 täsmäävät joko täysin tai sitten vain pohjasijoilla on vähän heittoa. Mutta ilmeisesti asia ei kuitenkaan ollut aina näin.

    Lista numerosta 2/1967 ei täsmää yhteenkään Iskelmä-lehden listoista (joiden top 10:t löytyvät Suomi soi 4 -kirjasta). Löytämäni skannaus (https://images.huuto.net/v1/7567/4e42148ea18856b569bb47e4ed9/578138222-orig.jpg) on todella epäselvä, mutta top 5 vaikuttaa olevan tällainen:

    1. The Monkees: I'm a Believer
    2. Sonny & Cher: Little Man
    3. Heli Keinonen: Ajettih da tšiganaiset
    4. The Beach Boys: Good Vibrations
    5. Tom Jones: Green, Green Grass of Home

    Keinosen ja Beach Boysin singlet eivät olleet yhdelläkään Iskelmä-lehden listoista noin korkealla. Ilta-Sanomien listastakaan ei ole luultavasti kyse. Tuossa vaiheessa Billboard julkaisi niitä melko kattavasti, ja 11.3.1967 lehdestä löytyy sama top 3, mutta Beach Boys ja Jones olivat ehtineet jo pudota pois top 10:stä. Numeron 1/1967 listasta löytyy vielä epäselvempi kuva (https://kane.fi/173703-large_default/stump-1966-no-1-markku-veijalainen-jussi-ja-eero-boys-aikakauslehti.webp), ja tuossa näyttäisi olevan "Good Vibrations" kakkosena, mikä ei jälleen täsmää noihin kahteen lähteeseen. Suosikin listoja en juuri tuolta hetkeltä löydä (kun Pomus-tietokantaakaan ei löydy kokonaan edes Wayback Machinestä), joten olisiko kyse ollut siitä?

    VastaaPoista
  2. Mulla on Stump-listat aikaväliltä 1/67–7/70, jolloin ne olivat omanlaisiaan. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, jos Stump ja Iskelmä julkaisivat sitä ennen samaa listaa, koska jossain vaiheessa myös Suosikki ja Iskelmä tekivät niin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tiedosta! Nuo kaksi ovat ilmeisesti siis ensimmäiset Stump-listat, jotka eivät ole samoja kuin Iskelmän tuolloin julkaisemat. Iskelmä-lehden viimeinen numero oli löytämäni tiedon perusteella 11–12/1967, joten molemmilla oli siis samanaikaisesti omat erilliset listansa lähes vuoden ajan.

    VastaaPoista