Näinä aikoina on mahdollista, että elinkaaren päättyminen uhkaa myös Ylen fyysistä äänilevystöä. Sen entinen päällikkö Pekka Gronow kirjoitti Musiikki-nettilehteen kiintoisan artikkelin Milloin Yleisradion äänilevystö jää veden alle?, jossa kerrotaan sen monimuotoisuudesta ja aprikoidaan, minne sen voisi tarvittaessa pelastaa. ”Neljännesmiljoonan levyn tarjoaminen yhdellä kertaa keräilijämarkkinoille aiheuttaisi markkinahäiriön; ne pitäisi laittaa myyntiin yksitellen.”
Jotenkin on tottunut ajattelemaan, että jos jossain mediatalossa arkistointi on arvossaan, niin Ylessä. Joskus mietin, minkähänlainen IFPIn listatietokanta olisi, jos sitä ei olisi pantu alulle Ylen listalaadintavastuun aikana. Olen myös luullut, että perinteikäs instituutio otti opikseen siitä, kuinka kevyesti alkuaikojen tv-ohjelmatallenteita jyrättiin kadotukseen.
Vaikka budjetti kutistuu ja maailma vavahtelee, niin yksi säilyttää nyky-Ylessäkin jalusta-asemansa: euroviisut. Satuin olemaan kuulolla eräänä sunnuntaiaamuna seitsemän jälkeen, kun Radio Suomessa Olli Haapakangas oli laittamassa soimaan Ich kommen. Ennen sitä hän kuitenkin muisteli (ehkä jonkun mielestä ohi suunsa) olleensa samassa vuorossa myös viisuillan jälkeen ja saaneensa memon, että jos Suomi tai Ruotsi voittaa, niin koko kanavan ohjelmisto menee uusiksi. Huh huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti