Ulkomaan ihme

Esittäjien kuuluisuuteen nähden singlelistan uutuudet eivät debytoineet kovin korkealla: Hugon ja JVG:n Kellon suuntaa yhdeksäntenä, KAJ:n Mosquito 15:ntenä ja Robin Packalenin Unelmavävy sijalla 19. Noista Mosquito voidaan määritellä jonkinlaiseksi harvinaisuudeksi, sehän on teknisesti ottaen ulkomaita edustaneen euroviisun listoille noussut follow-up.

Vaikka moni on toki edustusbiisinsä jälkeenkin saanut Suomessa hittejä, harva heti seuraavalla sinkulla. Blanka yllätti Solo-viisunsa (2023) jälkeen Top 5 -radiohitillä Rodeo, mutta niiden välissä ilmestyi yksi floppi. Loreenin Euphoriaa (2012) radiolistalle seurannut My Heart Is Refusing Me ei ollut uusi single, vaan vanhan Melodifestivalen-ehdokkaan uusintajulkaisu.

On niitä silti muutama. Abban Waterloon (1974) seuraaja Honey Honey nousi 14:nneksi ja Monica Aspelundin samanniminen käännösversio 20:nneksi. Måneskinin I Wanna Be Your Slave (2021) jatkoi Zitti e buonin avaamaa ykkösputkea. Myös Gina G:n Ooh Aah Just a Little Bitiä (1996) seurannut I Belong to You kävi singletilastossa, ja sen jälkeen Ti amo soitettiin radiolistan kolmoseksi.

Bara bada bastu on kerännyt sen verran pisteitä, että listahistorian menestyneimpien ulkomaaviisujen kärkikolmikko sisältää nyt pelkkiä Ruotsin edustuskappaleita – ne muut ovat tietenkin Euphoria ja Waterloo. Aiemmin yllättävää kolmossijaa piti Italiasta vuonna 1975 tullut Wess & Dori Ghezzin Era, joka oli itse kilpailussakin kolmas.