Ruusuista sireeneihin

Sivujuonne viime lauantain ruusulistaan. Erkki Junkkarisen Ruusuja hopeamaljassa poiki samannimisen lp:n, joka oli ennennäkemätön menestys ja saavutti ensimmäisenä Suomessa 100.000 kappaleen myynnin vuonna 1975. Rautaa todellakin taottiin kun se oli kuuma, ja Junkkariselta julkaistiin pitkään kahta–kolmea albumia per vuosi.

1970-luvulla älppäreitä ilmestyi muutenkin rankkaan tahtiin, ja olen erään projektin yhteydessä tutkinut niiden strategiaa. Jotain on selvinnyt ja uutta ihmeteltävää löytynyt. Junkkarisen kohdalla kiinnitti huomiota muun muassa viimeisen listalevyn Sireenien aikaan kansikuva. Toukokuussa 1978 julkaistun äänitteen kannessa on Erkin seurana kesäkuussa kukkivia valkoisia sireenejä.

Ainakaan tuolloin ei ole mistään kasvattamosta saanut sireenejä milloin tahansa, joten session on oltava edelliseltä (tai aiemmalta) kesältä. Toki tällaista pitkäjänteisyyttä harjoitetaan monilla aloilla, mutta tässä tapauksessa suunnitelmallisuus tekee vaikutuksen, koska Sireenien aikaan oli kuvausta tehdessä vasta kolmantena jonossa. Sitä ennen Junkkariselta julkaistiin syksyllä Kappale kauneinta Suomea ja flopannut joululevy.

Albumin kappalevalintojakaan ei voi kutsua randomiksi, sillä kahdeksan biisin nimessä 12:sta mainitaan jokin kukka. Olit kerran mun onneni kukka, Unteni vaalea lilja, Surut pois ja kukka rintaan, Viimeinen ruusu, Sireenien aikaan, Picardyn ruusuja, Valkovuokot ja Juhannusruusut.