Listaihmisten 10 kehua

Soundin Listaihminen-palstalta (1985–1989) poimittuja kehuja.

Eppu Normaali: Kahdeksas ihme
– Uusi lp on todella komea, siinä ilmaistaan suomalaisuudesta jotain niin syvää. Ei voi olla ihailematta, se on niin kova juttu. (Esa Kuloniemi 12/1985)

Remu: Live at Café Metropol
– Positiivinen yllätys. Todistaa, että jätkä pystyy mihin vain, kun on päässyt eroon rock’n’roll-pakkomielteestään. (Epe Helenius 4/1986)

Topi Sorsakoski & Agents: In Beat
– Surumielinen, hieno levy, sadepäivien pelastus. Sopivaa musaa häihin. Hieno levy, hieno fiilis. Ja voi laulaa mukana! (Outi Popp 7/1986)

Samantha Fox: Touch Me
– Kunnon ihmiset sanoo tällaisesta että hirveää paskaa, mutta mä arvostan tätä kyllä noin juttuna. Tollanen nuori pupu vetää ton jutun läpi ihan pokkana, ja kansa on ihan lääpällään siihen. Toivoisinpa olevani Samanthan tilalla. (Riitta Sourander 8/1986)

Motörhead: Orgasmatron
– Mä olen kuullut tältä 4–5 biisiä ja silloin mua alkoi helvetisti naurattaa. Siis tämä on hyvä levy. (T.T. Oksala 10/1986)

Paul Simon: Graceland
– Graceland on kehunsa ansainnut, se on äärettömän kaunis levy. Muut kakarana hankitut ihastukset tekee nykyisin kuivaa tavaraa, mutta onneksi Paul on poikkeus säännöstä. (Tero Liete 2/1987)

Peer Günt: Good Girls Don’t
– Mä en ole vielä kuullut tätä, mutta jos se on puoliksikaan niin kova kuin mitä bändi on livenä, niin senhän on pakko olla aivan loistava. (Harri Jones 7/1987)

Terence Trent D’Arby: Introducing the Hardline
– Kaikin puolin aivan ykköskamaa. Äänikin on jotain sellaista ettei ole aiemmin kuultu. Siis todella karismaattinen tyyppi. (Jari Väänänen 10/1987)
– Uskaltaiskohan sanoo… Terenceltä kun saisi niin voisi kuolla. Mulla on toimituksen seinät täynnä Terencen kuvia. (Päivi Väänänen 3/1988)

Leevi and the Leavings: Häntä koipien välissä
– Yksi tän vuoden parhaista kotimaisista levyistä. Sanat on niin kylmät ettei niistä kai voi olla pitämättä. Tykkään kovasti. (Alex Nieminen 10/1988)

Roy Orbison: Mystery Girl
– Tää on paras ulkolainen levy mitä mä olen kuullut aikoihin. Myönnän, että tää on meidän edustuksessa, mutta tätä mä olen veivannut ahkeraan niin kotona kuin autossa. (Anne Lappi 3/1989)