Modern Talking: Let’s Talk About Love
– Tällaisiin suhtautuu usein ennakkoluuloisesti ja niin niihin pitääkin. Saatanan huono bändi. (Jukka Haarma 11/1985)
– En voi sietää. Heti arvaa kuka tekee suomalaisen version näiden hiteistä. (Esa Kuloniemi 12/1985)
Far Corporation: Division One
– Voi vittu, neidit ammattikitaristit, lyökää kitarat perseeseenne ja pieraiskaa, että tulee edes jonkinlainen soundi. Munat pois ja hirteen! (Njassa 2/1986)
Sade: Promise
– Tosi pitkäpiimäistä. Armottoman tylsä ja väsyttävä. (Epe Helenius 4/1986)
Metallica: Master of Puppets
– Tää on kaikkein pahinta heviä. Ei toimi ollenkaan. (Mikko Puska 5/1986)
J. Karjalainen & Mustat lasit: Varaani
– En ole eläessäni pitänyt yhdestäkään Karjalaisen kappaleesta. Paitsi ehkä Doris-piisistä. Tulee mieleen, että puolalainen ravintolabändi soittaa bluesia. (Harri Siivonen 6/1986)
Bogart Co: Dance Station
– Mä en usko tähän bändiin. Hirveää sanoa näin, kun joutuu naamatusten niiden jätkien kanssa. Jos tällaista viedään Suomesta, niin mä en tiedä, mitä sanois enää. (Outi Popp 7/1986)
Bon Jovi: Slippery When Wet
– Samaa sarjaa kuin nuo muutamat edelliset banjo-osaston sankarit. Tämän edessä mä en pyörry enkä konttaa. (Uuge Kojola 11/1986)
Don Johnson: Heartbeat
– Voi vittu. Tähän on tultu, että koko maailma ostaa jotakin amerikkalaista hirvittävällä markkinoinnilla tehtyä skeidaa. Ihmiset voidaan panna ostamaan levy, vaikka kukaan niistä ostajista ei sitä myönnäkään. Musiikkibisnes on suurteollisuutta ja 95-prosenttisesti huijausta. (Riku Mattila 1/1987)
Scorpions: Savage Amusement
– Tää nyt ei onneksi ole sitä kaikkein pahinta heavya. Mutta Scorpionsistakin on vielä melkoinen matka sellaiseen musiikkin, jota mä jaksaisin kuunnella. (Jukka Junttila 7/1988)
Sabrina: Something Special
– Oh please! Tästä mä en sano mitään, sillä se menisi yhdeksi haukkumiseksi. (Minna Pitkänen 1/1989)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti