Kauppaan ja selitän

Monesti mainitsemani kirja Albumilistahistorian Top 1000 on nyt ilmestynyt ja myynnissä muun muassa BoD:n kaupassa. Siitä on myös Google Booksissa laaja esikatselu. Vaikka se on trilogian kolmas osa, kyseessä on vahvasti oma kokonaisuutensa, jonka tekovaiheeseen sisältyi omia erillisiä tavoitteita.

Koska opus perustuu yksinomaan listatapahtumiin, päätin poistaa kielenkäytöstäni kaikki viittaukset myyntilukuihin, kultalevyihin ja platinastriimauksiin. Siinä on myös ulkoasukokeilu, jollaista en ole ennen nähnyt ainakaan itseni tekemänä. Vältelläkseni jatkuvaa selittämistä, mikä on single/hitti ja mikä albumi, tein kummallekin oman italic-tyylin, siis kaksi erinäköistä kursiivia samassa tekstissä. Toimii, kunhan ei mene sotkemaan niitä keskenään.

1000 artistia esitellään menestyksen perusteella kolmessa erikokoisessa formaatissa, joista syntyi melkoinen palapeli. Jako 1–30, 31–200 ja 201–1000 syntyi siksi, että palikkasummaksi tulisi parillinen sivumäärä. Paremmuus- tai aakkosjärjestys tuntuivat ulkoasullisesti mahdottomilta, joten päädyin dramatisoituun aikajärjestykseen, jossa artisti sijoitettiin oletettuun huippu/läpimurtoajankohtaansa.

Mitä se dramatisointi tarkoittaa? Koska pitkä ura tuottaa paljon pisteitä, kuvituksen osakseen saaneet suosikit (Top 200) painottuivat aikajanan alkupuoliskoon, ja kokonaisuutta tasoitettiin siirtämällä kuvattomia mahdollisimmaan alkuun ja usean kohokohdan kuvallisia tuonnemmaksi. Vaikka The Doorsin listahuippu oli 1990-luvun alussa elokuvan takia, yhtye sijoitettiin aktiivivuoteensa 1968. Megadeth päätyi ainoan ykkössijansa ansiosta syksyyn 2022 eli viimeiselle sivulle.

Lopputuloksista sen verran, että jotkut isotkin ilmiöt olisivat tarvinneet pysyvyyttä yltääkseen kunnon sijoihin. Esimerkiksi Ultra Bra jäi 167:nneksi, Bomfunk MC’s 273:nneksi ja Spice Girls sijalle 380. Lyhyisiin listavisiitteihin erikoistuneet rockmedian kestoidolit saattavat myös yllättää matalilla asemillaan: Radiohead #291, Blur #647, The Cure #710.

Viihdemedian painotukset omaksutaan usein ulkomailta, ja sen seuraajat saattavat hämmästyä ainakin seuraavien supermegatähtien sijoituksista: Rihanna #235, Taylor Swift #311, Kanye West #374, Beyoncé #420. Danny ja Mikko Alatalo ovat aina saaneet näkyvyyttä enemmän kuin sijat 93 ja 206 edellyttäisivät, ja nuoremmista medialellikeistä Pete Parkkonen löytyy vasta sijalta 729.

Pari täydennystä: unohdin mainita ennätysosastossa sen oikun, että vuonna 2014 listaykkönen vaihtui 20 viikkona peräkkäin. Ja painoonlähetyksen jälkeen kuulin, että Gary Glitter on vapautettu vankilasta, jossa "tätä kirjoitettaessa" kerroin hänen istuvan.