Aikainen lintu emman nappaa

Emma-ehdokkuudet ovat tänä vuonna kohahduttaneet keskimääräistä enemmän. Iltalehden jutussa MKDMSK:n jäämisestä ilman ehdokkuuksia oli näyte Musiikkituottajien nimeämissäännöistä. Siellä ei ollut mitään, mikä estäisi edesmenneen artistin ehdokkuuden, mutta tämmöinen oli:
”Huomioon otetaan vielä vuoden 20.11.2018 jälkeen julkaistut äänitteet. Tämä koskee kaikkia sarjoja.”

Aika hämärästi ilmaistu, mutta tulkintani mukaan vuoden biisi -kategoriassa – edelleen ainoassa, joka minua kiinnostaa – on kaksi sääntöjen vastaista ehdokasta. Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla ja Vilma Alinan Palasina olivat mukana jo 15.11.2018 julkaistulla Striimatuimmat-listalla eli ovat ehdokkaiksi liian vanhoja.

Sinänsä tuo sääntö on epäreilu tilanteessa, jossa ensisijaisesti vertaillaan striimi- ja radiosoittokertymiä. Summathan kasvavat koko ajan, eli alkuvuoden kappaleet ovat etulyöntiasemassa. Ehdokkaana ei ole yhtään vuoden 2019 jälkipuoliskolla ilmestynyttä biisiä – samoin kävi viime vuonna. Esimerkiksi Behmin Hei rakas olisi ansioituneempi ehdokas kuin Palasina, ja sen olisi huomannut katsomalla listamenestystä kertymän sijasta.

Hei rakas ei kelvanne ensi vuodenkaan ehdokkaaksi. Älä julkaise mitään heinä–lokakuussa, jos haluat Emman.

Jos vain 13:nneksi Striimatuimmat-listalla ja viitoseksi radiosoitossa noussut Palasina on Universalin kiintiöehdokas, niin sille paikalle olisi kuulunut Pyhimyksen Muistuta mua. Se on heittämällä vuoden kotimaisten hittien top viidessä, mutta kääk – julkaistu vasta elokuussa.