Joulupukki, lihava vai lihavoitu?

Tomi Metsäketo nousi toissapäivänä uransa parhaalle listasijalle kakkoseksi, mutta useimmat muut joululevyt kääntyivät Top 50:ssä jo lievään laskuun. Olen huomioinut tämän ilmiön edellistenkin vuosien jouluviikoilla, mutta nyt se näyttää aikaistuneen. Joissakin tapauksissa – ainakin Marja Tyrnin – lienee sana ehtinyt kiiriä äänitteen kehnoudesta ja kertakäyttöisyydestä.

Ajatus joululahjaksi hankittavasta joulumusiikista on vuosi vuodelta paradoksaalisempi, sillä nykyäänhän aaton pakettienavaamishekuma on monille joulun loppuhuipennus. Lapsuudessa muistan radion soittaneen nissenpolkkaa loppiaiseen asti, mutta tästä palvelusta näki muutama vuosi sitten, että Radio Novassa joululaulut hylättiin tapaninpäivänä kello 12. Veikkaan deadlinen tuosta sittemmin vielä kiristyneen.

Tämänpäiväinen Helsingin Sanomat äänestyttää vuoden 2010 julkkista ja luettelee ehdokkaana muun muassa Marja Tyrnin – sillä erotuksella, että muiden kuin Tyrnin nimet on lihavoitu. Ilmeisesti siksi, että hän on Aku Hirviniemen luoma roolihahmo. Vähän ihmettelen HS:n tarvetta ja oikeutta vetää tuo raja.

Ainakin musiikkimaailmassa taiteilijanimien, sivupersoonien ja roolihahmojen jaottelu – tuo esiintyy ”aidosti omana itsenään”, tuo ei – on jollei mahdoton niin joka tapauksessa hyvin banaali toimenpide. Ja jos puhutaan naista esittävistä miehistä, niin esimerkiksi Harris Milsteadin naishahmo Divine teki elokuvissa edelleen uusia hahmoja kuten Pink Flamingosin yrjöttävän ihana Babs Johnson. Missä välissä boldaus loppuu?