Kun Combat Rock viime viikolla julkaisi Ratsia-klassikot Lontoon skidit ja Tämä hetki ja tulevaisuus 500 seiskatuumaisen uusintapainoksena, Punk in Finland -foorumilla sikisi innokas kampanjointi ja spekulointi niiden nostamiseksi singlelistalle. Opastusta, tosin välillä hieman harhaanjohtavaa sellaista tarjosivat jopa alan kauppiaat.– ja on suoranainen ihme, jos nuo ei ole top-5:ssä. Se ei montaa myytyä kopsua vaadi.
Lähes liikuttavaa seurata, kuinka parjattu singlelista kykenee synnyttämään moisia intohimoja – vaikka toimittaisiinkin kieli poskessa, kuten seuraava, 40 minuuttia ennen Top 20:n julkistamista postattu tiedote indikoi:
– laitoin valot pois että ois viel jännempää!
Sitten iltakahdeksalta Ylen sivu kertoo sijoituksiksi viitosen ja kuutosen, mistä riemu purkautuu:
– WUHUU!!!!!
– WE DID IT!! YLÄFEMMA!
– Siellä lepää, upea homma!!
– haistakaa koop, britney ja happoradio VITTU
– UP YOURS, WALDO!
– tää on kyllä uskomattoman hieno juttu!!!
– vanhana kyynikkona ja skeptikkona ei voi kuin vain ihmetellä suomi"punkkarien" rappiotilaa...milloin virallisista listoista tuli tavoiteltava asia?
– eiköhän tässä megakampanjassa oltu aika pilke silmäkulmassa...
– Taidampa nyt vetää itteni hirteen kun olin mukana tälläisessä epäpunkmaisessa toiminnassa.
Hauskahan nuo rallit on lopulta nähdä tilastoissa, sillä aikoinaan (1979–1980) Ratsia kirjasi itselleen vain Top 30 -merkinnät kahdella ekalla albumillaan. Rumban haastattelun mukaan Pete Parkkosen ei annettu vetää Idolsissa Lontoon skidejä, koska se oli liian tuntematon biisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti