Nyt sanon tätä kokoelmaksi!

Kannatan nykyistä käytäntöä, että eri esittäjien hiteistä kootut teemattomat äänitteet jätetään pois viralliselta albumilistalta. Niiden menestyksessä tai menestymättömyydessä on harvoin mitään kiinnostavaa. Sen verran olen tarkkaillut, että Suomirokkia- ja Suomipoppia -koosteita ostetaan edelleen. Ulkomaisten hittikimaroiden kysyntä on väsähtänyt ainakin siitä päätellen, että viimeisimmät sellaisille myönnetyt kultalevyt ovat vuodelta 2006 (NRJ Hits, osat 7 ja 8).

Yksi kuitenkin ansaitsee sympatiani: alkuperäinen brittiläinen Now That’s What I Call Music! -jatkumo, josta on runsaan 25 vuoden aikana julkaistu 71 osaa. Aloittaessaan vuonna 1983 se hämmästytti kokoelmiin kyynistyneet popfanit: ei läyhiä jäljitelmä-äänityksiä, ei rujoja editointeja, ei äänentoiston kustannuksella liian täyteen tungettuja vinyylipuoliskoja. Now arvosti hittimusiikkia ja myös sen kuuntelijan käsityskykyä – levyjä ei ole koskaan pilattu niljakkaalla kohderyhmätuuballa, vaan dance, metalli ja aikuispop ovat mahtuneet samaan pakettiin.

Alkujaan kokoelmat olivat 32 biisin tuplavinyylejä, kahdeksan hittiä per poski. Pari viikkoa sitten ensimmäinen Now julkaistiin ensi kertaa cd:nä tv-kampanjan kera, ja se nousi Britannian kokoelmalevylistan kolmoseksi. Mainoksen voi katsoa Now-sivustossa.

Saitti kertoo myös kaikkien tähänastisten Now-tuplien biisilistat, joista voisi tehdä monenlaisia yhteenvetoja. Tyydyin aluksi vain tutkimaan suomalaisen musiikin osuutta ja löysin nämä: osassa 46 Daruden Sandstorm, osassa 47 Daruden Feel the Beat ja osassa 58 The Rasmuksen In the Shadows. Toivottavasti saadaan lisää.