Paremmin mieleeni on jäänyt pari vanhempaa keissiä, jotka edustivat tyylillisesti potentiaalisempaa albumimusiikkia eivätkä kuulosta hassummilta vuosikymmenien jälkeenkään. Esimerkki yksi vuodelta 1978: The Motors.
Airport-single nousi alkukesällä brittilistan neljänneksi ja herätti huomiota ulkomaillakin – Suomessa tilastoihin päätyi myös Tinnin käännösversio Lentoon. Tuottajaksi oli pestattu nykyäänkin kovana nimenä pidetty Mutt Lange, mutta samaan aikaan julkaistu albumi Approved by the Motors jäi sijalle 60 – alemmas kuin bändin edellisvuotinen esikoislevy, joka ei kummoisia hittejä sisältänyt.
Ei kun uusi pökkö pesään: radioystävällinen single Forget About You nousi sijalle 13 ja laajensi sopivasti bändikuvaa: mollissa soivan Airportin (video) lauloi kosketinsoittaja Andy McMaster, duurivoittoisen Forget About Youn (video) kitaristi Nick Garvey. Tokihan älppärikin nyt nousisi uuteen lentoon elokuun hiljaisena julkaisusesonkina? Ei, sitä odotettiin turhaan palaavaksi listalle.
En muista tarkkoja yksityiskohtia, mutta NME kertoi Virgin-yhtiön teettäneen jonkinlaisen kuluttajakyselyn levyn kelpaamattomuudesta – ja saaneen vastauksen. Ihmisten mielestä lp:n kansi oli luotaantyöntävän ruma. Mitä siinä sitten oli? No, katsokaa alta – vain neljän muusikon naamat. Nykyaikaa syytetään pinnallisuudesta ja kauneusfasismista, mutta onko tilanne oikeasti muuttunut 30 vuodessa?
Aikamoinen saavutus The Motorsille! Ihan viime vuosilta muistuu mieleen ainakin Nizlopin kohtalo. Kultaa myynyt ykköshitti JCB Song ei potkinut emoalbumiaan Half These Songs Are About You juuri mihinkään. Tanssimusa on luku sinänsä, kuten Darude ja aika moni muukin demonstroi.
VastaaPoistaNyt tilanne lienee ainakin noiden levynkansien suhteen parempi, sillä kovin moni ostaja ei koskaan edes näe kantta. No joo, tilalle ovat tulleet muut pinnallisuustekijät. Koreiden naisartistien markkinointi vaikuttaa olevan miehiä helpompaa, tälläkin viikolla brittilistan top kympissä on viisi naispuolisen sooloartistin singleä ja James Morrisoniakin auttaa Nelly Furtado. Edellinen miehen esittämä sooloykkönen oli Suomessa mystisesti ohitettu Kid Rockin All Summer Long viime elokuussa. Miksei The Boy Does Nothingia julkaissut mies! The Girl Does Nothing. Vaadimme tasa-arvoa.
Jotkut musiikkityylit ovat täysin naisten hallussa. Kohta taas naikkosten popkantrikin nousee listakärkeen (tai tuntumaan) Taylor Swiftin ansiosta. Rohkaisisiko se Shania Twainia julkaisemaan levyn? Mikä on viimeisin miehen tekemä edes hieman kantriksi luettava sinkkuhitti Britanniassa? Nellyn ja Tim McGraw'n hitin Over and Over voisi jotenkin lokeroida tähän kategoriaan, mutta hitiksi sitä ei nostanut ainakaan Tim McGraw.
En yleensä halukkaasti osallistu musiikkityylejä koskeviin debatteihin, mutta onhan tuossa pohdinnan aihetta. Alt.countrystakaan ei ole kuulunut aikoihin mitään listamielessä, Ryan Adamsin brittihiteistä on jo vähintään viisi vuotta.
VastaaPoistaAll Summer Long oli aika kauhea ja ei-kovinkaan-nerokkaasti samplejaan hyödyntävä biisi, mutta yleensähän Suomessa menee mikä tahansa kesäaihe sukkana läpi. Eli floppiarvoitus.