Albumilistalle nousi yhtä aikaa yhdeksän esittäjää, jotka ovat jo aiemmin tuttuja Top 10:stä, mutta joista kukaan ei ole päässyt ykköseksi. Heistä viisi debytoi kärkikymmenikössä (Slipknot, Emma Salokoski Ensemble, Laura Voutilainen, Poisonblack ja Motörhead) ja loput neljä jäivät ulos jopa 20 parhaan joukosta (Jope Ruonansuu, Jukka Poika, The Verve ja Jann Wilde).
Kultakorokkeelle ponnisti se, joka oli ennenkin päässyt sitä lähimmäs (kakkoseksi) eli Slipknot. All Hope Is Gone -nimi viitannee siis johonkin muuhun toiveeseen. Myös Poisonblackillä oli ponnistuslautana yksi kakkossija, mutta A Dead Heavy Day näyttäytyi nyt kuudentena. Huomionarvoinen on Motörheadin nousu yhdeksänneksi, sillä bändin edellinen Top 10 -merkintä oli keväältä 1982! Motörizer on bändin (tai Lemmyn ja kenen kulloinkin) 24. albumi.
Aiheesta ulos... Kukaan ei liene tässä maassa huomannut, että Apocalyptican I Don't Care (feat. Adam Gontier) nousi tällä viikolla Billboardin Mainstream Rock -listan sijalle 10 ja Modern Rock -listan sijalle 12. Lisäksi albumi Worlds Collide on edelleen tukevasti Top 200 -listalla ja myynyt n. 80 000 kpl, myynti jopa kasvoi edellisviikosta.
VastaaPoistaMissä viipyvät "me valloitamme maailman" -uutiset? Bändi menestyy Amerikassa paremmin kuin HIM edellisellä levyllään.
Minulla on ainakin johdonmukaisen sinnikkäät antipatiat kaikkia spesialistilistoja kohtaan, vaikka tiedänkin ettei Hot 100 kerro niin laajasti jenkkisuosiosta kuin sen pitäisi.
VastaaPoistaJa Apocalyptica turvautuu aika vahvasti noihin adamgontiereihin, metallicoihin sun muihin läikyttääkseen kansallishenkeä kovin korkealle. Mutta kiitos tiedosta.
Joo eipä tässä vielä mistään megahitistä puhuta, eiköhän Hot 100:een pääsy ole sen minimikriteeri, ja siihen tarvittaisiin rutkasti enemmän latauskertoja. HIMin Wings Of A Butterflyhan oli genrelistojen alisuorittaja, mutta ylsi tuolle päälistalle. Rockhitit näyttäytyvät Hot 100-listalla entistä harvemmin juuri latausten suhteellisen heikon menekin vuoksi.
VastaaPoistaRadiosoiton perusteella koottavat genrelistat ovat siinä mielessä hyödyllisiä, että niistä voi vetää vähintään yhtä hyvin johtopäätöksiä albumimyynnin suhteen kuin digilatauksista.
Mutta yksinään genrelistoista ei ole nice to know -aspektin lisäksi paljon hyötyä.
Eiköhän Apojen levy-yhtiö tiedota medialle menestyksestä jossain vaiheessa. Ainakin uutisentynkä on merkittävämpi kuin taannoin sitkeästi uutisoidut Brittien rocklistamenestykset, joiden relevanssi oli lähes täysin nolla.
Ihan vaan OT:n jatkumona en nyt ihan ymmärrä mikä pointti tuolla adamgontier-irvailulla on? Jos iva yrittää iskeä kansallihenkiseen uutisointiin niin silloinhan ylipäänsä koko suomimusiikin maailmanmenestyksen raportointi pitäisi kyseenalaisena unohtaa. Jos taas siihen, että apot eivät tee etnisesti puhdasta suomimusiikkia niin vähän ikäviä miellyhtymiä sellainenkin herättää.
VastaaPoistaEn tainnut tajuta tuota viimeistä, mutta ainakin puhtaus ja omavaraisuus ovat kaksi eri asiaa.
VastaaPoistaEilen katsoin VH1:n Then & Now -ohjelmaa, jossa näytetään samalta artistilta vanha ja uusi video, mielellään ainakin 15 vuoden aikaerolla. Mutta kas, nyt pistivät The Curen perään pyörimään kaksikon In the Shadows ja Living in a World Without You. Tuosta voisi aistia, että The Rasmusta ei pidetäkään maailmalla itsestäänselvänä yhden hitin ihmeenä.
Niin yritin vain kysellä, että miksi niiden adamgotnierien läsnäolo vähentää mielestäsi apocalyptican menestyksen arvoa? Eikö ole vain hienoa, että jo valmiiksi menestyvät tähdet ovat halukkaita yhteistyöhön.
VastaaPoista- eihän klassisenkaan musiikin puolella lähdetä vähentämään suomalistaitajien menestystä, mikäli produktio ei ole kokonaan suomalainen. Toki omavaraisuudesta iloitaan, mutta kun Esa-Pekka Salonen pääsee ulkomaisen tähtiorkesterin kapuksi tai Karita Mattila kuuluisan ohjaajan oopperaproduktioon METiin niin se otetaan meriittinä, ei vähättelvien "ratsastaa maineella" kommenttien kohteeksi.
Ja pontti oli myös nimenomaan siinä, että jos sitä "omavaraisuutta" korostaa itseisarvona alkaa "puhtauden" käsite ryömiä ikävästi kuvaan.