Juu juu, olen juuri saanut valmiiksi subjektiivisen top satasen, mutta se oli ensimmäinen (ja viimeinen?) laatuaan – järjestys oli vain annostelustrategia ja sai aivan liikaa huomiota sisällön kustannuksella. Jotenkin sen myötä olen kuitenkin koukuttunut countdowneihin, joissa yhdistyy yleinen ja omakohtainen mielipide. Welho M -kanavapakettiin kuuluva VH1 näyttää sellaisia koko ajan.Kyseessä on kummallinen vanhaa VH1-brändiä irvaileva eurooppalainen karvalakkiversio, josta juonnetut ohjelmat ja mainokset ovat hiljalleen kadonneet. Ohjelmistoa dominoivat muun muassa yhteen artistin tai teemaan painottuva Top 10, laajempi nelituntinen Final Countdown ja uusi juoruvetoinen Countdown, jonka huominen aihe näköjään on Queens of Botox. Vaude.
Videoiden järjestyksessä on juuri sopivasti mielikuvitusta kutkuttava määrä subjektiivisuutta – olen esimerkiksi tuominnut Final Countdownin kokoajan hiukan liian innokkaaksi U2-faniksi. Hän tunki jopa parhaiden ”Feel Good” -biisien sekaan, Pointer Sistersin I’m So Excitedin, The B-52’sin Love Shackin ja muiden bailuhelmien seuraksi U2-veisun Beautiful Day. Aika väkinäistä. Vainajien videoita pyörittäneen ”Gone but Not Forgotten” -show’n huipentumaksi veikkasin U2:n ja B.B. Kingin esitystä When Love Comes to Town, kunnes tajusin että King on yhä hengissä.
Niinpä tutut elvikset, lennonit, mercuryt, marleyt ja cobainit saivat sillä erää muodostaa odotetun kärkiviisikon. Toisin kävi diskoklassikkolistalla, jossa I Will Surviven, Stayin’ Aliven ja Le Freakin ohi ykköseksi sijoitettiin – khihihii – Kajagoogoon Too Shy. Kas kun ei U2:n Discotheque.
Mielenkiintoinen postaus. Olen huomannut, että henkilökohtaisesti minulle on enemmän merkitystä sillä, mitä listoilta ylipäätään löytyy kuin sillä, mikä on ykkösenä. Järjestys on kuitenkin omissa tai esim. jonkun lehden listoissa aina subjektiivinen.
VastaaPoistaTodellisia kiksejä kaltaiseni listafriikki saa kuitenkin Last.fm:stä.
Jenkki-VH-1:n tuottamat teema-countdownit ovat mielestäni viihdyttävimmillään silloin, kun ei edes teeskennellä että aiheeseen liittyy jonkinlainen paremmuus tai huonous. Hyviä esimerkkejä ovat usein toistuvat yhden hitin ihmeiden listaukset tai vaikkapa eilen illalla hetken aikaa seuraamani 40 Most Awesomely Bad Number 1 Hits.
VastaaPoistaEilisen listan suurin puute oli se, että näsäviisaiden kommentoijien joukossa ei tällä kertaa ollut erinomainen toimittaja Rob Sheffield, joka on aina paitsi asiantunteva, myös hellyyttävän innostunut, vaikka puheena olisi kuinka triviaali aihe.
Kaikkien aikojen mahtavimmin kamala jenkkiykkönen oli muuten listan mukaan Macarena, jota kohtaan ainakin minun on vaikea kokea minkäänsuuntaisia voimakkaita tunteita. Top 40:een (http://rateyourmusic.com/list/hraorfan/vh1_and_blender_magazines_40_most_awesomely_bad__1s/) mahtui kyllä monta mielestäni oikeasti hyvää biisiä.