Listamielessä levykauppakirjan kiinnostavimmat maininnat liittyvät kauppojen omaan maahantuontiin, joka oli hyvin merkittävä osa maamme äänitemarkkinoita, mutta ei näkynyt virallisissa myyntilukemissa eikä usein listoillakaan. Epe’s osallistui tilastolaadintaan valikoidusti, Diskeri ainoastaan Rumbassa julkaistuun vaihtoehtolistaan.
Epe’sistä tunnetusti ostettiin paljon punkia ja muuta indietavaraa, mutta Epe Helenius nostaa kirjassa häntäänsä myös Bruce Springsteenin läpilyönnissä. Hän arvioi kauppansa myyneen jopa 70 prosenttia suomalaisten ostamista Born to Run -albumeista. Markus Merikanto puolestaan laskee liki 20 tuhannen Metallica-levyn kulkeneen virallisen silmän ohi Diskerin kautta.
(Mitkä olivat mun pyhiinvaelluskohteeni ensin Tampereen lähellä asuessa ja sitten opiskeluaikoina Helsingissä? Kyllä, Epe’s ja Diskeri. Mutta en ostanut yhtään Brucea enkä Metallicaa.)
Diskohistoria kertoo, millä rytmeillä väkeä tanssitettiin esimerkiksi 1970-luvun alussa ennen varsinaisen discomusiikin tuloa. Aika tutut nimet mainitaan toivotuimpina tai suoranaisina maanvaivoina, kuten singlelistojakin hallinnut Christien Yellow River ja muut purkkahitit. Mutta sivuilta paljastuu myös, että tiskijukkien valta hittimarkkinoilla ylsi muusikkoihin asti.
Tanssiravintola Alibin dj:nä toiminut Ari Parviainen esimerkiksi muistelee Seitsemän seinähullua veljestä -yhtyeen pyytäneen häneltä kasettinäytteitä versioitaviksi sopivista ulkomaanhiteistä, ja näin syntyi muun muassa Banaania poskeen (alkujaan Gimme Dat Banana). Jukebox- ja singlemenestys, joka veti bändin albuminkin topkymppiin ja eteni 1978-vuosilistan sijalle 12.
