Nimikirjaimet #3: J.T.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• Näyttelijä ensin tanssi (Saturday Night Fever) ja sitten lauloi (Grease) itsensä vuoden 1978 supertähdeksi: John Travolta.

• Duran Duranin basistihurmuri teki myös yhden hitin itsekseen: John Taylor.

• Aknestik-miehellä on neljä soolokäväisyäkin albumitilastossa: Jukka Takalo.

• Sähkökitaroinnilla kolme Top 10 -albumia 1970-luvun alkupuoliskolla: Jukka Tolonen.

• Ilmiömäisen kiharapilven alta kajahti vuoden 1986 isoin hitti The Final Countdown: Europen Joey Tempest.

• Kitaristi on säveltänyt muutaman Eppu Normaalin lukemattomista hiteistä: Juha Torvinen.

• Yli 20-vuotiaita äänityksiä sisältävä kokoelma viihtyi albumilistalla melkein vuoden: Jaakko Teppo.

• Nsyncistä alkanut suosio ei ole Suomessa niin valtaisaa kuin media usein antaa ymmärtää: Justin Timberlake.

• Vuosituhannen vaihteen kovin iskelmätähti ja viimeisen vanhanmallisen Syksyn sävelen voittaja: Janne Tulkki.

• Lapsitähteys ja aikuistähteys tuntuvat kohtaavan toisensa vain paperilla, joka näyttää yhteissummaksi kuutta Top 5 -albumia: Jonna Tervomaa.

• Käännösiskelmästä reality-iskelmään kansamme johdattaneen tenorin legenda elää: Jamppa Tuominen.

• 21 Top 10 -radiohittiä runsaassa vuosikymmenessä onnistuu aniharvalta: Juha Tapio.

 Kuka JT muka peittoaa saavutuksineen nuo yllämainitut? Kukapa muu kuin Cheek eli Jare Tiihonen.

Kooda kaukaisuudesta

Rikkonaisen kesän 2014 jälkeen on albumilistalla taas lähestytty niitä perinteitä, että jokin julkaisu ottaa vastuun listan liidaamisesta hiljaisimman kauden yli. Antti Tuiskun En kommentoi viettää nyt kärjessä jo kuudetta viikkoaan. Peräkkäisiä ykkösviikkoja on toistaiseksi vain neljä, mutta noinkaan pitkää putkea ei ole nähty kahteen vuoteen, sitten Erinin kakkosalbumin (2013).

Led Zeppelinin kierrätysprojektissa olivat nyt vuorossa Coda (#9), In Through the Out Door (#10) ja Presence (#12). Top 10 -albumien määrä kasvoi kerralla kymmenestä kahteentoista, sillä ennenjulkaisemattomuuksista bändin hajoamisen jälkeen vuonna 1982 koostettu Coda ei aikoinaan tilastoitunut Suomessa, ja Out Doorin parhaaksi sijaksi jäi 13 vuonna 1979. Presence ylsi kuudenneksi vuonna 1976.

Mana manan menneisyyttä on myös Top 50:ssä kolmena annoksena, kun jo vuonna 2000 listalla käyneen Murheen laakson (#39) mukana saapuivat ensikertalaisina vuonna 1990 julkaistu Totuus palaa (#37) ja liveäänite Kuolla elävänä (#45). Jos näiden seuraksi kaivataan vielä mainintaa jostain poikkeuksellisesta, niin käykö tämä: Sabatonin Heroes teki jo kuudennen re-entrynsä albumilistalle.

Nimikirjaimet #4: J.H.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• 1980-luvulla hittejä tahkonneen ja 1998 kuolleen itävaltalaisen Falcon oikea nimi oli Johann Hölzel.
• Vuoden 1972 suurimman hitin Äideistä parhain kailotti Jari Huhtasalo.
• CMX:n kitaristi-säveltäjä, Top 10 -merkintöjä myös Sapattivuodessa: Janne Halmkrona.
• Sangen erilaiset bluesmenestyjät, näkövammainen kanadalaiskitaristi Jeff Healey ja yli kuusikymppisenä läpi lyönyt John Lee Hooker.
• Hevivokalistista iskelmätaivaan tähdenlennoksi: Janne Hurme.
• Neljä lista-albumia 1976–2000 on aika hyvin oopperalaulajalta: Jorma Hynninen.
• Keskimääräistä räyhäkkäämpien listabändien Ratsian ja Queens of the Stone Agen johtohahmot Jyri Honkavaara ja Josh Homme.
• Eteni linjanmuutoksen jälkeen äitinsä tavoin albumiykköseksi: Janna Hurmerinta.
• Lista-avaus oli jättihitti Kuurankukka, siitä tasaisesti alaspäin: Joel Hallikainen.
• Tunnetaan parhaiten Yön jäsenenä, ulkojäsenenä ja biisinikkarina, tilastoitu myös soolona: Jussi Hakulinen.
• Tasaisena jatkuvasta äänitevirrasta ei ikinä uskoisi miehen kuolleen jo 45 vuotta sitten: Jimi Hendrix.
• Kotiteollisuudessa mesoaa paitsi Jouni Hynynen myös Janne Hongisto.

Pisimmän JH-korren vie mies, jonka yhtye on rikkonut albumilistan yhtäaikaisuusennätyksiä sekä julkaissut yhdeksän ykkössinkkua ja seitsemän ykkösalbumia: Metallican James Hetfield.

Pysyvän jäljen jäljillä

20 prosenttia keventyneen One Directionin singleuutuus Drag Me Down nousi otsikoihin päädyttyään Spotifyn maailmanlaajuisen kuuntelulistan ykköseksi jo julkaisupäivän soitoillaan. Suomessa se debytoi kolmossijalla ja on nyt kakkosena JVG:n perässä. Tämä saattaa olla merkittävä käänne yhtyeen historiassa, sillä vaikka sen neljä albumia ovat menestyneet tasaisen hienosti, niin niiltä on vaikea osoittaa yhtään varsinaista valtavirtahittiä. Joko tämä takertuisi?

Latauslistalla on nähty kosolti korkeita pikakäväisyjä, joihin ei erityistä fanimobilisaatiota tarvita. Suoratoistovetoiselta ns. singlelistalta sen sijaan ei ole lohjennut kuin kaksi 17. sijaa, asialla kolmoslevyn Story of My Life ja neloslevyn Steal My Girl. Nuo ovat ainoina 1D-biiseinä onnistuneet pistäytymään myös radiosoiton Top 40:ssä. Kummallakin on maailmallisia Spotify-soittoja runsaat 124 miljoonaa. Huima numero, mutta vertailuna esimerkiksi Ed Sheeranin Thinking Out Loudia on kuunneltu yli 441 miljoonaa kertaa.

Viime viikkojen striimaantuneimpia kotimaisia äänitteitä on Valovuoden radioreggaepop Aurinkokuningatar, joka on uusimman singlelistan 10:ntenä. Sen suhteen Spotify-käyttäjiä voi pitää myöhäisherännäisinä, sillä latauslistavisiitti (#4) ajoittui jo huhtikuulle ja radiosoitto oli aktiivisinta (#19) toukokuussa. Tosin biisin uutisoitiin rikkoneen miljoonan kuuntelun rajan jo ennen kuin se oli ehtinyt lainkaan rekisteröityä Top 20:ssä. Jälleen kerran: miksi singlelistalla on vain 20 nimikettä?

Nimikirjaimet #5: J.B.

Listablogin kesäsarjassa summataan, millä nimikirjaimilla varustetut henkilöt ovat menestyneet parhaiten Suomen listoilla.

• Blues Brothersin ansiosta komiikkalegendasta tuli myös eräänlainen musiikkilegenda: John Belushi.
• Je t’aime moi non plus -hittiklassikossa huokaillut Jane Birkin.
• Puolet Ace of Basesta, eurohölkkää vuosikymmenen täydeltä: Jenny ja Jonas Berggren.
• Pitkän arvostetun uran tehneet muusikot ovat yltäneet listanimiksi vain ajoittain: Jeff Beck ja Jackson Browne.
• Ainoa albumimerkintä 1960-luvulta, hitit tulivat 1980-luvulla: James Brown.
• JVG:n se puolikas, joka ei ramppaa featuroimassa eikä vainelämäässä: Jare Brand.
• The Dead Kennedysin, D.A.D.n ja Manic Street Preachersin karismaattiset keulahahmot Jello Biafra, Jesper Binzer ja James Dean Bradfield.
• Albumilistan kolmoseksi kiivennyt teini-ilmiö sai lopulta singlehitin Suomessa Jack Ü:n vokalistina: Justin Bieber.
• You’re Beautiful -hitin käynnistämä suosio on jatkunut melko tasaisena: James Blunt.
• Mitä ylivoimaisesti menestynein ruotsiksi levyttävä yhtye Kent olisi ilman laulaja-kitaristi-lauluntekijäänsä Joakim Bergiä?

JB tai BJ, ylivertaista tulosta on syntynyt jo 30 vuotta nimikkobändin keulilla tai välillä ihan omissakin nimissä: Jon Bon Jovi.

Vuosia & vuosia, jopa 46

Hiljalleen piristyvää albumilistaa piristivät tällä kertaa amerikkalaisbändit Lamb of God (#3) ja Symphony X (#12), jotka kumpikin ovat mukana kolmatta kertaa ja ylempänä kuin ennen. Lamb of God turvautui suomimusan kannalta tuttuun nimeen Sturm und Drang. Tuota teemaa voisi kai tutkia enemmänkin – tiedättekö esimerkiksi, kuka tilastoitui 1990-luvun alussa albumilla Egotrippi?

Hard ’n’ Horny, Wigwamin ensimmäinen levy vuodelta 1969, debytoi lp-uusintajulkaisuna sijalla kahdeksan. Koska Svart-yhtiö saattoi sen seuraajan Tombstone Valentinen jo aiemmin sijalle 42, enää ainoa bändin studioalbumi vailla listakäyntiä on vuoden 1977 Dark Album. Wigwamhan sai 1969 myös singlehitin Luulosairas (#23), joka lisättiin Hard ’n’ Hornyn cd-painokselle, mutta puuttuu tältä uudeltakin lp:ltä.

Years & Years on netonnut tänä vuonna kaksi isoa ja tarttuvaa brittihittiä, mutta niistä tuoreempi Shine näyttää floppaavan meillä Suomessa – radiolistan Top 40 on toistaiseksi jäänyt haaveeksi. Ylivoimaisesti albumilistakärkeen kotimaassaan jyrännyt Communion debytoi meillä 25:ntenä. Joe Satriani (#34) otti ensimmäisen merkintänsä 2000-luvulla, ja viimevuotinen tangokuningas Teemu Roivainen (#47) voi hänkin nyt sanoa olevansa jonkinlainen lista-artisti.

Merkkikuukausi 8/2015

Sarjassa juhlitaan artisteja, joiden ensikäynnistä Suomen listoilla tulee tässä kuussa kuluneeksi pyöreähköjä vuosia.

50 vuotta: Bob Dylan
50 vuotta: The Hollies
50 vuotta: The Byrds
Dylanin pitkän uran (toistaiseksi?) ainoa singlelistamerkintä on Like a Rolling Stone. Myöhemmin viisi Top 10 -albumia julkaissut Hollies esittäytyi samassa kuussa sinkulla I’m Alive ja Byrds ainoaksi jääneellä Top 10 -hitillään Mr. Tambourine Man.

40 vuotta: Eagles
40 vuotta: Dr. Feelgood
Feelgood rynni listoillemme kolmen kuukauden välein kahdella kuutoseksi nousseella albumilla. Eaglesin alku oli vaatimattomampi (One of These Nights -lp ja single), mutta runsaan vuoden päästä putosi Hotel California.

25 vuotta: Arja Koriseva
25 vuotta: Mariah Carey
25 vuotta: MC Nikke T.
Tangokuningattaruuden jälkeinen pakollinen ilman nimeä julkaistu albumi heitti Korisevan laakista multiplatinasarjaan. Nikke T:n Jos haluu saada oli vuoden kovimpia singlelistamenestyksiä, mutta Careyn Vision of Love ei yltänyt esittäytymisten ikimuistettavimpaan sarjaan.

15 vuotta: Craig David
David noteerattiin ensiksi valtamediassamme miehenä, joka esti Bomfunk MC’sin nousun brittiykköseksi. Tuo estäjä 7 Days ja esikoisalbumi menestyivät meillä hyvin, mutta potentiaali katosi johonkin – viimeisestä britti-Top 10 -hitistäkin on jo kahdeksan vuotta.

10 vuotta: Rihanna
10 vuotta: Kanye West
Hiljattain yhteishitin Four Five Seconds tekaisseet supertähdet tilastoituivat yhtä aikaa singleillä Pon de Replay ja Diamonds from Sierra Leone. Rihannan suomalainen ansioluettelo on paljon jykevämpi kuin Westin.

5 vuotta: Avenged Sevenfold
5 vuotta: Hurts
Vaikka toissavuoden Hail to the King nimikkobiisin radiosoittoineen teki Sevenfoldia yhä tunnetummaksi, jo sen edeltäjä Nightmare kävi listaykkösenä. Tuoreen radiohitin perusteella vahvalla pohjalla lepäävä Hurts-suosio alkoi singlestä Wonderful Life.