Tähkä vastaan kalenteri

Lauri Tähkän viimevuotinen soolohitti Sytytä mun sydämeni nousi riuskasti radiolistalla 13:nneksi, mutta romahti vielä riuskemmin pois. Kyseessähän oli joulubiisi, joiden parasta ennen -saraketta hilataan radioiden juhlakaavioissa vuosi vuodelta aikaisemmaksi. Mamba voisi kumota trendin julkaisemalla laulun Vielä on joulua jäljellä, jota olisi pakko veivata loppiaisen viimeisiin sekunteihin asti. Sitä odotellessa.

Uusi Tähkä-single debytoi Nielsen Music Controlin mittauksissa 18:ntenä, mutta kuinka käy kolmen viikon päästä? Sen nimi näet on Syyskuun kyy. Sen parinkymmenen vuoden aikana, kun radiolistoja on maassamme koottu, kaikki jonkin kuukauden nimessään maininneet hitit ovat lakanneet jokseenkin heti soimasta kuun vaihduttua. Esimerkkeinä Kirkan Toukokuu (#2, 1996), Heikki Helan Kesäkuu (#6, 2000), Hausmyllyn Ikävä lokakuu (#5, 1995) ja Costin Marraskuun poika (#6, 1993).

Huomattavasti viisaammaksi havaittu ratkaisu on ottaa aiheeksi kokonainen vuodenaika. Tai sitten pitää rustata niin tehokas schlaageri, että se kykenee kukistamaan kalenterifiksaatiot. Miljoonasateen Marraskuu nousi Suomen singlelistalle syyskuussa 1987 ja poistui sieltä vasta maaliskuussa 1988. Kuka kykenisi samaan, jollei Lauri Tähkä?

Ruotsi, syrjäytyneen onnela

Eipä ole tullut systemaattisesti seurattua, kuinka vuodesta 1992 asti Ruotsissa jaettu Polar-musiikkipalkinto vaikuttaa maan listatilanteisiin, mutta tämänvuotisen on oltava dramaattisimmasta päästä. Toissaviikolla rahapalkinnon otti kuninkaalta vastaan 64-vuotias Patti Smith, joka komeilee nyt kakkossijalla kokoelmallaan Outside Society. Toista palkittua The Kronos Quartetia ei näy Top 60:ssä.

Minkään muun maan tilastoihin Outside Society ei ole vielä ehtinyt. Tähän asti Smithiä tuskin on voinut pitää ruotsalaisten erityissuosikkina, sillä vaikka listakäyntejä on vuodesta 1976 asti, niistä korkein Dream of Life ylsi vain sijalle 15. Suomessa tuo sama 1988 julkaistu albumi rankattiin korkeammalle kaikilla tuolloin ylläpidetyillä listoilla (Seura, Suosikki, Mitä Suomi soittaa), mutta muut Smith-pitkäsoitot on jätetty meillä huomiotta.

Yhteinen sävel

Vaikka hittejä huokunut David Guetta -albumi One Love jaksoi Suomessa vain sijalle 49, oli ilmiselvää, ettei seuraaja Nothing but the Beat (7) tyytyisi noin vähään. Neljä sen biiseistä ehti käydä singlelistalla jo etukäteen (Where Them Girls At, Little Bad Girl, Titanium, Night of Your Life), ja viides Turn Me On debytoi tällä viikolla. Hyvä että albumi- ja singlemenekki myötäilevät taas vähän enemmän toisiaan – surkeasti aloittanut Pitbull-pitkäsoittokin on hiljalleen kiivennyt 21:nneksi.

Aiemmin pari kertaa Top 20:n ovea kolkutellut saksalainen Edguy pääsi nyt 15:nneksi, ja kotimaassaan Age of the Joker oli osana listakärjen vallannutta uutuusnelikkoa: 1. Red Hot Chili Peppers, 2. David Guetta, 3. Edguy, 4. Thees Uhlmann. Suomessahan tuollaista debyyttiryntäystä ei ole havaittu ikinä, kolme vain kerrallaan. Viime viikon yllättävähkö ykkönen Lenny Kravitz suistettiin seitsemänneksi, mutta meillä takapakkia tuli vain kaksi sijaa (8–10).

Muut neljä uutuutta ovat ensikertalaisia: 24:nneksi ilmestyi Maija Kaunismaan ja Sofi Oksasen Liian lyhyt hame -monialahankkeen ääniteosa, 26:nneksi suomalainen For the Imperium ja 32:nneksi amerikkalainen Beirut. Vastikään Helsingin Juhlaviikoilla esiintynyt espanjalainen Jordi Savall kapellimestaroi Jean Philippe Rameaun sävellyksiä sijalla 48.

Kauhalla ja pikkulusikalla

Nielsen Music Controlin viikoittainen radiosoittolista on melkoinen infopaketti: kovimmista nousijoistakin tarjotaan kolme laskelmaa, sijalukujen, soittomäärien ja yhteispisteiden perusteella järjesteltyinä. Tällä viikolla Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger on eniten soittomääräänsä lisänneiden tilastossa kakkosena, mutta nousi päälistalla vain yhden sijan, kuutosesta viitoseksi. Kuinka tuo on mahdollista?

Biisin yhteispisteet kasvoivat yli 30 prosenttia ja oikeuttaisivat joinakin sesonkeina jopa kärkeen, mutta tällä kertaa neljälle muulle kertyi vielä hiukan suuremmat – paremmuusjärjestyksessä ne ovat Set Fire to the Rain, Ei mitään hätää, The Adventures of Rain Dance Maggie ja En mitään, en ketään. Red Hot Chili Peppers on radiolistalla nyt ylempänä kuin koskaan ennen urallaan.

Soittomääräkasvun vähäinen vaikutus listasijaan johtuu myös siitä, että Moves Like Jagger pääsee usein ääneen asemilla, joiden kuulijamäärä ja sen myötä painoarvo on pieni. Esimerkiksi ruotsinkielinen X3M kajautti sen eetteriin 26 kertaa viikossa, mutta yhdestä X3M-merkinnästä ei sada laariin kuin kymmenesosa niistä pisteistä, mitä Nova-soitolla tienaa. Sinänsä outoa, että mikään Ylen kanava antaa noin paljon aikaa millekään yksittäiselle kappaleelle.

Se eniten soittoja lisännyt biisi on muuten Chisun Sabotage (62–21).

Ihanat inhokit

Satunnaisetkin blogin lukijat taitavat tietää ne kolme asiaa, joita Suomen nykyisissä listoissa vastustan:
1. single- ja latauslistan erillistä esilläpitoa
2. jaettuja sijalukuja
3. various-kokoelmien mukanaoloa albumitilastossa.
Laitoin ykkösen ykköseksi latauslistan lyhytnäköisen nimen takia – kyllähän albumeitakin ladataan ja ymmärtääkseni suotaisiin ladattavan nykyistä paljon enemmän.

Murjotuksen ja marmatuksen lomassa suostun silti hyvänä päivänä tunnustamaan, että noillakin epäkohdilla voi olla oma hämärä soppensa listatrivian ihmemaassa. Esimerkiksi uuden latauslistan kiinnostavimmaksi detaljiksi taitaa nousta se, että Erin Anttila on tasoissa itsensä kanssa sijalla 21. (Tai sitten se, että oscar-kailottaja Jennifer Hudson pääsi vihdoin meillä listoille David Guetta -yhteistyöllään.)

Various-ongelmaan minulla on kenties käyttökelpoinen ratkaisuehdotus, joka syntyi toisen hankkeen sivutuotteena. Vuosina 1966-1993 kaikki Suomessa laaditut albumilistat (joita parhaimmillaan oli neljä yhtä aikaa) huomioivat myös various-kokoelmat, mutta kun joitakin vuosia sitten yhdistelin niistä uudet listat kirjaani varten, jätin mukaan pelkät artistilevyt ja soundtrackit sen yleismaailmallisen käytännön mukaan, jota tuolloin myös Yleisradio noudatti virallisena listalaatijana.

Hiljattain olen remasteroinut noita listoja nettijulkaisua varten (tarkemmin tästä joskus) ja huomannut, että kumpikin todellisuus voidaan tuoda tarjolle samassa listassa. Jätin various-levyt omille paikoilleen, mutta ilman sijalukua. Näin Top 30 (40) -listalle tuli 30 (40) artistilevyä ja vaihteleva määrä (0–10) kokoelmia. Näytti hyvältä ja toimivalta, mutta myönnän toki, että huonolla graafisella toteutuksella voi näyttää myös ihan muulta.

Prosessissa silmään ja mieleen tarttui various-levyjen listakäytöksestä muutamia huomioita, joihin varmaankin palailen pitkin syksyä.

Ei name songia pahenna

Chisu sai Sabotagella uransa toisen singlelistan ykkössijan. Mutta paljonko on suomeksi laulettuja listaykkösiä, jolla on vieraskielinen nimi? Tuota ei pysty ihan käden käänteessä tarkistamaan, ja mieleen tulee seuraksi vain Tehosekoittimen C’mon baby yeah vuodelta 1997. Ehdotuksia?

Hiukan eri kategoriaan pistäisin nimeltään suomentamatta jääneet käännöshitit (Paloma blanca, Mamy Blue, Senorita por favor, Stop the Music), paikan- ja ihmisennimibiisit (Baden-Baden, Las Palmas, Jerry Cotton, Debi Gibson) ja esityskielirajoituksia uhmanneet euroviisut (Bye bye baby, La dolce vita), ja noistakin vain pari oli ykkösiä.

Myös ulkomaankielet menevät joskus ristiin: esimerkiksi Robbie Nevilin C’est la vie (#2, 1987) ja Kylie Minoguen Je ne sais pas pourquoi (#1, 1988) esitettiin englanniksi. Kieliä voi niin ikään sotkea jo nimessä, kuten muun muassa De va kukku de, Livin’ la vida loca, Eesti on My Mind ja Yes Sir, alkaa polttaa tekivät. Näitäkin saa täydentää.

EMIkin ehti apajille

Red Hot Chili Peppersin ykkösdebyytti ei varsinaisesti ole mitään lööppikamaa, joten tarkkailkaamme Topi Sorsakoski -surutyön etenemistä, joka tällä viikolla ilmenee jo kolmena albumina 13 parhaan joukossa. Kari Tapion kuolema nosti kolme yhtäaikaista levyä 16 parhaan joukkoon (paras ykkösenä), mutta vielä vahvemman reaktion aiheutti Michael Jackson, jolta heinäkuussa 2009 oli kolme pitkäsoittoa seitsemän myydyimmän joukossa kahtena viikkona peräkkäin.

Viiden aiemman Top 10 -albumin jälkeen Lenny Kravitzin kahdeksas sija ei yllätä muutoin kuin siten, että Black and White America päästi ohitseen edellisellä levyllään 22:ntena käyneen jyväskyläläisen Ghost Brigaden (7). Private Line (17) kohensi pykälällä parasta listasijaansa, ja ensikertalaisina vastaanotamme vaasalaisen One Morning Leftin (30) ja Flow’ssa vierailleen Janelle Monaen (47). Virallinen Leijonat-kokoelma siirtyi midpriceen suoraan kakkossijalta – sielläkin kakkoseksi Seilin taakse.