Juhlinta tietää viitossijaa

Spotifyn päivälistan kärkitilanteet ovat viime aikoina olleet niin tasaisia, että jopa viralliseen viikkosingletilastoon on tullut jonkinlainen jännityksen elementti: mikä on tuon paikkojenvaihtelun lopputulos? Yllätyin esimerkiksi siitä, kun Daran Bangaranga onnistui pitämään edellisviikkoisen kakkossijansa, vaikka päivänumerot (to–ke) olivat 2–3–2–2–6–6–6.

Sesonki-ilmiöt ovat toki tuttuja jouluntienoolta, mutta yksittäisten päivien vaikutus tuntuu koko ajan kasvavan. JVG:n Ikuinen vappu kävi kuukausi sitten korkeammalla kuin moneen vuoteen, viidentenä. Toinen tehopiikki on koulujen kesäloman aloitus, joka heivaa JVG:n ja Raappanan Kran Turismon (2012) kerta kerralta ylemmäs. Vuoden 2023 saavutus oli #22, seuraavan #18, sitten #11 ja nyt lauantaina silläkin viitonen.

Sunnuntai toi uuden, myös melko säännölliseksi muuttuneen riemun eli miesten lätkän maailmanmestaruuden. Pojun Poika (saunoo) ehti tehdä re-entryn viidenneksi, vaikka voitto ratkesi vasta puolilta öin. Spotify-laskennassa vuorokausi vaihtuu vasta viimeisen asiakasmaan myötä eli Suomen aikaa aamulla. Vuoden 2022 mestaruus tuotti saunovalle pojalle tutun viitossijan, mutta saman kauden aiempi ja historiallisesti uniikimpi olympiavoitto antoi puhtia vain kymmenenneksi.

Napitukset 5/2026

Miksi tuo yksi napitus on laitettu sulkeisiin? Kerroin aiemmin, että Turistin Kui paljon -hitin ja sen remixin pisteet lasketaan yhteen, mutta tein pelkälle remixille myös laskentasarakkeen. Jos ja kun sekin kerää yli tuhat pistettä, sen vierailijat Elastinen, Averagekidluke ja Ares saavat nappimerkinnän omiin ansioluetteloihinsa. Raja ylittyi menneellä viikolla hyvin täpärästi.

Tällaista rinnakkaislaskentaa joutuu harkitsemaan entistä useammin, tuoreimpana esimerkkinä Haloo Helsingin uusi versio vuoden 2013 radioykkösestä Huuda!, jossa vierailee JVG. Remix-arvonimestään huolimatta kyseessä on aivan eri levytys. Se debytoi singlelistan yhdeksäntenä ja tuskin omillaan tienaa nappia, mutta nostanee alkuperäisen pisteet yli neljäntuhannen.

•••••••• (8000)
Isac Elliot: Ai että

••••• (5000)
Haloo Helsinki!: Voiko enkelitkin eksyä
Linda Lampenius & Pete Parkkonen: Liekinheitin

•• (2000)
Ares ft Turisti & Averagekidluke: +–0
Isac Elliot ft Mirella: Palamaan
Isac Elliot ft Turisti: Mannerheim

• (1000)
Mirella: Kaikki viel edessä
Lauri Haav: Perhonen
Lounaonline: Motion
Ahti: Poitsu
Samuell: Hei Supermario
(Turisti ft Elastinen, Averagekidluke & Ares: Kui paljon remix)

Retrokierros vko 22/26

10 vuotta sitten
Kaija Koo: Siniset tikkaat ••
Baaritiskikeskustelu nuoren Diandran kanssa innoitti tähän biisiin, josta tuli Sinun naisesi -albumin ensisingle. Radioykkönen ja latauskakkonen, mutta striimauksissa yllettiin vain sijalle 31.

20 vuotta sitten
Gnarls Barkley: Crazy •••
Crazy teki historiaa ekana pelkillä latauksilla ykköseksi nousseena brittihittinä. Meillä ei vielä edes listattu latauksia, mutta sijoitussarja oli hyvä: single #3 – radio #2 – 50H #4.

30 vuotta sitten
Metallica: Until It Sleeps ••••
Pitkähkön tauon päättäneestä Load-albumin maistiaisesta tuli bändin ainoa Top 10 -radiohitti (#10). Myyntitilaston ykkösviikkoja kertyi neljä, ja paras 50 hittiä -sija oli 2.

40 vuotta sitten
Peter Gabriel: Sledgehammer •••
Miehen uran ainoa suomalainen singlelistakäynti tuotti neljännen sijan. Puolen vuoden ajan tilastoituneelta So-albumilta (#3) lohkesi muissa maissa kyllä muitakin hittejä.

50 vuotta sitten
Abba: Fernando ••••
Alkujaan ruotsinkielisenä biisin omalle albumilleen levyttänyt Frida lauloi tässäkin soolo-osat. Single vietti yhdeksän kuukautta Top 30:ssä, korkeimmillaan kakkosena.

Satoisa 2020-luku

Yhä kiihkeästi pyörivä fiittauskaruselli kasvattaa nopeasti nuorten artistien hittiansioluetteloita. Tuplakasvun hommaan aiheuttaa se, että arkistossa merkitsen äänitteen kohdalle poikkeavan esittäjänimen omalle rivilleen. Siksi selailemalla on vaikea verrata, onko tuolla enemmän hittejä kuin tuolla. Ja siksi kokosin oheen graafin 20 eniten merkintöjä keränneestä artistista. Vähimmäismäärä oli 47. Klikkaa suuremmaksi.

Vaikka tietokanta alkaa vuodesta 1960, mukaan pääsi monta vasta tällä vuosikymmenellä listanimeksi kohonnutta yrittäjää. Turistin, Sexmanen, Williamin ja Lauri Haavin takana saivat purra pölyä muun muassa Irwin Goodman, Tapani Kansa, Juice Leskinen, Eppu Normaali, J. Karjalainen, Yö, Popeda, Kaija Koo, Apulanta, Juha & Kari Tapio, Haloo Helsinki! ja kahta vaille kaikki ulkomaiset. Minut läsnäolollaan eniten yllättänyt Cledos sai ekan hittinsä ”jo” 2017.

Graafiin on värikoodattu täyssoolot, fiittausten isännöinnit ja vierailut sekä vanhaa maailmaa edustavat duetot. Uusistakin biiseistä luokittelin duetoiksi ne, joissa julkaisijaksi on merkitty kummankin osapuolen levy-yhtiöt. Eniten vierailumerkintöjä, 26, on Ibellä ja Turistilla. Myös JVG, Sexmane ja William yltävät yli kahdenkymmenen. Antti Tuiskulla ei ole yhtään! David Guetta pääsi ulkomaisten kakkoseksi pelkillä kollaboraatioilla.

Danasta Daraan

Sunnuntaina alkaneesta Spotify-ykkösputkestaan huolimatta Daran euroviisuvoittaja Bangaranga ei yltänyt singlelistalla kuin kakkoseksi. Jos Last Christmasin jouluvisiittejä ei lasketa, tuorein ulkomainen biisi listakärjessä on yhä yli kolmen vuoden takainen Miley Cyrusin Flowers. Bangarangasta tuli vasta toinen bulgarialainen hitti Suomessa.

Daran lisäksi viisuhistoriasta löytyy kaksi Dana-nimistä voittajaa (Irlanti ja Israel), joista ensimmäisen All Kinds of Everything -kappaletta Erika Vikman lauloi finaalin väliaikanumerossa. Sinänsä erikoinen yhdistelmä, koska tuona vuonna 1970 Pohjoismaat boikotoivat kilpailua eikä biisistä tullut meillä hittiä. Se on vuosien 1960–1984 väliltä ainoa voittaja, josta ei levytetty yhtään suomenkielistä versiota.

Melkoiseen kielikylpyyn singletilaston laittoivat muut viisut debytoituaan sijoilla 8, 14, 18, 21, 23 ja 27. Yleisöäänivoitostaan huolimatta Israel jäi ”yllättäen” ilman listasijaa. Osoittaisi kiitettävää läpinäkyvyyttä kertoa sen prosenttiosuus äänistä, koska somessa tunnutaan luulevan sen rohmunneen tyyliin puolet, vaikka voittoon on saattanut riittää alle kymmenesosa. Kun sata prosenttia jaetaan 24 ehdokkaalle, keskimääräinen osuus jää pieneksi.

Huonosta turnauskestävyydestä otamme esimerkiksi Draken, jonka albumiraitoja roiskahteli julkaisupäivänään Spotifyn sijoille 8, 15, 17, 21, 22, 27 ja 36, mutta viikkomittauksessa parhaaksi singlelistasijaksi jäi 40. Maailmalla miehen paluu oli odotetumpi: kun Michael Jacksonin Billie Jean oli juuri edennyt Global Top 200:n ykkössijalle, sen ohi syyhki kerralla 13 Drakea. Seuraavana päivänä tasaisesti kuunteluitaan kartuttanut Jackson palasi kuitenkin kärkeen.

Retrokierros vko 21/26

10 vuotta sitten
Justin Timberlake: Can’t Stop the Feeling! ••
Artistin ainoa sooloradioykkönen tehtiin Trolls-animaatioon, mutta julkaistiin puoli vuotta etuajassa ja esitettiin euroviisujen väliaikanumerona. Latausten kakkonen, striimisija 17.

20 vuotta sitten
Red Hot Chili Peppers: Dani California ••
Stadium Arcadium -albumin avaussinkku oli radiosoitossa viides ja 50 hittiä -listan neljäs. Muissa Pohjoismaissa ja muuallakin myös myyntisingle menestyi hyvin, mutta meillä tyydyttiin sijaan 27.

30 vuotta sitten
George Michael: Fastlove ••
Ennen Older-albumin tuloa ehdittiin julkaista toinenkin single, johon interpoloitiin Patrice Rushenin klassikkoa Forget Me Nots. Myynnissä viides, radion kymmenes ja 50H-kakkonen.

40 vuotta sitten
Jean-Pierre Kusela: Naurava kulkuri •••••
Ekan suomiversion amerikkalaisesta Gambler’s Guitarista levytti Pärre Förars jo 1958, mutta Vesa-Matti Loiri teki siitä täysin omansa. Single- ja albumilistan ykkönen, jukeboxien kakkonen.

50 vuotta sitten
Royals: High ••
Albert Järvisen, Ippe Kätkän ja Pave Maijasen lyhytikäinen ”superbändi” rynni ykköseksi Spring ’76 -albumillaan. Yhdessä kirjoitettu ja Maijasen laulama single ylsi kahdeksanneksi.

Radiohiteiksi ylennetyt

Olen päivittänyt Suomen vanhat radiolistat -sivustolla vuosien 1994–1997 viikkotilanteet: Top 10 on nyt Top 20. Sinne vain tutkimaan, mutta tein tännekin vähän nostoja. Listahan oli tuolloin hyvin kotimaa- ja iskelmäpainotteinen, ja poimin esiin ei-suomenkielisiä biisejä sijoilta 11–20, jotka ilahduttivat poikkeavuudellaan. Pääasiassa ne saavat kiittää sijoituksistaan Radiomafiaa. Kymmenen per vuosi aikajärjestyksessä.

1994
Tori Amos: Cornflake Girl #20
Beck: Loser #16
Primal Scream: Rocks #17
Waltari: So Fine #16
Terrorvision: Oblivion #17
Pretenders: Night in My Veins #15
Spin Doctors: You Let Your Heart Go Too Fast #18
Francis Dunnery: American Life in the Summertime #17
Shampoo: Trouble #14
22 pistepirkko: (Just a) Little Bit More #14

1995
R.E.M.: Bang and Blame #20
Remu: Born to Rock #16
Oasis: Whatever #20
Faith No More: Evidence #18
Radiohead: Fake Plastic Trees #17
Björk: It’s Oh So Quiet #20
Supergrass: Alright #11
Blur: Country House #14
Lenny Kravitz: Rock and Roll Is Dead #17
Alanis Morissette: You Oughta Know #14

1996
Pulp: Disco 2000 #20
Dubstar: Not So Manic Now #19
Everything but the Girl: Missing #20
Ann Bell Fell: Around and Round #20
The Presidents of the United States of America: Peaches #18
Grass Show: All That She Wants #17
The Cardigans: Lovefool #18
Susanna Hoffs: All I Want #11
Suede: Beautiful Ones #16
Metallica: Mama Said #15

1997
En Vogue: Don’t Let Go (Love) #12
White Town: Your Woman #15
Apollo Four Forty: Ain’t Talkin’ Bout Dub #17
Depeche Mode: It’s No Good #15
Sub-urban Tribe: First Spring Day #20
Kula Shaker: Hush #20
Olive: You’re Not Alone #17
Bellini: Samba de Janeiro #12
Ultra Nate: Free #19
The Verve: The Drugs Don’t Work #16

Käteen jäi sentään ennätys

Perinteisesti viisuviikolla Suomen edustusbiisin radiosoittomäärät ovat kääntyneet jyrkkään nousuun. Entäs silloin, kun tuo edustusbiisi on jo valmiiksi johtanut radiolistaa kymmenen viikkoa? Silloin tehdään ennätyksiä. Aiemmin keväällä Linda Lampeniuksen ja Pete Parkkosen Liekinheitin ylitti ensimmäisenä Radiomonitorissa 600 viikkosoiton rajan, ja mikä oli menneen viikon saldo? 866!

Striimeissäkin on mennyt sijoituksellisesti hyvin, mutta jos katsoo kolmen vuoden takaisia Käärijä-lukemia, niin ennen kisaa rekisteröidyt kuuntelumäärät olivat nyt vaatimattomia. Tuolloista finaalia edeltäneenä perjantaina Cha cha cha keräsi suomalaisilta 294.692 kuuntelua, Liekinheitin tällä kertaa 99.440. Muistutettakoon, että Käärijän lauantainen saldo oli 439.605 ja sunnuntainen se kovin, 469.600.

Jos nyt olisi voiton myötä tullut tarve vertailla Lordiin, se olisi mutkikkaampaa – vuonna 2006 ei ollut suoratoistopalveluja, eikä latauksistakaan pidetty listaa. Radiosoitto ja albumimyynti lähtivät kunnon liitoon vasta voiton jälkeen. Liekinheittimen jatkokertymää on paha mennä ennustelemaan, mutta mahdollisuuksia on yhä vuoden kärkihitiksi. Samalle kuutossijalle viisuillut Blind Channel ylsi 2021-listan hopeapallille. Silloinen numero tosin maistui paremmalta, kun ei tarvinnut seurata median (etenkin Ylen uutisten) niin naiivin hurmahenkistä panostamista vedonlyöjien uskomushoitoihin.

Retrokierros vko 20/26

10 vuotta sitten
JVG: Hehkuu •••••
Ykkösviikkojen määrässä (9) mitaten yhä JVG:n suurin radiohitti tehtiin taas Teemu Brunilan kanssa. Myös striimeissä ja latauksissa mentiin kärkeen. Biisiä ei julkaistu millään albumilla.

20 vuotta sitten
Lordi: Hard Rock Hallelujah ••••••••
Biisi toki karkeloi singlelistalla viisukarsinnasta lähtien, mutta vasta Suuri Voitto käynnisti radiorotaation ja 11-viikkoisen albumiykkösputken. Myyntisinkun poisveto rokotti yhteispistepottia.

30 vuotta sitten
Robert Miles: Children ••••
Italialaisen itse säveltämä ja tuottama, jo tammikuussa 1995 ensiversionaan julkaistu trance-instrumentaali eteni sinkkuykköseksi ja 50H-kolmoseksi. Kiss FM:n ja MTV Europen soitetuin.

40 vuotta sitten
Juice Leskinen Grand Slam: Kaksoiselämää •••••••
Leskiseltä sujui hyvin koko 1980-luku, mutta tämä single- ja jukeboxlistojen ykkönen oli ylivoimaisesti suurin hitti. Yölento-albumille levytettiin uusi, 40 sekuntia pitempi versio.

50 vuotta sitten
Juice Leskinen: Erkki twistaa ••
Kuudes Juice-single ja kuudes hitti, myyntilistan 14:s ja jukeboxien kakkonen. Putki alkoi kuitenkin pätkiä, ja seuraavaa nappirajaan yltänyttä hittiä artisti sai odottaa neljä vuotta.

Muistan spontaanin kesän

Radiolistojen alkuvuosina, kun asemat saivat uutuusbiisit ennen niiden myyntiin tuloa eikä hommaa vielä sotkettu tutkimuksilla, soittoon pääsi nopeasti ja spontaanisti. Toisaalta soittamiseen myös kyllästyttiin paljon nopeammin kuin nykyisin. Äänitetuottajien oli helppo hyödyntää tätä ja täsmäajoittaa sesonkihenkisten biisien julkaisu.

Kun hiljattain täydensin vuosien 1994–1997 radiolistoja, pisti silmään kesäaiheisten hittien runsaus. Ohessa ne Top 20 -biisit, joiden nimissä mainitaan kesä – lisäksi soitettiin toki muitakin samanhenkisiä kuten Kuumalle hiekalle tai Hikinen iltapäivä. 

1994
Rio: Kun kesä tullut on #2
Paula Koivuniemi: Se kesäni mun #4
Tauski: Muistan kesän #9

1995
Mami: Kesä maistuu #2
Riki Sorsa: Se kesältä maistuu #2
Johanna: Kesäyö #3
Taikapeili: Sinä kesänä #5
Revolver: Kesähelteinen #6
T. T. Purontaka: Kesälauantai #7
Petri Laaksonen: Kesä älä mee #8
Satu ja Sateenkaari: Kesän maa #16

1996
Laura Voutilainen: Kesäsade #3
Julius: Kesä #4
Tina Pettersson: Kesäkissa #6
Jaana Lammi: Mansikkakesä #14

1997
Anna Eriksson: Kesä hengittää #1
Mini: Kuuma kesä #5
Danny: Kesäaikaan #8
Reijo Taipale: Kesää kohti #12

Menetin kasvoni

Listablogin Facebook-sivu on kadonnut. Sen verran sain selvää tekoälyn ohjeistuksesta, että en ole rikkonut yhteisösääntöjä. Olen luonut uuden sivun.

Mummon johdolla

Näemmä vappukin on nyt niitä päiviä, joina ei kannata julkaista musiikkia. Viikon uutuuksista singlelistan korkeimmalle, mutta vain 36:nneksi, ylsi Samuellin Mummo. Sen taakse jäivät muun muassa KAJ (Spotify-viikkolistan #50), Kaukua (#63), Robin Packalen (#102), Olavi Uusivirta (#130) ja Madonna & Sabrina Carpenter (#155). Samuell on omakustannehitin Hei Supermario jälkeen ehtinyt päätyä Universalin suojiin.

Mummon edelle ”uutuudeksi” merkittiin Michael Jacksonin Billie Jean, joka on palannut hyviin lista-asemiin kaikkialla, missä Michael-elokuva on ehtinyt teattereihin. Amerikkalainen bloggaaja DJ Rob teki kiintoisan huomion: Billboard Hot 100:n Top 40:n esittäjistä kukaan muu ei ollut vielä syntynyt Billie Jeanin ekalla hittikaudella (1983), ja Jackson on heistä ainoa, joka ei ole enää todistamassa sen paluuta. Tällaista tapahtuu yleensä vain joulusesonkina.

Radiolistan kärjen hyytyneisyydestä olen marissut monesti, mutta joskus sitä elävöitetään toisesta päästä, vetämällä matto lupaavien hittien alta. Vaikka Kaija Koon ja Isac Elliotin Latu on auki -duettoa voisi luulla varmaksi rotaatioihmeeksi, eilen se romahti 37. sijalta kokonaan ulos Top 100:sta. Ehkä sitä on päätetty säästellä loppuvuoden ensilumien säestäjäksi.

Retrokierros vko 19/26

10 vuotta sitten
Calvin Harris ft Rihanna: This Is What You Came for •••
Skottimuusikko löi läpi Rihanna-yhteistyöllä We Found Love (2011), ja tämä toinen kimppailu pärjäsi melkein yhtä hyvin: striimi #3, lataus #4, radio #3. Lyriikat kirjoitti eräskin Taylor Swift.

20 vuotta sitten
Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Maailma on renki ••
Isolle yhtiölle päästyään teuvalaisbändi rynni esiin debytoimalla singlemyynnin ykkösenä, ja radiolistallakin hiivittiin sijalle 21 paikallisradiovetoisesti. 50 hittiä -tuloksena oli kuutossija.

30 vuotta sitten
J. Karjalainen Electric Sauna: Missä se Väinö on? ••••••
Promosinglen kakkosraita kasvoi leikkikehästään vuoden isoimmaksi kotimaiseksi hitiksi ilman myyntipisteitä. Tai albumiahan myytiin yhdeksän ykkösviikon verran, radiosoitto toki myös ykköslaatua.

40 vuotta sitten
Sielun veljet: Kevät •
Vuodenaikatäsmäys toi Ismo Alangolle uran ensimmäisen singlelistaykkösen. Biisi ei ollut mukana kohdakkoin seuranneella Kuka teki huorin -albumilla (#1), josta ei lohkottu yhtään sinkkua.

50 vuotta sitten
Merja Rantamäki: Mä mistä löytäisin sen laulun •••••
Venäläinen melodia kiipesi hitaasti singletilaston kolmanneksi ja jukebox-soiton kuudenneksi ollen artistin debyyttihitti. Toinen listaversio oli Neilikka-kuoron Haluan löytää uuden laulun.

Napitukset 4/2026

Ruotsin Emmat eli Grammis-palkinnot jaettiin vasta viime viikolla, ja vuoden biisinä palkittiin sama kuin meillä eli Bara bada bastu. Viimeaikaista listamenoa katsellessa on miettinyt, että Emmatkin – tai ainakin ehdokkuudet – voisi jakaa vähän nykyistä myöhemmin. Hittivuosilistan kärkeen ovat siirtyneet muut biisit kuin ne, joille Emmaa ehdotettiin, ja Bastullakin tekee tiukkaa mahtua kärkikymmenikköön.

Voiton näyttää Ai että -hitillään vievän Isac Elliot, joka ei ollut biisisarjassa edes ehdolla. Sehän voitaisiin kai nimetä ensi kerrallakin, koska julkaistiin albumilla vasta helmikuussa. Vähän oudolta se tuntuisi jo viime syyskuisena ykkössinglenä komeilun jälkeen. Mies sai ainoan Emmansa (tulokas) 12 vuotta sitten.

••••••• (7000)
Isac Elliot: Ai että

•••• (4000)
Turisti: Kui paljon
Linda Lampenius & Pete Parkkonen: Liekinheitin

••• (3000)
Mirella & Averagekidluke: Make up your mind
Etta: Million dollar smile

•• (2000)
Nelli Matula: Uus ikuisuus
Ares ft Bizi: Ikävä, kyllä

• (1000)
Pink Patheress ft Zara Larsson: Stateside
Ahti: Sisko ja sen veli (kuvassa)
Kaija Koo & Isac Elliot: Latu on auki
Korelon ft Sara Bee: Poikaystävä
Kato & Jon: Turn the Lights Off
Elias Kaskinen: Meidän tässä kuuluisi rakastuu

Yllättävää liikettä

Singlelistalla on piristävästi rikottu protokollaa viime aikoina. Ensin Samuellin Hei Supermario tallusti kärkeen lyhyin Spotify-askelin, ja nyt Lounaonlinen Motion liikkui vielä poikkeuksellisemmin harpaten seitsemännellä viikollaan 19. sijalta ykköseksi. Temppua helpotti kärkitilanteen tasaisuus – kukaan ei kerännyt huippukuunteluita, kun edellisen viikon Lauri Haav -hyökykin talttui nopeasti.

Myös Haav-roiskeilla oli monenlaisia kohtaloita. Ovi kii jopa nousi kakkossijalle, mutta moni muu romahti toista- tai kolmattakymmentä pykälää. Muutamalle saman viikon uutuudelle vapautui näin tilaa petrata asemiaan: Sara Been CEO (Rich Man) eteni toisella viikolla 21–11 ja Mintun Viaton 24–16. Saimme myös vuoden ensimmäisen ulkomaisen Top 10 -singlen, kun Justin Bieberin ja Nicki Minajin Beauty and a Beat kiipesi yhdeksänneksi.

Viralliset listat julkaistaan ifpi.fin etusivulla perjantaisin klo 17, mutta ne saa yleensä esiin jo muutama tunti aikaisemmin vaihtamalla sivuosoitteeseen uudemman numeron. Eilen vappuna taisi päivittäjällä olla sen verran kiire muihin puuhiin, että kun vilkaisin tilannetta jo ennen kahtatoista, listat olivat esillä.

Retrokierros vko 18/26

10 vuotta sitten
Petri Nygård: Pannaan Suomi kuntoon ••
Koska aiemmat suurhitit tulivat vääränä sesonkina, tämä on artistin ainoa striimiykkönen ja myös striimatuin Spotify-biisi, 25+ miljoonaa. Radiosoiton top sataan ei ollut mitään asiaa.

20 vuotta sitten
Shakira ft Wyclef Jean: Hips Don’t Lie ••••
Flopahtanutta Oral Fixation vol. 2 -albumia täydennettiin muokkauksella Wyclef Jeanin biisistä Dance Like This. Tuloksena kakkossijat kaikilla listoilla, ja albumi elpyi 13:nneksi.

30 vuotta sitten
The Prodigy: Firestarter •••••
Vaikka takana oli jo ykkösalbumi, reaktio silti yllätti: 37 viikkoa singlelistan Top 20:ssä, joista viisi kärjessä. Radiosoittoa tuli varovahkosti Mafialta ja Kissiltä. 50H #5.

40 vuotta sitten
Sigue Sigue Sputnik: Love Missile F1-11 •••
Kohubänditähdenlennon prototyyppi Britanniasta rynni meillä singlelistan kolmoseksi ja jotenkin myös albumillaan nelossijalle. Kotimaassaan Flaunt It kävi vain kymmenentenä.

50 vuotta sitten
Vicky: Tuolta saapuu Charlie Brown ••••••
Sinkku- ja jukebox-ykkösen alkuperäisessä brasilialaisessa versiossa Charlie Brown tarkoitti Jaska Jokusta, mutta meillä ei. Sovituksen innoittajana oli saksalaisen Bennyn Top 10 -hitti.

Havaintokyky lipsuu

Kun vuonna 1997 Michael Jackson tuli yksityiskoneellaan Suomeen konsertoimaan, Jyrki-ohjelman kameraryhmä oli kentällä odottamassa ja saikin mainion kuvakulman takaviistosta: auringonvalo paistoi tuulilasin ja poistumisoven kautta koneen läpi. Muiden matkustajien poistuttua Jacksonin siluetti asteli ohjaamoon, sanoi jotain ja puristi lentäjän kättä.

Saipa pikkuyrittäjä hienon skuupin, ajattelin: näimme livenä pienen detaljin, jonka supertähti ei tiennyt välittyvän julkisuuteen. Myöhemmin, ehkä seuraavana päivänä, Jyrki ilmoitti näyttävänsä kaiken saamansa Jackson-aineiston uusintana. Mutta ei, ”kaiken” alkoi vasta siitä, kun mies astui ulos koneesta. Ettekö te huomanneet, mitä nauhallenne tarttui ennen sitä? No, ei ollut eka eikä vika kerta, kun median havaintokyky lipsuu Jacksonin kohdalla.

Vaikeaa tai vastenmielistä oli havaita esimerkiksi se, kun vuoden 2010 postuumilevyllä Michael (#9) julkaistiin kolme raitaa, joilla todennäköisesti ei ollut mitään tekemistä Jacksonin kanssa. MJ-imitaattori Jason Malachi myönsi myöhemmin laulaneensa ne, ja Sony poisti ne albumin suoratoistoversioista. Damien Shieldsin (kuvassa) 14 vuotta työstämä erittäin kiehtova Faking Michael -podcastsarja kertoo aiheesta eniten. Hyvä tiivistelmäkin siitä on tarjolla.

Kuvitelkaapa, että vaikka David Bowien postuumialbumi olisi sisältänyt äänimatkittuja petkutusbiisejä. Ainakin musiikkimedia olisi kiehunut narkästyksestä ja vaatinut huijarien ja levy-yhtiön päitä vadille. Jacksonin kohdalla ei eväkään heilahtanut. Yhden asian voisi kuitenkin juuri nyt havainnoida: feikkibiisit tehneet ja myyneet lankomiehet Eddie Cascio ja James Porte kuuluvat siihen perheeseen, joka paraikaa esiintyy otsikoissa hyväksikäytettyinä. Yllättäen kukaan ei pitkissä jutuissaan kerro meille tästä yhteydestä.

Erityisesti kannattaa havainnoida heidän juonensa oveluus ja Jacksonin perikuntaa pyörittävän John Brancan lyhytnäköisyys. Hän ei Sonyn sätkynukkena voinut myöntää tulleensa huijatuksi biisikiistassa, vaan julisti niiden aitoutta, ja nyt hänen pitäisi uskottavasti kääntyä Cascioita vastaan. Sehän on median mielestä ihan luonnollista, että vuosia Jacksonia ylistäneet ja puolustaneet heittäytyvät rahaa vaativiksi ”uhreiksi”, mutta vastapuolen kelkankääntö tuskin saa yhtä innostunutta ymmärrystä.

Kuten arvata saattoi, John Brancan rooli Michael-elokuvassa on naurettavan ylikorostunut. Yksi mystisesti puuttuvista avainhahmoista on näet legendaarinen manageri Frank Dileo, jota Branca tässä tuuraa lakimieshommien ohessa.

Retrokierros vko 17/26

10 vuotta sitten
Elastinen ft Johanna Kurkela: Oota mua ••
Elastinen feat. oli tv-sarja ja albumi, joissa esitettiin uusia biisejä eri artistien kanssa. Pari muutakin yhteistyötä ylsi striimikärkeen, mutta Oota mua oli ainoa radiohitti (#1).

20 vuotta sitten
Don Johnson Big Band: Road •••••
Ei ihan läpimurtobiisi One MC, One Delayn veroinen pisteimuri, mutta sai ehjän ykkössarjan single-, radio- ja 50 hittiä -listoilla. Se soi paljon mm. Novalla, Suomipopilla ja (kuka muistaa) MTV Nordicilla.

30 vuotta sitten
Madonna: One More Chance •
Balladikokoelma Something to Remember on Suomessa artistin ostetuin levy, ja sen kolmas single (toinen ennenjulkaisematon) kävi radiokolmosena, 50H-kakkosena ja singlemyynnissä 12:ntena.

40 vuotta sitten
Bogart Co: Princess ••
Turkulaisbändin toisen albumin toinen hitti eteni singlelistan neloseksi ja jukeboxtilaston kolmoseksi. Sitä on päivitetty ensin Sound of RELSin ja sitten suomeksi Ressun ja Jussin voimin.

50 vuotta sitten
Hurriganes: An Awful Crime ••
Vain sinkkuna julkaistu biisi oli myynnin ja jukeboxien kolmonen, ja b-puoli Oh Baby Dollkin soitettiin tilastoihin. Levyllä kitaroinut Ile Kallio versioi sen Black Devils -bändeineen 2025.

Ei remix tuota tarkoita

Lauri Haavin uusi albumi No Haav no love odotetusti valtasi parhaat paikat Spotifyn päivälistalta, mutta tilanne on oudon tasainen. Näyttävimmin avannut Ibe-yhteistyö Ulkopuolinen on sittemmin vajonnut viidenneksi, ja viikkolistan ykkössijan ottanee Perhonen. Se julkaistiin jo aiemmin ja ehti kolmannella singlelistaviikollaan pudota yhdeksänneksi. Muutkin pohjustussinkut lähtivät nopeaan laskuun.

Näyttää siis siltä, että tästä annoksesta ei ehkä nouse sellaisia kestosuosikkeja kuin esimerkiksi Isac Elliotin tai Averagekidluken albumeilta. Merkkejä tosin on siitä, että joskus helmet erottuvat ajan kanssa. Bizi-albumin Sä olit oikees ryöpsähtäessä sen viitosraita Sade osuu ikkunaan debytoi singlelistalla vasta kuudenneksi korkeimpana sijalla 29, mutta kaksi viikkoa myöhemmin se oli pesueen kärjessä kymmenentenä.

Tietysti uudet tulkinnat voivat myös antaa puhtia. IFPIn listasysteemi on onnistunut jotenkin sotkemaan Turistin ykköshitin Kui paljon kaksi versiota. Adjutantteja tihkuva remix nousi kolmoseksi, mutta myöhemmin kumpikin listanimike on kulkenut tuon remixin nimellä, listaviikkojen määrä vain erottaa ne toisistaan. Viime aikoina alkuperäinen on saavuttanut parempia sijoja.

70-vuotiaana huipulla

Albumilistan sijoille 4, 5, 7 ja 8 ilmaantui Danzigin neljä ensimmäistä levyä: Danzig (1988), Danzig II: Lucifuge (1990), Danzig III: How the Gods Kill (1992) ja Danzig 4 (1994). Koska kaikki ovat ajalta ennen Musiikkituottajien arkiston alkua, ne on merkitty uutuuksiksi.

Kaksi vanhinta ovatkin ensikertalaisia, mutta kolmas kävi aikoinaan sijalla 24 ja neljäs peräti yhdeksäntenä. Vaikka amerikkalaisyhtye esiintyi Provinssirockissa vuonna 1995, myöhemmät levyt eivät enää ylittäneet Top 20 -kynnystä, eli nuo neljä uutta sijoitusta ovat sille kaikkien aikojen parhaat. Ainakin Wikipedia-diskografian mukaan ne ovat maailmallakin ainoat Top 10 -merkinnät. Ruotsin ja Norjan tuoreissa tilastoissa niiden fyysinen myynti on huomioitu, mutta päälistalle eivät eväät riitä.

Danzigista tulee minulle aina ensiksi mieleen Rumban numero 15/1992, jonka kannessa pullisteli Glenn Danzig. Lehdessä oli tekemäni uudistettu ulkoasu, ja vielä olennaisempaa, ensimmäinen 50 hittiä -lista ja sen ympärille kasattu uusi listapalsta.