Aisteihin tarttui megalähetys Top 100 Greatest Voices of the 80s, jossa arvelin tulevan samat videot samassa järjestyksessä kuin muissakin listauksissa, mutta kun jo sijalla 78 soi yleensä topkymppiin yltävä Kylie Minogue, havahduin: ehkä joku on tosissaan muodostanut mielipiteen tähtien lauluäänistä ja -kyvyistä. Ja tämä joku on sitä mieltä, että Je ne sais pas pourquoi edustaa Kyllin kyvykkyyttä parhaiten?
Toisen kysymysmerkin muodostivat moniääniset yhtyeet. Kertoiko Pointer Sistersin I’m So Excited siitä, että sen sooloista vastannut Anita oli parempi laulaja kuin toisilla hiteillä sooloilleet June ja Ruth? Ja vaikka Christine McVie oli mainettaan merkittävämpi hahmo Fleetwood Macin historiassa, en olisi nostanut hänen ääntään (Little Lies) bändin käyntikortiksi.
Näkökulma oli totutun brittiläinen, mutta yllätyksiäkin tuli: lähes kansallisaarteeksi kohotettu Mick Hucknall (eli Simply Red) sijoitettiin vasta 40:nneksi, ja kärkikymmenikköön mahtui maan lähettiläitä vain kolme: Freddie Mercury, George Michael ja Sting. Dire Straitsin, The Rolling Stonesin ja Tears for Fearsin puuttumiset Top 100:sta olivat varmaan unohduksia. Ykköseksi julistettiin vanha kunnon Huitni, siis Whitney Houston.
