Mittavia aikajänteitä

Albumilistalla (kuka muistaa?) tapahtui perjantaina ihan maininnan arvoisia asioita. Jenni Vartiaisen Origon ykkössija ei yllätä kolmen peräkkäisen ykkösen jatkoksi, vaikka edellisestä levystä on lähes seitsemän vuotta – radio- ja striimikannatusta on jo kerätty sinkuilla varsin vakuuttavasti. Bessin striimiprofiili on pudonnut sen verran, että Ultravioletin debyytti vasta 12:ntena ei suuremmin järkytä.

The Maininnan ansaitsee vuonna 1980 Tyrnävällä perustettu Jolly Jumpers, jonka ei tarvinnut odottaa ensimmäistä listamerkintäänsä kuin 45 vuotta. Sen yhdeksäs albumi Rural Slang on nyt sijalla 13. Jonkinlaisen signaalin tästä käänteestä antoi vuoden 2006 biisi Palomino, jota on kuunneltu Spotifyssa yli kaksi miljoonaa kertaa. Se on noin 33 kertaa niin paljon kuin bändin seuraavaksi kuunnelluimmalla.

On niitä pitempiäkin aikajänteitä: Eini on korkeimmillaan (#19) 47 vuoteen eli sen jälkeen kun hänen esikoisalbuminsa ylsi 17:nneksi. Sen sijaan Lordin 13. albumille Limited Deadition näytetään matalampaa debyyttisijaa (#28) kuin koskaan ennen. Jopa dramaattisemmalta näyttää Cradle of Filthin 29. sija, sillä se ylsi edellisellä yrittämällään neljänneksi vuonna 2021.

Voiko olla sekä että?

Joskus viime keväänä kauhistelin täällä ulkomaisten hittien huonoa striimimenekkiä ja mietin, miten vaisuilla lukemilla vuoden striimatuimman ulkomaisen biisin Emma-palkinto jouduttaisiin myöntämään. Lopulta pystin sai Artemas, ja Kworbin mukaan I Like the Way You Kiss Me sai yli yhdeksän miljoonaa Spotify-kuuntelua eli melkein yhtä paljon kuin edellinen voittaja, Miley Cyrusin Flowers.

Keväällä 2025 tilanne näyttää vähintään yhtä huolestuttavalta. Tuoreella, perjantain uutuudet sisältävällä päivälistalla kuunnelluin ulkomainen kappale, Lady Gagan Abracadabra, on vasta sijalla 36. Sen kokonaispotti on noin 2,5 miljoonaa, ja lieneekö moni muu tämänvuotinen tuontihitti yltänyt edes miljoonaan.

Mutta: on yksi jo yli viiteen miljoonaan ehtinyt iskusävel, jonka on julkaissut Ruotsin Warner ja osa tekijöistäkin ruotsalaisia. Voisiko ulkomaisen biisin Emman ottaa Bara bada bastu? Ja jos voisi, kelpaisiko se mihinkään kotimaiseen kategoriaan? Veikkaan, että KAJ on joka tapauksessa otettava mukaan vuoden kotimaisen artistin yleisöäänestyksen ehdokkaaksi, muuten nousee meteli.

Kahden rakkaan loukku

Spotifyn kuuntelijaprofiilista saatiin taas eräänlainen kuvaus, kun joissakin muissa yleisöissä ison reaktion aiheuttanut Tapani Kansan kuolema näkyi päivälistalla vain yhtenä Top 200 -merkintänä. Sijan 103 otti R-a-k-a-s (1976), joka on joskus aiemminkin käynyt tuossa tilastossa ja aikoinaan myös latauslistalla en-muista-minkä tv-kimmokkeen ansiosta.

Hiukan sijoitusta lienee syönyt se, että Kansa aikoinaan levytti biisistä lähes perätysten kaksi versiota, sen tutumman viimeiseksi Scandia-singleksi ja hiukan kiivasrytmisemmän (ja lyhyemmän) ekalle CBS-albumille. Jälkimmäinenkin on kerännyt yhteensä 530.000 Spotify-striimiä, mutta niitä ei lasketa yhteen edeltäjän kanssa.

Uutisissa toistui väite, että Kansa sai vuonna 1971 Suomen ensimmäisen albumille myönnetyn kultalevyn. Ajan lehtijutuista kuitenkin käy ilmi, että aiemmin samana vuonna kultalevyn sai Työväen lauluja -kokoelma. Jo 1950-luvulla Scandia-yhtiön Paavo Einiö keksi Amerikan-matkallaan samannimisen mainoskikan ja jakoi niitä 30.000 singlen myynnistä oman firman artisteille ilman äänitealan kattojärjestön siunausta. Nekin näkyvät IFPIn nykyisessä nettitietokannassa.

Median perinteisessä ”hänet tunnetaan kappaleista” -osastossa näkyi taas outouksia. Kansallahan oli ainakin 30 listahitiksi luokiteltavaa biisiä, mutta tuon valikoiman ulkopuolelta keksittiin luetella Satu rakkauden (Rumba) ja Kuinka rakkaus alkoi (Ylen radiouutiset). Toki mies tuon jälkimmäisenkin levytti, mutta se on Pirkko Mannolan hitti vuodelta 1960 – ja iäkkyydestään huolimatta Mannola-versio on selvästi edellä myös Spotify-kuunteluissa.

Toisaalta toimittajien epätietoisuus katalogin laajuudesta ei ole ihme, jos heidän sivistyksensä on peräisin vaikkapa radionkuuntelusta – juuri kenenkään katalogi ei esimerkiksi Radio Suomen kautta kuulosta kovin runsaalta. Kansa itse totesi Iltalehdessä vuonna 2018, että Gramex-korvausten perusteella R-a-k-a-s, Delilah ja Äidin pikkupoika soivat radioissa kymmenen kertaa useammin kuin muut hänen laulunsa.

Viisivuotissuunnitelma

Kun Mirellan ja Lauri Haavin Luotathan-hitin pistelaskennassa tulivat striimisarakkeet täyteen, kokonaispistesolu näytti lukua 7999,31. Jäipä täpärästi kahdeksas nappi saamatta, ajattelin, mutta seuraavalla viikolla biisi kohensi sijoitustaan singlelistalla ja raja ylittyi. Matkaa on toki kosolti Timanttei-edeltäjän pottiin, mutta tuolla 8000 pisteelläkin saa kaikkien aikojen hittitilastosta sijan 35.

Mirellan äkkinousua supertähdeksi korosti se, että kuuden Emma-palkinnon julkisuuskin tuli verrattain aikaisin – Kunpa oisin kertonut -albumihan ilmestyi juuri ennen ehdokasasettelun deadlinea. Moni pohtinee, miten tästä jatketaan, ja yksi mahdollisuus on tämä: toimitaan kuten Behm toimi neljä vuotta sitten hyvin samantyyppisessä tilanteessa.

Behmin Draaman kaari viehättää (2020) sisälsi neljä suurta hittiä, joista kolme nousi radioykköseksi kuten myös Mirellalla. Se rikkoi albumilistan ykkösviikkoennätyksen, jota Mirella tuskin rikkoo, vaikka kunnon kertymän on haalinut hänkin. Kummankaan jättiläpimurto (Hei rakas / Timanttei) ei tullut ihan tyhjästä, vaan Behmillä oli sitä ennen fiittimenestykset Pikku G:n ja Keko Salatan kanssa ja Mirellalla Sua sattuu.

Behm-albumin viimeinen ykkönen Lupaan roikkui radiolistan Top 10:ssä vielä yli vuosi ilmestymisensä jälkeen, ja uusia biisejä tuli varsin verkkaisesti (Ethän tarkoittanut sitä 2/22, Sata vuotta 1/23). Ne eivät nousseet huomiossa aiemmalle tasolle, mutta myöhemmät yhteistyösinkut Viimeinen tanssi (Olavi Uusivirta) ja Tunnista tuntiin (Ege Zulu) kasvoivat pitkäkestoisiksi suosikeiksi. Ihan mukavasti siis menee viisi vuotta alkuhuuman jälkeen.

En usko Mirella-tiimin ihan näin leppoisalla aikataululla etenevän jo siksikin, että kyseessä on niin nuori artisti. Nykyinenkin musiikkianti saattaa riittää jonkin aikaa: albumiraita Seireeni on lisätty Radio Suomen ja Yle X:n soittolistalle. Joka tapauksessa heillä on tuoreehko esimerkki siitä, kuinka nopean nousun aiheuttamia riskejä voi hallita hyvin tuloksin.

Symbioosihittien viikko

Muutaman viikon ajan on saanut päivittäisinä paritarkastuksina seurata kärkitilanteita Suomen ja Ruotsin Spotifyssa. Eilisperjantai toi niiden välille selvän eron, sillä meidän yläpäässämme debytoi monta nimekästä uutuutta, ja heillä nousuista huolehti lähinnä yksi keikkalavoille palannut yhtye. Ruotsin Top 200:ssa on yhteensä 26 Kent-biisiä, joista korkeimpana Pärlor sijalla 11.

Suomessa syyhki ykköseksi yli 200 tuhannella kuuntelulla Leima, Jenni Vartiaisen ja Turistin yhteiskappale. Listakäytös myötäilee enemmän Turistin tapoja, vaikka hänen soolo-osuutensa biisissä kestää alle puoli minuuttia. Nelossijalla näyttäytyy toinen korkeaprofiilinen kaksikko Bess ja Käärijä. Tässä hyötyjänä on Bess, joka ei yksinään ole käynyt pariin vuoteen Top 10:ssä. Jos katsoo radiopotentiaalin kannalta, niin kummassakin symbioosissa hyötyjän rooli vaihtuu.

Kiinnostavaa, että 2000-luvun menestyneimmät radioykkössijarohmut eli Vartiainen ja Haloo Helsinki! julkaisivat samaan aikaan uutuusbiisin. Haloon paluusingle Kaikki päättyy kyyneliin oli etenkin radiossa hämmentävä floppi, joten saapi nähdä, paljonko striimikuutosena debytoinut Gardenia-seuraaja pystyy kohentamaan osakkeita.

Turistina radioaalloilla

Menneen vuoden listailmiöitä oli raptaustaisten artistien ja kaupallisen radion välien lämpeneminen. Se jossain määrin yhtenäisti tyylillisesti single- ja radiolistoja, mutta ajallinen kohdistus heikkeni entisestään. Esimerkiksi paraikaa radiosoiton kolmossijaa pitävä Costin Vaisto piti samaa sijaa singletilastossa jo viime kesäkuussa.

Kaikille striimisuosikeille ei ole edelleenkään tilaa radioaalloilla. Kokosin oheen vuoden kymmenen isointa sellaista hittiä, joilla ei (toistaiseksi) ole yhtään radiosoittopistettä eli Top 40 -sijoitusta. Luettelossa mainitaan viidesti Turisti ja neljästi Averagekidluke, jotka ovat tosin käyneet lähellä pisterajaa. Mukana on myös kaksi biisiä Mirellalta, jolta julkaistiin hittejä niin tiuhaan, että radion toimintarytmi ei pysynyt mukana.

1. Turisti: Taikuri (#43)
2. Turisti ft Sexmane: Lightskinboy
3. Averagekidluke ft Turisti: Vitun hyvin (#89)
4. Mirella: Uuteen eiliseen (#74)
5. Averagekidluke: Diva (#42)
6. Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
7. Averagekidluke: On/off
8. Ares ft Averagekidluke & Turisti: Iha miten vaa
9. Mirella: Sua sattuu
10. William ft Isac Elliot: Anteeks

Video killed the audio star

Viisi vuotta sitten aloittamani Suomi Hot 50 -listan lopettamiselle oli monta syytä, joista eniten ärsytti Youtube-tilaston ilmestymisaikataulu. Sen mittausjakso myötäili hyvin Spotifyn ja Radiomonitorin vastaavia, mutta julkaisun kanssa kuhnailtiin pari päivää.

Lakkauttamisen jälkeen osa-alueiden voimasuhteet ovat muuttuneet niin paljon, että kokoaminen olisi entistä mutkikkaampaa. Youtubehan yritti lanseerata itsensä musiikkipalveluna, ja sinne on ladattu paljon pelkkiä audiopätkiä, mutta niiden kulutusmäärät ovat pienentyneet. Listan nimi on yhä ”Viikon suosituimmat kappaleet”, mutta kannattaisi puhua musiikkivideoista.

Kaksi viikkoa singlelistan kakkosena viihtynyt Jore & Zpoppan MVP pääsi Youtube-listalla vain 52:nneksi. Vuoden isoin striimihitti 8,2 miljoonalla Spotify-kuuntelulla on Aresin Menestys on paras tapa kostaa, mutta sen Youtube-audiota on ”katsottu” vain 259.000 kertaa. Päinvastaisesti Portion Boysin vaiheikkaasti videoitu Näihin hommiin ei synnytä on Youtube-tilaston neljäntenä ja Spotifyssa vasta sijalla 95.

Visuaalisuuden merkityksestä kielinee sekin, että Bara bada bastun suosio on Youtubessa ylivoimaisimmillaan: ero kakkosen katselumääriin on 13-kertainen! Top sataan mahtuu kuusi vanhempaakin KAJ-videota.

Viraaliuden arvo

Mediailmiön suuruuden huomaa siitä, kuinka huitaistuja juttuja siitä tehdään, näytteenä nyt Bara bada bastu. Esimerkiksi Ylessä radiojuontajat toistuvasti hekumoivat, kuinka Suomi saattaa ensimmäisenä ottaa viisuissa kaksoisvoiton. Kuitenkin jo vuonna 1962 kilpailun voitti ranskalainen Isabelle Aubret ja toiseksi tuli ranskalainen Francois Deguelt, joka edusti Monacoa. Muun kuin oman maan edustaminenhan on aina ollut yleistä.

Tänään on ilakoitu KAJ:n ennätyksellisestä äänimäärästä Melodifestivalenissa. Mahtaako kukaan selittää, miksi Måns Zelmerlöw sai tuloslaskennassa 90 prosenttia KAJ:n yleisöäänipisteistä (81 vastaan 90), vaikka jäi vain 75 prosenttiin itse yleisöäänistä (3,3 miljoonaa vastaan 4,3 miljoonaa)? Tuskinpa sellaista ehditään pohtia.

Eniten pistää kuitenkin huokaisemaan vanha ystävä, Spotifyn viraalilista. Ilta-Sanomat teki otsikon ”KAJ nousi maailman listaykköseksi” selittämättä lainkaan, mistä listassa on kysymys. Ylen uutiset tarjosi tällaista: ”Viraalilista kertoo siitä, miten nopeasti kappale leviää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.” MTV:n uutiset puhui ”Viral 50 -soittolistasta”.

Jos mitataan leviämistä sosiaalisessa mediassa, niin miksi sellaisen hoitaisi Spotify? Varmaan somessa leviää Spotify-linkkejäkin, mutta valtaosa KAJ-liikenteestä on ihan muuta. Eikä viraalitilasto ole pelkästään soittolista, vaikka sen pohjalta toki kootaan Spotify-palveluun myös soittolista ja Bara bada bastu soi siinä ensimmäisenä.

Spotifyn listasivuston FAQ selittää viraaliuden näin:
Viral charts capture the songs gaining the most buzz on Spotify.
Chart placement is based on a few factors:
– If a song has recently risen in plays
– How often people share the song
– How many people recently discovered the song
Viral charts are entirely data-driven.

Kuulostaa sen verran summittaiselta, ettei minussa ainakaan viriä mielenkiinto. Mutta haluaisiko joku klikkiniilo vähän sisältöä helpon otsikkonsa taakse – tietoa siitä, onko viraaliudella mitään konkreettista arvoa? Listaa on koottu jo niin kauan, että sen pohjalta voisi tehdä hyvinkin laajaa tutkimusta. Millaista tulevaisuutta ykkössija enteilee, kuinka paljon sellaisen saavuttanut biisi on keskimäärin striimannut vaikkapa seuraavan vuoden aikana?

The MAN

Mauri Antero Numminen täyttää tänään 85 vuotta, onnea. Oheisessa kuvassa hän kauhisteli noin 30 vuotta sitten Sillankorva-baarin kotitalon purkamista. Se sijaitsi Toijalan rautatieaseman lähellä, ja Numminen pistäytyi siellä usein. Sen tilalle ei tänäkään päivänä ole rakennettu mitään. Kuvan otti Juhani Valli, klikkaa isommaksi.

Nummisen listahittiura koostuu viidestä sangen legendaarisesta coverista: Kissa vieköön 1970, Kotiharjun päällä 1971, Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä 1972, Maailma se on kuin silkkiä vaan 1976 ja Yes Sir, olen boogie 1995. Viimeksimainittu tehtiin 18 vuotta alkuperäisen jälkeen, muut olivat vanhempia – ei aina edes tiedetä, kuinka vanhoja.

Maailma se on kuin silkkiä vaan -biisin venäläinen säveltäjä Sasha Makarov eli 1870–1930, mutta muuta ajankohtatietoa en löydä. Kotiharjun päällä on F.W. Meachamin vuonna 1885 säveltämä marssi American Patrol, jonka eka suomalainen levyttäjä oli Olavi Virta 1954. Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä on Ich hab das Fräulein Helen baden sehn vuodelta 1925, tekijä Arpád Varosz, sanat Nummisen itsensä.

Kissa vieköön oli tuolloin neljä vuotta toimineen Love Recordsin eka käännöshitti. Louis Armstrong esitti sen vuonna 1939 Viimeisin iskusävel -elokuvassa nimellä Jeepers Creepers. Jo samana vuonna Bruno Laakko levytti sen Kauko Käyhkön suomennoksena, mikä oli noihin aikoihin poikkeuksellisen nopeaa toimintaa. Tässäkin Numminen on hieman muokannut lyriikkaa.

Luxemburgin jäljissä

Juuri tämä on ollut toiveeni, kun olen seurannut KAJin seikkailua Melodifestivalenissa: pääsy Ruotsin viisuedustajaksi ja täyden potentiaalin saavuttaminen listamenestyjänä. Sijoitus toukokuun finaalissa on yhdentekevä, sillä kaikki olennainen tapahtuu ennen sitä. Voiton ratkeamisen jälkeen tunnelma hyytyy nykyisin melkein yhtä nopeasti kuin joululaulusesonki.

Eilisillan tapahtumat näkyvät kai vahvimmin vasta huomenna julkaistavissa Spotify-striimeissä, mutta jo lauantain Bara bada bastu -lukemat kasvoivat Ruotsissa 57 prosenttia (613.890) ja meillä 24 prosenttia (198.495). Uutisoinnin runsaus meikämediassa pistää vähän huvittamaankin kun huomioi, miten valtavan usein viisuhistoriassa on edustettu muuta kuin omaa kotimaata eikä se ole ollut kummoinen uutinen. Luxemburg voitti viidesti muunmaalaisilla laulajilla.

Haluaisin palauttaa nauttijoiden ja nurisijoiden mieliin viimevuotisen hauskan väliaikanumeron We Just Love Eurovision Too Much, jossa ruotsalaiset lupailivat, että voittaminen ei ole heille enää niin tärkeää. Siihen upotetussa kuvitteellisessa Suomen väliaikanumerossa laulettiin saunovien tanssijoiden kera, mikä oli aika ansiokasta uumoilua tulevasta.

Katkerista kommenteista voi nähdä, että monet kuitenkin yhä rakastavat paljon enemmän voittamista kuin euroviisuja eivätkä näe, mitä hyvää linjanmuutoksesta voi seurata. Kuvittelevat, että Ruotsin kannattaa loputtomasti tuupata lavalle samasta tuubista puristettuja, kuoliaaksi mikromanageroituja popmöhkäleitään. Englanniksi, tietenkin. Jos Kaj sijoittuu toiseksi tai huonommin, he julistavat hautaan asti, että kyllä Måns Zelmerlöw olisi voittanut ja kaikilla olisi ollut ihanan tylsää.

Eilinen oli otsikoinnin juhlaa jo Emma-gaalan iänikuisten pöydänputsaamis-megalatteuksien ansiosta, ja viisu-uutisoinnissa on omat kompastelurituaalinsa, kuten vedonlyöjät tiedonlähteenä. Vaikka juuri oli saatu nähdä, ettei Zelmerlöwin otsikoidusti kiistaton vedonlyöntietu käynytkään todeksi, niin heti perään ollaan julistamassa: ”Vedonlyöjät povaavat KAJ:lle euroviisuvoittoa”.

Sama vaisto kesät talvet

Radiomonitor on lisännyt pdf-tulosteeseensa sarakkeen, joka näyttää listabiiseille myös edellisen päivän Spotify-sijoituksen. Eroavaisuudet ovat suuria, ja kun muistaa hiljattaisen omaa erinomaisuutta korostavan Radiomonitorin vertailuraportin, alkaa miettiä tarkoitusperiä: ”katsokaa kuinka pihalla Spotify on hittien todellisesta suosiosta”?

Top 10 -tilanteissa ei ole yhtään samaa kappaletta, ja Top 40:ssäkin vain kahdeksan. Paras yhteistulos on uudella radioykkösellä, Nelli Matulan Hitaammin hautaan, jonka Spotify-sijoitus on 11. Muut kahden Top 20 -paikan biisit ovat Lady Gagan Abracadabra (17–17) ja Erika Vikmanin Ich komme (20–10). Vikmanin viimevuotinen Myynnissä soi radiossa tällä haavaa paremmin, sijan 15 edestä.

Yhteneväisyyksiä löytyisi kyllä selvästi enemmän, jos otettaisiin huomioon ajoitukselliset erot (suomeksi: radion hitaus). Esimerkiksi radiokolmonen, Costin ja Juuna Chillin Vaisto, striimasi kakkossijan edestä jo viime kesäkuussa. Kummallisin elpyjä on 34. sijalta 16:nneksi loikkaava Jason Derulon When Love Sucks, joka oli korkeimmillaan kuudentena lokakuussa 2023. Elvyttäjä on Radio Nova, joka soitti sitä 24 kertaa viikossa.

En ny bastu måste byggas

Muistakin kulmista voisi arvioida Bara bada bastun potentiaalia radiohitiksi, mutta tässä yksi melko lannistava. Viimeisen 20 vuoden aikana ei ole nähty yhtään ruotsinkielistä kappaletta radiolistan Top 20:ssä, joten jonkinlaista rakenteellista hyljeksintää on havaittavissa. Ainakin jos vertaa radiosoittomittauksen alkuaikoihin – vuosilta 1989–2005 niitä löytyy täysi tusina.

1989 Eva Dahlgren: Ängeln i rummet #10
1995 Nordman: Vandraren #6
1996 Nordman: Be mig #5
1996 Tomas Ledin: Lika hopplöst förälskad #10
2000 Tomas Ledin: Sommaren är kort #1
2000 Tomas Ledin: Hopp #14
2002 Kent: Dom andra #7
2002 Kent: Kärleken väntar #6
2003 Kent: FF #11
2003 Lisa Nilsson & Aki Sirkesalo: Mysteriet #2
2005 Kent: Max 500 #4
2005 Kent: Palace & Main #3

Ainoa ykkönen Sommaren är kort on toki vuodelta 1982, mutta se julkaistiin uudelleen ryydittämään Tomas Ledinin kokoelma-albumia, joka nousi kolmossijalle. Biisi ei soinut Radiomafiassa, mutta oli yhtä aikaa Kiss FM:n ja Radio Suomen soitetuin.

Ruotsin radiolistan Top 10:ssä on muuten paraikaa kaksi kappaletta på svenska (joista kumpikaan ei ole Bara bada bastu), ja ykkösenä debytoi mikäpä muu kuin Måns Zelmerlöwin Revolution.

Huom, täydennys! Leijonien Den glider in kävi myös radiolistan kahdeksantena 1995, sotkin asioita kun en muistanut ruotsalaisen version keränneen ekat listapisteet ja suomalaisen tulleen perässä.

Napitukset 3/2025

Maaliskuun isoimpien pottien kokoajat ovat viime vuoden tarjontaa, mutta kaksitonnisiin on ehtinyt pari tämänvuotistakin hittiä. Nimestään huolimatta UMK-biiseistä nopeimmin ja ainoana sinne ylsi Nelli Matulan Hitaammin hautaan. Se on radiolistan ykkösenä perässään kakkosena Goldielocksin Made of. Kisan voittanut Ich komme on sijalla 20.

Monikansallisen vokalistijoukon tukema Coldplayn We Pray on radiokolmonen ja uusi nappihitti, vaikka jäi singletilastossa 38:nneksi. Muualla on menossa sama trendi eli parhaat sijat tulevat radiosoitosta. Yleensähän Wikipedian listasijakoosteissa ei juuri huomioida radiota, mutta joku on näemmä tällä kertaa ottanut asiakseen kerätä numeroita mm. Radiomonitorin sivustolta, joka näyttää asiakasmaiden Top 10 -tilanteet.

•••••••• (8000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan

•••• (4000)
Costi ft Juuna Chill: Vaisto

••• (3000)
Turisti ft Averagekidluke: Vitun hyvin

•• (2000)
Ahti ft Isac Elliot: Sun luokse
Ares: Menestys on paras tapa kostaa
Nelli Matula: Hitaammin hautaan
William ft Isac Elliot: Anteeks

• (1000)
David Guetta, Alphaville & Ava Max: Forever Young
Coldplay, Little Simz, Burna Boy, Elyanna & Tini: We Pray
Ares ft Bizi: T-paita
JVG: Rehellisesti
Goldielocks: Made of
Isac Elliot: Se siitä
KAJ: Bara bada bastu
Lady Gaga: Abracadabra
Turisti: Diana

Napitukset 2/2025

Helmikuun etenijöiden kärjessä on tuttu kaksikko Turisti ja Mirella, mutta heidän hittiensä profiilit poikkeavat toisistaan. Taikurilla ei ole yhtään radiosoittopistettä (paras sija 43), kun taas Löytää mut viettää seitsemättä viikkoa radiolistan ykkösenä eli on kartuttamassa pottiaan vielä railakkaasti. Harvinaisuutena tällä kertaa ulkomainen tuplanappiutuja eli Bruno Mars (APT. ja Die with a Smile). Kolme UMK-kappaletta on ehtinyt toiselle tuhannelle, ja yksi tai kaksi taitaa vielä tulla perässä.

•••• (4000)
Turisti: Taikuri
Mirella: Löytää mut

••• (3000)
Lady Gaga & Bruno Mars: Die with a Smile

•• (2000)
Ares ft Averagekidluke & Turisti: Iha miten vaa

• (1000)
Ares: Menestys on paras tapa kostaa
Nelli Matula: Hitaammin hautaan
Rosé ft Bruno Mars: APT.
Erika Vikman: Ich komme
Viivi: Aina