Korvien lepopäivä

Striimauksen volyymivaihtelun näkee tarkkailemalla sitä lukemaa, joka päivittäin vaaditaan Spotifyn Top 200 -listalle. Aktiivisin viikonpäivä on perjantai, ja sunnuntai on jopa 30 prosenttia sitä hiljaisempi. Tämä osittain selittänee sitäkin, että kun kohta taas jouluklassikot palailevat tilastoihin, ne alkuun petraavat sijoitustaan sunnuntaisin ja peruuttavat arkipäivisin.

Sunnuntaita voimme syyttää myös poikkeuksellisen putken katkeamisesta. Turistin Taikuri näet ylitti 37 päivänä peräkkäin 100.000 kuuntelun rajan, kunnes 27.10. lukemaksi jäi 90.742. Seuraavana päivänä saatiin taas kuusinumeroinen potti. Miljoonaviikkoon Taikuri ei ole yltänyt, mutta kestävyydestä kertoo sekin, että paras potti 986.378 saavutettiin vasta kolmannella viikolla.

Perjantaiaktiivisuus johtuu tietenkin uutuusjulkaisuista, mutta kaikki eivät noudata tuota aikataulua. Maanantaina Tyler, the Creator saattoi kuulolle Chromakopia-albumin, jonka kaikki 14 raitaa ilmaantuivat Suomen Spotify-listalle – korkein 41:nneksi. USA:ssa ne valtasivat sijat 1–14, ja huonoinkin haali yli kaksi miljoonaa päivästriimiä.

Kuntohuippu katosi

Tämän vuoden kansainvälisiltä listoilta erottuu kolme keväistä ilmiötä, jotka yhä roikkuvat Spotifyn Global-kärkikymmenikössä: Sabrina Carpenterin Espresso, Chappell Roanin Good Luck, Babe ja Billie Eilishin Birds of a Feather. Ne viihtyvät edelleen mukavasti 40–50:n kieppeillä Suomenkin Spotifyssa.

Meillä ne ovat kuitenkin joutuneet alistumaan samalle ilmiölle kuin tuontihitit yleensä: viikkolistan parhaat paikat menevät aina suomalaisille, ja menestyskäyrän kulminaatio jää puuttumaan. Billie Eilish nousi kuudesti vuosina 2019–2021 top kolmoseen, mutta Birdsin paras singlelistasija on 23. Kworbin mukaan sitä on silti striimattu meillä 4,6 miljoonaa. Good Luck, Babekin on 3,3 miljoonassa, vaikka ei ole yltänyt 40. sijaa korkeammalle.

Radiosoitossa asiat sujuvat hienosti. Perjantaina Chappell eteni yhdeksänneksi ja Billie peräti kolmanneksi, mikä on uran selvästi paras airplay-sijoitus. Espresso on kääntynyt 11. sijalta alaspäin, mutta sekin on pykälän parempi kuin mitä singlelista näytti. Kworb-lukema on muhkeahko 6,6 miljoonaa, ja hittivuosilaskelmaan sille on luvassa kolmikon paras pistemäärä.

Kuntohuipun puute on siksi ongelmallinen, että hittilaskennassa painotetaan ajankohtaista suosiota kestosuosion sijasta – kestosuosion näkee Spotify-kertymistä. Kun ulkomaisten biisien on vaikeaa päästä singlelistan paraatipaikoille, niiden on vaikeaa pärjätä vuositilastossakaan, vaikka muut mittarit näyttäisivät hyviltä.

Tuutulauluja ja trillereitä

Melkein 12 vuotta sitten Psyn Gangnam Stylesta tuli ensimmäinen video, jota on katsottu Youtubessa miljardi kertaa. Nyt sellaisia on jo yli 400, lähes kaikki musiikkivideoita. Laskin että 1900-luvulla julkaistuja niistä on 33, vanhimpana Queenin Bohemian Rhapsody (1975). Toistetuin on Guns n’ Rosesin November Rain (1992), 2,2 miljardia. Jotkut kompastuvat päällekkäisiin versioihin: Oasisin Wonderwallin (1995) kaksi eri latausta tuottavat 561 + 475 = 1036 miljoonaa.

Gunnareilla on kymmenen numeron eliitissä toinenkin biisi, samoin on AC/DC:llä ja Bon Jovilla. Omassa sarjassaan on kuitenkin Michael Jackson, jolta ihan äsken nähtiin viides ylitys. Ne ovat aikajärjestyksessä Billie Jean, They Don’t Care About Us, Beat It, Thriller ja Smooth Criminal. TDCAU (1996) saattaa yllättää, koska Virallisen Mediatotuuden mukaanhan Jacksonin 1990-luku tuotti pelkkää epätoivoista roskaa.

Yli 13-minuuttinen Thriller olisi koko miljardisarjan pisin video, jollei nukutusbisnes näyttäisi täälläkin voimaansa. Seassa näet on useita kehtolaulu- ja unisatukoosteita. Meillä ilmiötä edustaa näkyvimmin Suvi Teräsniskan Iltalauluja, joka paraikaa viettää 163. viikkoaan albumilistalla. Sen kaikilla raidoilla on yli kaksi miljoonaa Spotify-striimiä.

Kaima ft Samanniminen

Viime perjantain uutuuksista Spotifyn 11:ntenä debytoi kappale Myötävirta. Koska se on Costille fiitit mukaanlukien jo kolmaskymmenes Top 40 -striimihitti, häntä tuskin enää sekoitetaan 1990-luvulla radiolistalle yltäneeseen samannimiseen naisartistiin. Mutta nyt Costi esittelee vieraanaan Kojon. Toivokaamme, ettei tulokas koskaan saa liikanimeä ”Nolla-Kojo”.

Kuten hiljattain oli aiheena, listahistoriasta löytyy kolme suomalaista Robinia, joista kahdelle se on oikea etunimi. (RIP Esa Simonen.) Kolmesta ajoittain Jonna-nimellä esiintyneestä kaikki ovat Jonnia. Kolmesta Aurorasta vain yksi on kotimainen, samoin Nicole- ja Dave-trioista. On kaksi Sani-laulajaa, ja albumilistoilla on tavattu kaksi Punainen lanka -yhtyettä.

Koska kommunikoimme myös puhumalla, nimien kirjoituserot eivät estä sekaannuksia – eikä sekään, että artistit kuuluvat eri sukupolviin. Esimerkiksi Radio Suomessa soitetaan silloin tällöin sekä Kisun että Chisun biisejä. Kun vuonna 2019 eräs podcastaaja intoili Toolin tulevasta albumista, ihmettelin alkuun, voiko joku oikeasti olla noin kiihkeä Tuulin ihailija.

Laulajatulokas Marko R

Aiemmilta Vain elämää -kausilta on tuttu kuvio, että muut osallistujat rohkaisevat (nuorta) rapparia laulamaan enemmän. Eilen esitetyssä jaksossa tilanne jälleen toistui, mutta nyt kohde oli 57-vuotias Waldo. Asettuessaan villegallejen ja elastisten paikalle hänet olikin yhtäkkiä mahdollista nähdä osana suomirapin jatkumoa – ainoana joka 1990-luvun jälkipuoliskolla piti sitä lista/valtavirtanäkyvyydessä.

Ei, hän ei tehnyt hiphopia eikä esiintynyt suomeksi, mutta toisin kuin muut meidän eurodancepopsuosikkimme hän ei liioin laulanut. Vuonna 1995 alkanut hittiputki oli vankempi kuin muistammekaan. Kun laitoin 1000 listan kirjaani artistit järjestykseen 12 suurimman hittinsä yhteispisteiden mukaan, Waldo sijoittui Leevi and the Leavingsin ja Princen edelle. (Sija ei ollut sen kummempi kuin 148, mutta silti.)

Waldon omana VE-päivänä kansainvälinen ura näyttäytyi turhan loisteliaana. Ruudussa komeili ote kanadalaisesta dance-listasta, jonka neljättä sijaa piti U Drive Me Crazy. Lähteenä oli RPM, paikallinen musabisneslehti, joka lakkautettiin vuonna 2000. Kuten USA:ssa myös Kanadassa dancetilastoihin nousi biisejä, joiden kaupallinen suosio jäi paljon matalammaksi. Varsinaista myyntilistamenestystä Waldolle ei löydy kuin Ruotsista, jossa euroviisu Lose Control eteni peräti 11:nneksi.

Vanhoja RPM-lehtiä voi selata täällä. En jaksanut etsiä tuota Waldo-listaa, koska tarkka ajankohta on epäselvä ja pdf-lehtien kahlaaminen hidasta.

Kuluta, superfani

Teoston ja Musiikkituottajien teettämä raportti Musiikinkuuntelu Suomessa 2024 nousi otsikoihin tiedollaan siitä, että entistä useammat suomalaiset pitävät konserttilippuja liian kalliina. Siinä myös määritellään ja testautetaan lukijoilla, millaisia ovat superfanit. He ”osoittavat poikkeuksellisen suurta omistautumista ja intohimoa artistia tai bändiä kohtaan”.

Suomeksi tuo tarkoittaa maksimaalista kuluttamista. ”Fanituksen portaissa” parhaat pisteet saa hankkimalla erityislippuja ja matkustamalla kauaskin artistin keikoille, ostamalla fanituotteita ja äänitteitä sekä kuulumalla maksullisiin digipalveluihin. Toinen hyve on yhteisöllisyys, keskustelu artistista verkossa muiden fanien kanssa.

Raportissa lanseerataan termi ”syvät raidat” (vrt. deep cuts, artistin huonommin tunnetut biisit), mutta niihin perehtymisestä tai muusta tietopääomasta ei saa fanipisteitä. Ei liioin omien soittolistojen tekemisestä tai jakamisesta. Eikä tietenkään oman nuoruuteni faniaktiviteeteista kuten muotokuvapiirroksista tai skottiruutuvaatteiden ompelemisesta.

Spotifyn kuuntelussa raportti kertoo tapahtuneen kiintoisia muutoksia neljän vuoden aikana. Biisien kerrallaan poimiminen on yleistynyt 78 prosentin käyttötavaksi (ennen 71), mutta kokonaisten albumien kuuntelu on pudonnut 51 prosentista 45 prosenttiin – tähän tietysti vaikuttaa se, että niitä julkaistaan vähemmän. Itse rakennettuja soittolistoja suositaan enemmän kuin palvelun kuulijalle personoimia.

Hitaammin hyvää

Striimihittien listaliikkeet noudattavat vähän turhan usein samaa kaavaa. Debyyttisijoitus kertoo artistin statuksesta ja yleissuosiosta ja putoamisen jyrkkyys/loivuus itse biisin tenhovoimasta. Joskus harvoin nähdään myös nousuja. Koiran omakustanne Jeesus vietti pari viikkoa Spotifyn Top 50:n ulkopuolella, kunnes eteni singletilaston 33:nneksi ja siitä viime perjantaina 18:nneksi.

Erikoisempiakin koreografioita on syksy tarjonnut. Ellimein ja Överin Miten ihmiset löytää toisiaan debytoi singlelistan 20:ntenä ja piti saman sijan kolme viikkoa, kunnes virkistyi sijalle 16. Korelonin ja Slikin ysäriraphenkinen Whiteboy on seikkaillut neljä kuukautta sijojen 21 ja 50+ välillä – nyt ollaan taas nousussa 24:ntenä.

Whiteboy saattaa siis ylittää Top 20 -kynnyksen hitaammin kuin Lady Gagan ja Bruno Marsin Die with a Smile, joka teki sen kahdeksannella yrittämällä. Hyvä että teki, koska edellisen tilaston ainoat ulkomaiset Linkin Park ja The Weeknd putosivat ulos. Samoissa kärkyntätunnelmissa Die with a Smile on radiolistalla, jossa paras tähänastinen merkintä on sija 16.

Isoja Suomessa

Youtubessa on paljon tilejä, jotka koostavat listatietoon pohjautuvia videopotpureita. Jotkut ovat aika viihdyttäviä, vaikka tuppaavat jäämään faktuaalisuuden suhteen köykäisiksi. Esimerkkinä Explorhits, joka hiljattain latasi esille kuusi sikermää teemalla A No. 1 Hit in Just One Country!

Numerot on noukittu englanninkielisen Wikipedian biisi- ja diskografiasivuilta, eli pienempien maiden paikalliset suosikit karsiutuvat automaattisesti, mutta muitakin kieliä sentään kuullaan näytteissä kuin englantia. Suomea pitävät esillä lähinnä eurodance-hitit: soimme ainoat tiedossa olevat ykkössijat muun muassa Cappellan, Jam & Spoonin, U96:n ja DJ Bobon sinkuille. Vanhimpana suomisuosikkina mainitaan Samantha Foxin Nothing’s Gonna Stop Me Now (1987).

Mutta Suomi-ykkösiä on myös sivuutettu, väitetty ainoan kärkisijan tulleen vaikkapa Ruotsista (Barbi Benton: Ain’t That Just the Way) tai Etelä-Afrikasta (Billy Ocean: Loverboy). Tietojen kattavuus vaihtelee sitä enemmän, mitä kauempaa niitä on yritetty hakea. Vaivaisen kolmen maan sijoitusten pohjalta väitetään, että The Brothers Fourin Greenfields (1960) oli ykkönen ainoastaan Norjassa. Meillähän se eteni paitsi kuukausi- myös vuosilistan huipulle.

Väritetty kulta-aika

Viime viikon Vain elämää -jaksossa tuottaja-säveltäjä Esa Nieminen toisti muistakin muisteluohjelmista ja -artikkeleista tutun väitteen, että 1970-luku oli käännöshittien kulta-aikaa. Tekijöiden mielestä varmaan tuntuu tuolta, koska albumimyynnin nopea kasvu lisäsi biisien, etenkin käännösbiisien tuotannon moninkertaiseksi. Niillä sai älppärin tai c-kasetin nopeasti tilkittyä.

Mutta jos puhutaan hiteistä ja verrataan käännösten osuutta kaikista listoille nousseista kotimaisista levytyksistä eri vuosina, numerot kertovat jotain muuta. Kun sivuutetaan vaillinaiset 50-lukulistat, niin suurimpaan käännösdominanssiin (yli 70 prosenttia) yllettiin vuosina 1962, 1970 ja 1969. Finnhits-ajan huippuvuosina 1974–1978 niiden osuus oli hiukan yli puolet.

Liukuhihna näet lykkäsi käännösten seuraksi entistä enemmän alkuperäissävellyksiä, kun suomirockin, humpan, Syksyn sävelen ja viisukarsintabiisien suosio kasvoi. Ehkä veteraanien käsityksiä värittää muisto siitä, kuinka dramaattisesti käännösten kysyntä pian lopahti. Sekä 1979 että 1980 niiden listaosuus putosi noin 15 prosenttiyksikköä.

Vuoden 1979 menestynein käännöskappale oli Pelle Miljoona 1980:n Lanka palaa eli vanha hippiveisu Let the Sunshine In. Menestynein uuden biisin versio oli Mona Caritan Rasputin, mutta se jäi hittivuosilistan sijalle 28. Päivän suosikkien suomentaminen, jopa 4–5 levytystä per biisi, jatkui vielä jokusen vuoden, mutta alati laihenevin tuloksin.

Ruoskinnan seuraukset

Käärijän lukuisat Cha cha chan jälkeiset julkaisut ovat hypänneet korkealle striimilistalla, mutta pudonneet niin nopeasti, ettei niiden pisteillä ole mitään asiaa hittivuosilistan top sataan. Ainoa poikkeus on viimekeväinen UMK-duetto Ruoska, joka soitettiin radiolistallakin neljänneksi ja joka on tähänastisessa laskennassa vuoden 13. suurin hitti.

Vielä isompi piristysruiske Ruoska oli toiselle duetoijalle eli Erika Vikmanille, jonka edellisestä kunnon hitistä oli jo vuosia. Oheisessa graafissa näytetään kaikkien Vikman-sinkkujen striimit Cicciolinasta (2020) eteenpäin, mukana syksyn 2022 Vain elämää -esitykset. Radiosuhdanteet eivät ole olleet sen suotuisampia. Klikkaa isommaksi.

Spotifyn ilmoittamissa kokonaisluvuissa ovat koko maailman soitot, mikä pidentää UMK-taustaisten Cicciolinan ja Ruoskan palkkeja. Esimerkiksi Suomen Top 200 -päivälistoista lukunsa nappaava Kworb näyttää Ruoskalle 8,4 miljoonaa kuuntelua, vaikka Spotifyssa ylletään yli 11 miljoonaan. Tääl on niin kuuma levytettiin Arttu Wiskarin, Huonoja ideoita Antti Tuiskun kanssa.

Ensimmäinen Ruoskan jälkeinen Vikman-single Myynnissä ilmestyi viikko sitten. Varsin tutun kuuloinen kappale debytoi radiolistan 23:ntena, mutta singletilastossa sijoitus hyytyi 34:nneksi. Arkistoitumista kuitenkin tiedossa.

Napitukset 9/2024

Erikoista: yleensä kuukauden aikana ehtii kertyä kosolti 1000 pisteen ylittäjähittejä, mutta tällä kertaa saatiin vain yksi. Tämä johtuu loppukesän vähäisistä julkaisumääristä. Eikä vauhti vieläkään päätä huimaa: viime viikolla uudeksi Top 40 -sinkuksi Turisti-lauman seuraksi ylsi ainoastaan Ellinooran Syystakkikausi, ja sekin sijalle 31.

Vaikka radiohiteillä nappirajan saavuttaminen sujuu hitaammin, nyt sen tuntumassa on niin monta (ulkomaista) biisiä, että lokakuussa nappeja jaetaan ahkerammin. Hozierin Too Sweet on aivan hilkulla, mutta se myös uhkaa pudota radiopisteiden ulkopuolelle ensi tilastossa. Miljardin Spotify-striimin raja kyllä ylittyy aivan tuota pikaa.

••••••••• (9000)
Mirella: Timanttei

•••• (4000)
Ani: Jos puhutaan totta
Mirella & Lauri Haav: Luotathan

•• (2000)
Shrty: Sirkus
Turisti ft Sexmane: Lightskinboy

• (1000)
Averagekidluke & Turisti: Vitun hyvin