Eilisillan tapahtumat näkyvät kai vahvimmin vasta huomenna julkaistavissa Spotify-striimeissä, mutta jo lauantain Bara bada bastu -lukemat kasvoivat Ruotsissa 57 prosenttia (613.890) ja meillä 24 prosenttia (198.495). Uutisoinnin runsaus meikämediassa pistää vähän huvittamaankin kun huomioi, miten valtavan usein viisuhistoriassa on edustettu muuta kuin omaa kotimaata eikä se ole ollut kummoinen uutinen. Luxemburg voitti viidesti muunmaalaisilla laulajilla.
Haluaisin palauttaa nauttijoiden ja nurisijoiden mieliin viimevuotisen hauskan väliaikanumeron We Just Love Eurovision Too Much, jossa ruotsalaiset lupailivat, että voittaminen ei ole heille enää niin tärkeää. Siihen upotetussa kuvitteellisessa Suomen väliaikanumerossa laulettiin saunovien tanssijoiden kera, mikä oli aika ansiokasta uumoilua tulevasta.
Katkerista kommenteista voi nähdä, että monet kuitenkin yhä rakastavat paljon enemmän voittamista kuin euroviisuja eivätkä näe, mitä hyvää linjanmuutoksesta voi seurata. Kuvittelevat, että Ruotsin kannattaa loputtomasti tuupata lavalle samasta tuubista puristettuja, kuoliaaksi mikromanageroituja popmöhkäleitään. Englanniksi, tietenkin. Jos Kaj sijoittuu toiseksi tai huonommin, he julistavat hautaan asti, että kyllä Måns Zelmerlöw olisi voittanut ja kaikilla olisi ollut ihanan tylsää.
Eilinen oli otsikoinnin juhlaa jo Emma-gaalan iänikuisten pöydänputsaamis-megalatteuksien ansiosta, ja viisu-uutisoinnissa on omat kompastelurituaalinsa, kuten vedonlyöjät tiedonlähteenä. Vaikka juuri oli saatu nähdä, ettei Zelmerlöwin otsikoidusti kiistaton vedonlyöntietu käynytkään todeksi, niin heti perään ollaan julistamassa: ”Vedonlyöjät povaavat KAJ:lle euroviisuvoittoa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti