MMM × 75, osa 2

Ensimmäinen kevyen musiikin katsaus julkaistiin vuoden 1956 Mitä Missä Milloin -kirjassa ja on sen jälkeen ollut joka osassa 2–14 sivun kokoisena. Koska toimittaja Paavo Einiö laati listoja Rytmi-lehteen, suosikkiartistien ja -kappaleiden luettelu oli olennainen osa sitä. Samoin oli seuraaja Harry Aaltosen aikana 1960-luvulla – hän näet toimitti listoja Ilta-Sanomiin.

1965-kirjassa The Beatlesistä kertoillessa ei riittänyt tapahtuneen toteaminen, vaan piti mennä lupailemaan: ”Ennakkotietojen mukaan pitäisi yhtyeen saapua keväällä -65 Suomeen.” Seuraavassa osassa ei mainittu Beatlesiä lainkaan. 1970-kirjassa Pekka Gronow antoi hittitilastoille kyytiä pannen painoarvoa konserttivieraille ja ”vakavammalle” musiikille. 1971 ainoa kuva-aihe oli Konsta Jylhä.

Palattuaan 1976 Aaltonen iski pöytään kuukausittaiset albumien ja sinkkujen Top 5:t, jotka vuoden päästä kasvoivat Top 10:ksi. Seuraaja Ilpo Hakasalo sulloi 1978 mukaan jukebox-listatkin täyttäen ennätyksellisen 14 sivun paketin kultalevyhistoriikilla, euroviisuhistoriikilla ja Elvis Presley -nekrologilla. Alati vaihtuvista tekijöistä Tapani Ripatti korvasi listat Suosikin lukijapollituloksilla, Jake Nyman käynnisti jokavuotisen kultalevykatsauksen.

Jari Muikun pitkällä kaudella 1991–2008 rakenne vakioitui sillä lisukkeella, että aloin 1994 koostaa kirjalle räätälöityä Top 30 -laskelmaa 50 hittiä -listan pohjalta, aikaväli heinä–kesäkuu. Muistaakseni aloite oli minun. Vuotuinen kultalevykertymä kasvoi niin, että ei enää mahtunut yhteen sivuun. Sitten taas mahtui, kun 2000-kirjassa sivukoko leveni 38 prosenttia.

Matti Markkolan kaudella (2010–) kultalevyt jäivät pois korvautuen myydyimpien albumien Top 10:llä, joka arvatenkin hiipui myös jonnekin. Uuden kasvavan elementin muodostivat Emma-voittajat. Listablogin hittivuosilistan Top 10 on ollut mukana vuodesta 2011.