”Legendaarinen Levyraati teki MTV:llä ylistetyn tv-paluun keräten jo avausjaksollaan ennätysyleisön – lähetystä seurasi noin 812.000 katsojaa.” Jaa siis koko Levyraadin historian ennätysyleisön? Rohkenen epäillä, ehkä jopa nauraa räkäisesti. Jos historia on nollattu, eikö ole vääjäämätöntä että ensimmäinen ohjelma tekee ennätyksen? Vai vertaillaanko tässä Maikkarin koko nykyohjelmistoa?
Esittelytekstit eivät siis juuri kestä journalistista päivänvaloa, ne ovat kankeaa kliseiden ja muotifraasien sekoitusta. Esimerkiksi seuraavalla kuvauksella ei vuorenvarmasti erotu mitenkään muista ehdokkaista, mutta se taitaa juuri olla pyrkimyksenäkin: ”Työskentelykulttuurinaan hän korostaa tasavertaisuutta, yhteisöllisyyttä ja avointa keskustelua, mutta painottaa myös ratkaisukeskeisyyden merkitystä.”
Korulauseputkea piristää pari varovaisempaa ilmausta kuten ”Vuoden 2024 UMK karsintakilpailun liput myytiin loppuun hetkessä.” Eikö yleensä puhuttu karsintakilpailun sijaan UMK-finaalista? Tai tämä: ”Pehmoainon debyyttialbumi Soittorasia on ollut virallisen albumilistan top 5:ssä.” On ollut joo, siinä sivussa kuusi viikkoa ykkösenä.
Olin kesällä iskelmälaulaja MARKUKSEN muistokonsertissa hänen kotikylässään Kaulinpäässä, kynä ja kamera valmiina. Ensimmäinen puhuja kertoi Markuksen historiaa ja kun kolmas asiavirhe tuli, vaihdoin vapaalle. Ilta oli hyvien tarinoiden ja kaikilla oli hauskaa, minullakin. Iän myötä, kun 70 on ylitetty, on onneksi armollisempi, eikä punainen lamppu enää syty niin herkästi ja on onnellinen, että yleisö viihtyy. Itse olen yrittänyt jutuillani lisätä musiikkitietoisuutta pohjoisesta etelään ja Tornionjoen yli Ruotsiin, mutta aika vähän yksi ihminen pystyy vaikuttamaan, mutta pieniin juttuihin kylläkin.
VastaaPoista