Alan kuningas jo 44 vuotta

Viime postauksessa mainitsin Record Mirrorin ja Music Weekin brittilista-analyysipalstat, mutta en niiden kirjoittajaa. Alan Jones ansaitsee ihan oman tekstinsä. Hän aloitti Record Mirrorissa vuoden 1979 alussa eikä ollut silloinkaan mikään märkäkorva, vaan listahistoria oli suvereenisti hallussa.

Record Mirror oli suuren yleisön poplehti, jolla toisin kuin kilpailijoillaan oli julkaisuoikeudet virallisiin brittilistoihin ja myös Billboardin laskelmiin. Tuolloin Jones nautti vakiopalstoineen jonkinlaista fanitustakin, mutta ei kertonut mitään itsestään eikä suostunut valokuviin. Ulkonäön kyselijöille hän sanoi olevansa ihan tavallinen, ”one of everything down the middle and two of everything down the sides”.

Vuonna 1991 Record Mirror lakkautettiin ja sulautettiin Music Weekiin, jossa Jonesin palsta jatkui asiallisempana. Sain bisneslehteä aikani vanhana Mirror-tilaajana, mutta hintavuus ja netin tulo katkaisivat suhteemme. Jones jäi eläkkeelle vuonna 2020, mutta palasi ja kirjoittanee tänäänkin tuoreen analyysin musicweek.comiin.

Legendaarisen pitkästä urastaan huolimatta Jonesista ei löydy aineksia edes wikipedia-artikkeliin, eikä nimen yleisyys helpota salapoliisityötä. Nuorena hänellä oli jonkinlaisia yhteyksiä disko- ja klubiskeneen, ja muistan hänen kommentoineen euroviisuja epätyypillisen pilkallisesti joskus uransa alussa. Kollektiiviseksi nimimerkiksi Jonesia ei sovi epäillä, hän on sellaiseksi aivan liian pätevä.