The Baseballsin Last in Line on kolmas hittiversio samasta biisistä Suomen singlelistalla, mutta vasta ensimmäinen Music Control -radiolistalla hypättyään tänään 79. sijalta 31:nneksi. Nylon Beatin Viimeinen ja Tony Halmeen Mä oon tällainen olivat aikoinaan tilastokelvottomia, koska niiden julkaisijat Mediamusiikki ja Edel eivät osallistuneet koneiston rahoittamiseen. Halme tuskin olisi mukaan yltänytkään, mutta Viimeinen nousi kolmossijalle 50 hittiä -listan sivutuotteena julkistetulla Suomen Radiolistalla.Music Controlin mittaussysteemi on kehittynyt varteenotettavammaksi, mutta toivomisen varaa toki riittää. Kun Fintelligensin Mikä boogie lopulta ajettiin siihen, se syyhki yhdeksänneksi. Hyvä että on siellä edes nyt, mutta paljon hittivuosilistan kannalta suotuisia soittopisteitä ehti jäädä rekisteröitymättä. Duon ainoa aiempi Top 10 -radiohitti (Suomen Radiolistalla) oli vuoden 2003 lätkäveisu Kaikki peliin.
Ulkomaisen esiintyjän listaversio suomalaisesta biisistä on harvinainen muttei tavaton ilmiö. Hollantilais-ruotsalaisen Cornelis Vreeswijkin albumi En spjutkastares visor (#24, 1981) sisälsi Tapio Rautavaaran tuotantoa, ja samana vuonna belgialainen Francis Goya komeili ykkösenä albumillaan Pohjolan yössä (jonka raidoista osa kuului myös Rautavaaran repertuaariin). Heppu pistäytyi landoloineen näppäilemässä helppoa rahaa itselleen ja Bluebird-yhtiölle monen vuoden ajan.
Anttilan viikkolista ennakoisi J. Karjalaisen paluuta albumikärkeen kahdentoista (?) vuoden tauon jälkeen. Lännen-Jukka tosin on vähän erilainen tyyppi kuin good ol' J. Mielelläni näkisin Karjalaisen tyylinmuutoksen palkittavan ykkössijalla. Tai kuulisin Pontikkapojan Radio Novalta. Jos kuuntelisin Radio Novaa.
VastaaPoistaJottei menisi täysin off-topiciksi, niin ulkomaisten esittäjien suomibiisiversioista tuli mieleen Bo Kaspers Orkesterin taannoinen Paratiisi-käännös. Sen sisältänyt Hund-albumi ponnisti korkeimmillaan sijalle 6.