Blåfield ihmettelee muutaman artistin tarvetta alastonkuva-”julkisuustempuille”, koska ”Ricky Martin kahmaisi juuri koko läntisen viihdemedian huomion kaapista tulollaan, eikä Veeti Kallioltakaan kai (nais)faneja puutu?” Kummaltakin on tulossa uusi levy, jota juhlistetaan video- (Martin) ja kansikuvanakuilulla (Kallio).Martin kieltämättä on jostain käsittämättömästä syystä päässyt otsikoihin – hänen tunnustautumisensa homoksi oli relevanttiudessaan ja yllättävyydessään samaa luokkaa kuin jos Phil Collins tunnustautuisi kaljuksi. Mutta koska nyt pyritään pärjäämään äänite- eikä otsikkomarkkinoilla, kannattanee kerrata, kuinka hankalista asetelmista herrat tosiasiassa lähtevät.
Ricky Martinin edellinen studioalbumi Life (2005) nousi Suomessa 34:nneksi ja kutakuinkin samoihin korkeuksiin useimmissa maissa. Sitä ostettiin USA:ssa noin 200.000 kpl, mikä merkitsee 97 prosentin pudotusta kuusi vuotta aiemmin julkaistun Ricky Martinin menekkiin nähden. MTV Unplugged (2006) ei tuonut enää tilastomerkintöjä kuin kourallisen.
Veeti Kallio ei ole koskaan ollut mikään kassakoneiden kuormittaja, vaikka esikoissoolo piipahtikin viitossijalla hiljaisena alkuvuonna 2002. Viimesyksyisen Oot niin kaunis -singlen käynti lataus- ja radio-Top 20:ssä näytti ihan lupaavalta. Kerro mulle rakkaudesta -biisin karsiutuminen euroviisujen ekalla kierroksella oli kuitenkin silkka katastrofi – kilpailun naurettava taso huomioiden. (Nais)fanien määrää keväällä 2010 sopii epäillä.
Pianhan sen näkee Blåfieldkin, oliko ihostimulaatiosta apua – jos tällä kertaa sattuu seuraamaan tulospalvelua. Jutun suppea kulma alastomuuteen on vähän outo siihen nähden, että saman lehden kuukausiliite näyttää kehosarjassaan vaatteitta hyvin vaihtelevien julkisuusprofiilien ihmisiä – joskus jopa nännejä & kikkeleitä. Outona pidän sitäkin, että tämänpäiväinen kolumni on osa netti-Hesarin maksullista palvelua. Siinäpä rahalle vastinetta.
Asiallinen huomio ja teksti. Hesari nyt kyllä muutenkin on populaarikulttuurista aika pihalla. Ja musiikkitoimitajien substanssiosaaminen keskittyy siihen hipseter/indie poprockiin, kansanmusiikkiin, jazziin ja klasariin eli laajasti siihen mihin voi liittää lavean "taide" tyylinimikkeen - ei niillä ole oikein lihaksia suhteuttaa ja arvottaa tällaisia asioista kun maailma on sillä tavalla mustavalkoinen että jos ei noihin ryhmiin kuulu niin sitten kyse on siitä mitä soitetaan Ari Peltosen pikkusieluisella ja ennalta-arvattavalla paskalistalla, eikä niitä ilmiöitä edes yritetä avata, saatika ymmärtää, kunhan moralisoidaan.
VastaaPoista