Hedelmävaaka lujilla

Lähiviikkoina markkinoillemme tuppautuu paljon melkoisilla kaupallisilla odotuksilla raskautettuja kokoelmia ja jatko-osia. Kilpailu on kovaa, mutta ilmeisesti ei liian kovaa. Samana päivänä tulevan Apulanta-albumin kanssa ilmestyy näet 28 kappaleen CMX-tupla Kaikki hedelmät 1992–2008, josta puuttuu kolme (3) Suomen singlelistan ykköseksi noussutta biisiä! Ulos raakattiin Myrskyn ratsut (2000), Lepattajat (2003) ja Vapaus johtaa kansaa (2006). No, levy myynee joka tapauksessa taas sen pari tusinaa yli kultarajan. Biisilista

Tunnista maailma

USA:n megatähtien vuonna 1985 kimpassa veisaama We Are the World oli meilläkin suuri hitti kiiveten sekä single- että jukebox-listan ykköseksi. Osanottajien voimaa kuvattakoon yhdellä numerolla: he ovat tähän mennessä julkaisseet yhteensä 63 Suomen albumilistan kärkikymppiin noussutta albumia. Toisaalta seassa oli nimiä, joita hieman yllättäenkin ei ole ikinä näkynyt täkäläisissä tilastoissa, kuten Bette Midler ja Daryl Hall & John Oates.

Voi ei, nyt menin paljastamaan osan vastauksesta. Juttuni pointti on nimittäin kiperä nettivisa, jossa pitäisi valokuvasta tunnistaa kaikki We Are the Worldillä laulaneet tähdet. Kannattaa oman testinsä jälkeen katsoa, kenet on tunnistettu useimmin ja ketä ei juuri lainkaan. Ja satsaa oikeinkirjoitukseen! Omako tulokseni? 36/38...

Mustalainen kiertää jälleen

Rajaton julkaisee ensi viikolla albumillisen Queen-musiikkia, jolle on lupa odottaa lähes samanmoista suosiota kuin kahden vuoden takaiselle Abba-coverlevylle. Tosin on huomioitava, että tähän asti Abbaa on kierrätetty Suomessa paljon innokkaammin ja tuloksellisemmin kuin Queeniä – jopa usean listahitin verran. Queen-covereita saa levytyshistoriastamme hakemalla hakea.

A Night at the Opera -lp:n raita ’39 päätyi samannimisenä Neumannin ekalle sooloalbumille Albion (1986). We Will Rock Yousta on tiedossa kaksikin luovaa käännöstä, Eläkeläisten Humppaukaasi (1994, ohessa tämänvuotinen livenäyte Dresdenistä) ja Smurffien Smurffit haldaa kaiken (1997). Jälkimmäinen oli mukana äänitteellä Tanssihitit vol. 2, jota ostettiin 77000 kpl. Ehkä ikimuistoisimman suomennoksen teki Ylen radiokuuluttaja, joka aikoinaan kertoi laulu- ja soitinyhtye Queenin juuri esittäneen kappaleen Bohemian Rhapsody – Mustalaisrapsodia.

Queenin omaan täkäläiseen ansioluetteloon mahtuu omituinen kupru. Vaikka vuoden 1980 albumi The Game sisälsi yhtyeen kaksi suurinta jenkkihittiä Crazy Little Thing Called Love ja Another One Bites the Dust, se jaksoi meillä vain sijalle 23. Seuraavan vuoden Greatest Hits on tuoreimman tutkimuksen mukaan Britannian kaikkien aikojen ostetuin pitkäsoitto (5,4 miljoonaa), mutta ei näkynyt Suomen listoilla lainkaan – ennen kuin Freddie Mercury kymmenen vuotta myöhemmin kuoli. Silloin se eteni kolmossijalle.

Rajattoman levyllä on a cappella -sovitus Queenin ja David Bowien singlestä Under Pressure, joka tuona kuivana kautena (1981) ilmestyessään jäi myös ulos Suomen listoilta. Nimittäin myös Bowie nautti meillä mystistä matalasuhdannetta. Subilla juuri alkaneen tv-sarjan nimikappale Ashes to Ashes nosti miehen uran kotimaassa uuteen liitoon, mutta Suomessa Scary Monsters and Super Creeps -albumi sai The Gamen tapaan tyytyä sijaan 23.

Hyvä kakkonen

Juha Tapio ylsi ennakoitua lähemmäs albumilistan ykkössijaa. Suurenmoinen elämä saavutti niin korkeat viikkolukemat, että parempaan on tänä vuonna päässyt Metallican lisäksi vain Children of Bodom. Ja koska Death Magneticin (aikamoinen kontrasti levynnimien välillä) menekki laantui lähes 70 prosenttia, ensi viikolle voi jo odottaa uutta ykköslevyä.

Jokseenkin ennennäkemätöntä lienee, että listan kakkonen myi yli viisinkertaisen määrän kolmosena debytoineeseen Indicaan verrattuna. Valoissa toi Indicalle uran parhaan numeron, sillä läpimurtolevy Ikuinen virta kävi ylimmillään neljäntenä. Uniklubi sai kolmen peräkkäisen pronssimitalin jälkeen tyytyä kokoelmallaan sijaan yhdeksän. Queen + Paul Rodgersin 15. sijan kohdalla voisi kenties myös käyttää tyytyä-verbiä, jollei Rodgers olisi palannut Suomen listoille peräti 33 vuoden tauolta. Edellinen merkintä oli Bad Companyn albumi Straight Shooter (#13).

33:nneksi ilmaantuneen irlantilaisen The Scriptin sinkku The Man Who Can’t Be Moved on Music Control -radiolistan seitsemäntenä, vaikka mikään kanava ei ole veivannut sitä useammin kuin 22 kertaa viikossa. Kaikilla muilla kärkibiiseillä on ainakin jollakin taajuudella selvästi tiiviimpää tehorotaatiota, mutta tasaisuuskin riittää joskus Top 10 -sijoitukseen – kunhan Nova soittaa edes jonkin verran.

Taistelu puoliintumisaikaa vastaan

Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tiedossa, kuinka nopeaan laskuun Death Magneticin viimeviikkoinen hurja myynti on suuntaamassa. Aika nopeaa se saa olla, jos joku muu aikoo lähiviikkoina napata albumilistan ykkössijan. Esimerkiksi Juha Tapio olisi kypsä uransa ensimmäiseen listaykköseen Kaksi puuta -sinkun vastaanoton perusteella, mutta viikko Metallican jälkeen ei ole kovin toiveitaherättävä ajankohta.

The Rasmus julkaisee Black Roses -albumin keskiviikkona ja hätyyttelee tilastokärkeä viikkoa myöhemmin. Eikös se sentään ole selvä tapaus? No, pari karaisevaa numeroa. Vaikka Death Magneticin kysyntä tippuisi 50 prosenttia kahtena viikkona peräkkäin, siis neljäsosaan julkaisuviikostaan, niin Black Rosesin pitäisi sen ohittaakseen käydä kaupaksi nopeammin kuin mihin edeltäjä Hide from the Sun ylsi syksyllä 2005.

Mikään Rasmus-albumi ei muuten ole viihtynyt Suomen Top 40:n kärjessä pitempään kuin yhden viikon.

Kuuma satanen juhlii

Tälle päivälle merkitty Billboardin numero on omistettu lehden ja koko USA:n virallisen poplistan, single/latausmyyntiä ja radiosoittoa yhdistävän Hot 100:n 50-vuotissynttäreille. Itse lehti on täälläpäin harvinainen näky, mutta billboard.comissakin on juhlalle oma laajahko osastonsa. Jenkkilässä on toki laadittu listoja jo ennen vuotta 1958, ja useissa hakuteoksissa aloituskohdaksi on otettu ”rock-aikakauden alku”, vuodesta 1955 eteenpäin.

Tämänkertaisissa synttärilaskennoissa on uusi, tervetullut strategia: suurimpia hittejä määriteltäessä biisien pistemäärät on suhteutettu oman aikansa tilastokulttuuriin. Esimerkiksi 1970-luvulla keskimääräinen listallaoloaika oli paljon lyhyempi kuin viimeisen 15 vuoden aikana – tähän ovat vaikuttaneet sekä laskentatapojen että bisneksen muutokset. Kertoimet tuntuvat välillä liiankin rohkeilta: esimerkiksi Andy Gibbin I Just Want to Be Your Everything (1977, neljä viikkoa ykkösenä, 23 viikkoa Top 40:ssä) on sijoitettu 16 viikkoa ykkösenä loikoilleen One Sweet Dayn (Mariah Carey & Boyz II Men, 1995) edelle.

Valitettavasti huomioon on otettava myös virheynnäyksen mahdollisuus, sillä sivustossa on selviä erehdyksiä, joista lukijat ovat kärkkäästi huomautelleet. Esimerkiksi samannimisten ykköshittien luettelosta puuttuu Honey, jolla sekä Bobby Goldsboro että Mariah Carey ylsivät kärkeen. Ainoa kolmen erillisen listaykkösen nimeksi kelvannut on muuten My Love (Petula Clark, Paul McCartney & Wings ja Justin Timberlake). Ja ainoa kahtena eri julkaisuna (1960 ja 1962) kärjen saavuttanut levytys on Chubby Checkerin The Twist, joka myös johtaa nyt ilmestynyttä 50-vuotislistaa.

Vaikka virheitä on paljastettu, suurin osa vilkkaasta lukijapalautteesta on uskomatonta mölinää, jonka päästelijät eivät edes yritä ymmärtää, mistä listassa on kysymys. Tai sitten yleisö on tässäkin suhteessa totutettu ylikorrekteihin katsauksiin, joissa kaikkien näkemysten kuuluu olla tasapuolisesti edustettuina – faktojen kustannuksella. Esimerkiksi vaikka The Rolling Stonesilla ei ole yhtään sadan parhaan joukkoon oikeuttavaa megahittiä, niin bändin pitäisi ”kulttuurillisen merkittävyytensä” takia jotenkin olla listalla mukana. Blääh.

Listahistoriaa tutkiessa pitäisi ymmärtää se perusasia, että hitillä on aina kaksi elämää – menestys omana aikanaan (joka näkyy tuolloisissa listoissa) ja myöhempi, ihmisten muistiin jäävä projektio. Yleensä jälkimmäistä menestystä pidetään jotenkin arvokkaampana. Pitkän uran tekevät artistit ja yhtyeet pystyvät paremmin suojelemaan ja ylläpitämään tuota projektiota, mutta tämä ei tarkoita, että lyhyen tähteyden hitit olisivat automaattisesti mitenkään vähempiarvoisia.

Billboard.com on sinänsä viihdyttävästi laittanut lähes jokaisen Top 100 -hitin yhteyteen You Tube -videolinkin, eli aina vain isommat instanssit asettuvat tukemaan ja hyödyntämään tuota tekijänoikeuksia uhmaavaa sivustoa. Toisaalta Billboard on tottunut nauttimaan poikkeuksellisista copyright-eduista. Sen kustantamissa kirjoissa on käytetty runsaasti levy-yhtiöiden promokuvia, joihin muiden kustantajien on ollut lähes mahdotonta saada oikeuksia. Esimerkiksi minun toissavuotisessa kirjassani ei ollut yhtään ulkomaista levy-yhtiökuvaa.

Henkilöpapereita tukuttain

Joskus tarkkailen, minkälaisilta google-sivuilta tänne Listablogin pariin eksytään. Siis millaista tietoa ihmiset ovat hakeneet. Joku saattaa naputtaa nasevasti listablogi, mutta paljon jäsentymättömämpiäkin rimssuja esiintyy. Esimerkiksi mamma mia elokuvan musiikki USA:n listoilla tai eniten myydyt kotimaiset naisartistien levyt. Ihan oikeaan osoitteeseen nuo utelijat eivät päädy, mutta kiva että käyvät.

Hiukan huolestumista nuorisomme tulevaisuudesta saattaa jo virittää haku mistä laulu what i’ve done linking park kertoo. Kummallisin mieleeni jäänyt googletus koostui kuitenkin sanoista henkkareita tukkumyynti. Siitä ei jäänyt tarjolle mitään muita sivuja kuin minun, kokeilkaa vaikka. (No höh, kokeilin uudestaan ja nyt sinne tuli toinenkin.)

Kill 'em all!

Sitä saa mitä ennakkotilaa: Death Magnetic roiskaisi viikossa koko vuoden ostetuimmaksi albumiksi Suomessa. Vertailuluvut ovat mykistäviä joka suuntaan – Metallica peittosi esimerkiksi kakkosena pysyttelevän Emma Salokoski Ensemblen yli 21-kertaisesti. Emma on viettänyt jokaisen kolmesta kakkosviikostaan eri ykköslevyn takana, ja toive paalupaikasta on nyt kutistunut teoreettistakin pienemmäksi.

No, mikä tahansa kutistuu Metallican rinnalla – myös The Rasmuksen sinänsä vakuuttavalla erolla nappaama singlelistan kärkisija. Bändillä on niitä oikeastaan aika vähän (Livin’ in a World Without You toi vasta viidennen), sillä se on erikoistunut pysähtymään hopeakorokkeelle. Kakkossijoja on yhteensä kahdeksan. Aiemmin vain kimppaäänitteellä Top 20:ssä käynyt Renoise debytoi nyt seitsemäntenä Sunlight-sinkullaan. Albumilistan ensikertalaisia ovat Eleanoora Rosenholm (17) ja brittiläinen Dragonforce (25).

Hitit 2008 – tähän asti

Ihan vain mielijohteesta julkaisen väliaikatiedon tämän vuoden suurimmista single- ja radiohiteistä. Tämä jääköön ainoaksi sellaiseksi, sillä tilanne ei muutu loppuvuonna läheskään niin radikaalisti kuin albumipuolella, jossa myyntimäärät moninkertaistuvat joulua lähestyttäessä. Biiseille on laskettu radiopisteitä niin kauan kuin ne ovat pysyneet Music Controlin Top 40:ssä. Latauspisteissä rajana on Top 30, koska sen alapuolista myyntiä ei huomioida virallisella singlelistalla.

Single/latausmyynti
1. Madonna featuring Justin Timberlake: 4 MINUTES
2. Chisu: MUN KOTI EI OO TÄÄLLÄ
3. Apulanta: PAHA IHMINEN (Kesä ep)
4. Cheek: LIEKEISSÄ
5. Kat Deluna featuring Busta Rhymes: RUN THE SHOW
6. Risto Räppääjä: EI HASSUMPAA
7. Teräsbetoni: MISSÄ MIEHET RATSASTAA
8. Duffy: MERCY
9. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: PAUHAAVA SYDÄN
10. Norlan "El Misionario": SAUNA CALIENTE

Kymmenen parhaan joukkoon on selvinnyt kaksi biisiä pelkällä fyysisellä myynnillä (Ei hassumpaa ja Sauna caliente). Saapa nähdä, millaisia merkintöjä sauna-Norlanin juuri julkaistu albumi kerää, jos minkäänlaisia.

Radiosoitto (Music Control)
1. Vincent: MISS BLUE
2. Madonna featuring Justin Timberlake: 4 MINUTES
3. Jenni Vartiainen: TOINEN
4. Lauri Tähkä & Elonkerjuu: PAUHAAVA SYDÄN
5. Apulanta: PAHA IHMINEN
6. Paramore: CRUSHCRUSHCRUSH
7. 3 Doors Down: IT'S NOT MY TIME
8. Negative: WON'T LET GO
9. Kelly Rowland: WORK
10. Mariko: UNSTOPPABLE

Aika yllättävä tekijä esti Madonnan tuplajohdon – Miss Blue näet kävi korkeimmillaan vain listan viidentenä. Muuten tähän on vaikea sanoa mitään, kun ei valtaosaa tilastoon eniten vaikuttavista radioasemista ikinä kuuntele. Hyvin tasainen pistetilanne myyntiin verrattuna.

Platinamagneetti

Uuden Metallica-albumin vahvasta ennakkokysynnästä on uutisoitu yllättävän asiallisesti. Ehkä se, että levy-yhtiö kertoi 55 tuhannen ennakkomyyntilukemista jo varhain julkaisupäivänä, sai STT:nkin tavallista selkeämmin kertomaan, että puhe oli kauppoihin tilatuista määristä – ei sitä tavallista ”levy on kannettu jo niinjaniin moneen suomalaiskotiin” -hörönlöröä.

Ulkomaisia äänitteitä koskeneen kulta- ja platinarajojen alennuksen jälkeen 55000 tarkoittaa lähes triplaplatinaa (3 x 20000 = 60000). Vaatimusten putoaminen näkyy konkreettisimmin juuri kertolaskuissa. 1980-luvullahan kullan ja platinan välissä oli vielä timanttilevy ja platinarajana huima satatuhatta. Esimerkiksi 190000 kpl myynyt Dingon Kerjäläisten valtakunta on vain yksinkertainen platinalevy. Jos Metallican Death Magneticiä ostettaisiin saman verran, platinakerroin olisi yhdeksän! Siinä meillä taas yhteismitallisuutta kerrakseen.

Vielä on kevättä jäljellä

Singlelistan 17:nneksi noussut Kevät on coverbiisi kuten kaikki Kotiteollisuuden Sotakoira-albumin kappaleet, mutta se ei kierrätä Sielun Veljien, Kasevan tai Kauko Röyhkän tuonnimistä sävellystä, vaan vuonna 1985 ilmestynyttä Tavaramarkkinat-klassikkoa. Alkuperäinen laulaja Elisa Korjus ehti jo kommentoida, että salmiakki tuntuu saavan uuden merkityksen tässä äijäversiossa.

Toisin kuin Siekkareiden biisi tämä Kevät ei ole aiemmin yltänyt singlelistalle. Tavaramarkkinat kävi radiolistan Top 10:ssä vuoden 1991 uusintajulkaisulla, samoin Heidi Kyrö vuonna 2001. Tietenkin keväällä. Mahtavaa todeta, että ihmiset sentään uskaltavat tapakulttuuria radikaalisti uhmaten ostaa sitä myös syyskuussa. Mitä kummaa seuraavaksi – näemmekö uutta musiikkia jouluykkösenä?

Valkoinen risti salkoon

Tanskalainen albumi on tähän asti noussut Suomen listaykköseksi vain kerran, eikä siinäkään ole paljon muistelemista: kyseessä oli kolmannen luokan vara-aqua nimeltään Daze vuoden 1997 levyllään Superheroes. Se oikea Aqua eteni parhaimmillaan kakkoseksi kuten myös saman aikakauden siskoduot Me & My ja S.O.A.P. Samaisella kakkossijalla kekkaloinut Dr. Bombay on niin ikään tanskalainen, vaikka musiikkinsa oli ruotsalaista laatutuotantoa.

Nyt sen toisen ykkössijan otti kesän mittaan Top 40:ssä kahdella aiemmalla äänitteellään vieraillut Volbeat. Rockilla, tosin Volbeatiä olennaisesti kevyemmällä sellaisella on aiemmin Tanskaa edustanut Top 10:ssä vain Mew, joka nousi neljänneksi vuonna 2005.

Mamba on kärkikymmenikössä jo kymmenettä kertaa Toinen elämä -albumillaan, mutta uutuuksien seassa on myös kotimaisia ensikertalaisia – Automatic Eye 17:ntenä ja Maria Gasolina 19:ntenä. Myös sijalle 39 lopultakin ilmaantunut The Dø on puoliksi suomalainen, puoliksi ranskalainen. Vaikka Ylen listasysteemissä ei yleensä ole käytännön syistä merkitty the-artikkeleita esittäjien nimiin, jostain syystä The Dø ja 33:nneksi putoava The Rain saivat pitää ne.

Tunnustellen takaisin radioon

Katy Perry taklasi The Rasmuksen alas Music Control -radiolistan kärjestä. I Kissed a Girl haali poikkeuksellisen korkeat viikkosoittopisteet, sillä pelkästään NRJ veivasi sitä 60 ja The Voice 53 kertaa. Perryä paremman viikkosaldon on tänä vuonna onnistunut keräämään vain Katri Ylanderin Välitunnilla.

Anastacian paluu radiokuningattareksi näyttää etenevän esteittä, sillä I Can Feel You hyppäsi 32. sijalta kymmenenneksi. Muualla pian albumin ilmestyttyä suosikiksi kohonnut Coldplayn Viva la Vida alkaa vihdoin kerätä kannatusta täälläkin – 66. sija vaihtui numeroksi 31. Latauslistalla biisi debytoi neljä viikkoa sitten.

Vedin Hatusta 1-sijan

Listafriikkiyteen tuntuu monien mielestä liittyvän olennaisesti myös henkilökohtaisten listojen kokoaminen ja päivittäminen. Pidän tätä omituisena, koska henkilökohtaisen listan kuuluu olla mahdollisimman subjektiivinen – siinä ei saa myötäillä eikä toisaalta itseisarvoisesti vastustaakaan kenenkään muun mielipidettä. Kunnollisten myynti- ja soittotilastojen taas kuuluu olla mahdollisimman objektiivisia, vailla painotuksia musiikkityyliin, sidosryhmiin, formaatteihin, julkaisuajankohtaan jne.

Juu juu, olen juuri saanut valmiiksi subjektiivisen top satasen, mutta se oli ensimmäinen (ja viimeinen?) laatuaan – järjestys oli vain annostelustrategia ja sai aivan liikaa huomiota sisällön kustannuksella. Jotenkin sen myötä olen kuitenkin koukuttunut countdowneihin, joissa yhdistyy yleinen ja omakohtainen mielipide. Welho M -kanavapakettiin kuuluva VH1 näyttää sellaisia koko ajan.

Kyseessä on kummallinen vanhaa VH1-brändiä irvaileva eurooppalainen karvalakkiversio, josta juonnetut ohjelmat ja mainokset ovat hiljalleen kadonneet. Ohjelmistoa dominoivat muun muassa yhteen artistin tai teemaan painottuva Top 10, laajempi nelituntinen Final Countdown ja uusi juoruvetoinen Countdown, jonka huominen aihe näköjään on Queens of Botox. Vaude.

Videoiden järjestyksessä on juuri sopivasti mielikuvitusta kutkuttava määrä subjektiivisuutta – olen esimerkiksi tuominnut Final Countdownin kokoajan hiukan liian innokkaaksi U2-faniksi. Hän tunki jopa parhaiden ”Feel Good” -biisien sekaan, Pointer Sistersin I’m So Excitedin, The B-52’sin Love Shackin ja muiden bailuhelmien seuraksi U2-veisun Beautiful Day. Aika väkinäistä. Vainajien videoita pyörittäneen ”Gone but Not Forgotten” -show’n huipentumaksi veikkasin U2:n ja B.B. Kingin esitystä When Love Comes to Town, kunnes tajusin että King on yhä hengissä.

Niinpä tutut elvikset, lennonit, mercuryt, marleyt ja cobainit saivat sillä erää muodostaa odotetun kärkiviisikon. Toisin kävi diskoklassikkolistalla, jossa I Will Surviven, Stayin’ Aliven ja Le Freakin ohi ykköseksi sijoitettiin – khihihii – Kajagoogoon Too Shy. Kas kun ei U2:n Discotheque.

Pauhua almanakan täydeltä

Metallican nimi totuttiin alekampanjan myötä näkemään monistuneesti viimevuotisilla albumilistoilla, ja nyt ilmiö on siirtynyt singletilastoon. Bändi julkaisi peräkkäisinä viikkoina latausmyyntiin kaksi uutuussinkkua, ja imussa listakynnyksen on ylittänyt muutama vanhakin raita. Mikähän siinäkin on, että esimerkiksi Ruotsin listalle palasivat juuri nuo samat biisit, Whiskey in the Jar ja Nothing Else Matters?

En juurikaan raportoi erillisen latauslistan tapahtumista, mutta nyt on tehtävä poikkeus: Lauri Tähkä & Elonkerjuun Pauhaava sydän on viettänyt Top 30:ssä täyden vuoden eli 52 viikkoa. Olen vihdoin ynnännyt vuoden tähänastiset singlelistamyynnit, ja vaikka biisin kiihkein kysyntä ajoittui vuoteen 2007, loputon roikkuminen on hivuttanut sen tuoreimmankin vuosilistan yhdeksänneksi.

Vastaava ilmiö fyysisessä myynnissä on neljän lastenlaulun ep, jonka nimikappale on Georg Malmstenin klassikko Lasten liikennelaulu. Se näytti jo alkuvuonna päättävän kunniakkaan listauransa, mutta palasi VL-musiikin toisen singlemenestyjän, Risto Räppääjän seuraksi kärjen tuntumaan. Top 20 -viikkoja on nyt kertynyt 31.

Toivo heittäytyi kärkeen

Albumilistalle nousi yhtä aikaa yhdeksän esittäjää, jotka ovat jo aiemmin tuttuja Top 10:stä, mutta joista kukaan ei ole päässyt ykköseksi. Heistä viisi debytoi kärkikymmenikössä (Slipknot, Emma Salokoski Ensemble, Laura Voutilainen, Poisonblack ja Motörhead) ja loput neljä jäivät ulos jopa 20 parhaan joukosta (Jope Ruonansuu, Jukka Poika, The Verve ja Jann Wilde).

Kultakorokkeelle ponnisti se, joka oli ennenkin päässyt sitä lähimmäs (kakkoseksi) eli Slipknot. All Hope Is Gone -nimi viitannee siis johonkin muuhun toiveeseen. Myös Poisonblackillä oli ponnistuslautana yksi kakkossija, mutta A Dead Heavy Day näyttäytyi nyt kuudentena. Huomionarvoinen on Motörheadin nousu yhdeksänneksi, sillä bändin edellinen Top 10 -merkintä oli keväältä 1982! Motörizer on bändin (tai Lemmyn ja kenen kulloinkin) 24. albumi.

50H50 – 1. Madonna 48255,06

Kesäsarjassa Rumban 50 hittiä -listan 50 menestyneintä hitintekijää vuosina 1992–2007.

Madonna jää raa’assa singlemyynnissä kotimaan suuruuksien jalkoihin, mutta tasainen tuotteliaisuus ja radioystävällisyys toivat kokonaisvoiton. 37 hitin potti on omaa luokkaansa, ja niitähän piisasi jo ennen 50 hittiä -aikakautta ja on piisaava sen jälkeen – 4 Minutes on tähän mennessä vuoden 2008 menestynein biisi. Onnea 50-vuotiaalle, toivottaa 50H50.

Kymmenen suurinta hittiä
Perässä listaviikot, korkein sija ja yhteispisteet

1. HUNG UP (2005) | 19 vk | #1 | 3228,47
2. FROZEN (1998) | 16 vk | #1 | 2991,31
3. AMERICAN PIE (2000) | 16 vk | #1 | 2942,45
4. YOU'LL SEE (1995) | 16 vk | #1 | 2914,40
5. SORRY (2006) | 15 vk | #1 | 2755,70
6. DEEPER AND DEEPER (1992) | 16 vk | #1 | 2238,54
7. BEAUTIFUL STRANGER (1999) | 16 vk | #2 | 2225,61
8. EROTICA (1992) | 14 vk | #1 | 2030,22
9. SECRET (1994) | 14 vk | #1 | 2017,83
10. THIS USED TO BE MY PLAYGROUND (1992) | 12 vk | #1 | 1862,00