Kävelkää ylitsemme

Loppuvuoden julkaisuruuhkassa on aina jalkoihinjääviä uhreja, ja viime vuosina yhä useammin nämä unohtujat ovat olleet kokoelmia. Tältäkin syksyltä on jo useita esimerkkejä, mutta aina vain niitä ilmestyy. Ensi viikolla ovat hittilajitelmineen vuorossa mm. Celine Dion ja Kari Tapio, seuraavalla mm. CMX ja Enrique Iglesias ja sitä seuraavalla mm. Christina Aguilera ja Simply Red.

Toisaalta USA:n katalogilista kertoo selväkielisesti, että kokoelmilla on keskimäärin paljon pitempi myyntihäntä kuin perusalbumeilla eli ne ovat tuottoisampia julkaisuja kuin mitä ensimmäiset listasijat kertovat. Mutta mitä hyötyä tämän ilmiön kannalta on siinä, että ne julkaistaan joulumarkkinoille?

Jonna Tervomaan Lemmikit 1998–2008 tipahti Top 40:stä kahden viikon jälkeen, mikä ei taatusti vastannut odotuksia – etenkin huomioiden, kuinka hienolla sinkulla (Päästä yli) sitä pohjustettiin. Muistan neljän vuoden takaisen haastattelukysymyksen, miksi Tervomaan siihen asti suurin hitti Rakkauden haudalla ei ollut mukana Halo-albumilla. Laulajatar vastasi, että täytyyhän kokoelmallekin säästää jotakin.

Muistan myös, kuinka luin Yle X:n tuoretta soittolistaa, johon oli lisätty Tervomaan esitys Raukkauden haudalla. En ollut tässä vaiheessa kuullut biisiä enkä edes tiennyt coverhankkeesta ja pidin väärinkirjoitettua nimeä mainiona. Etenkin kun tuolloin jouduin työpäivittäin olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, jonka raukkaudella ei ollut mitään rajaa.