Jotkut kuitenkin näkevät pahoja enteitä. Nyt-liitteen kolumnissaan Otto Talvio kuvaili Live Nationin kymmenvuotista sopimusta Madonnan kanssa älyttömäksi uhkapeliksi ja väitti sen ylläpitävän hullua supertähtikulttia. Poleeminen loppukysymys: ”Kuinkahan hyvin vetää 60-vuotias Madonna?”
Jos taustalla on oletus siitä, että poptähtien uralla on tapana katketa juuri 50. ja 60. ikävuosien välillä, sille on vaikea löytää tukea. The Rolling Stones paahtoi tuon kriittisen vuosikymmenen samaa vauhtia kuin ennenkin. Tina Turner julkaisi ykköshitin When the Heartache Is Over 60-vuotiaana. Suomessa muun muassa Paula Koivuniemi, Hector ja Kari Tapio nauttivat suursuosiota. Carlos Santana vietti viisikymppisiään unohduksissa, kuusikymppisiään ei.
Niin niin, mutta kun Madonna on tanssipoppari. Hmmm... Christopher Walken esittäytyi tanssijana Fatboy Slimin videolla 58-vuotiaana. Cyd Charisse ojenteli notkeita koipiaan Janet Jacksonin videolla 69-vuotiaana.
Jutussa turvattiin ikivanhaan tehokeinoon, jossa tulevat vuodet tuntuvat pitemmiltä ja arvaamattomammilta kuin menneet. Ray of Lightista on kymmenen vuotta, ja se taatusti muistetaan paremmin kuin silloisten nokkelikkojen spekuloinnit siitä, kuinka hyvin 50-vuotias Madonna ”vetää” vuonna 2008. Tosin jotkut niistä jäävät mieleen: ilman kiusallista tulipaloa voisin skannata tähän palan Record Mirrorista vuodelta 1981, jossa kysyttiin: ”Kuka muistaa Depeche Modea viiden vuoden kuluttua?”
Sinänsä tuo kolumni on hyvin talviomainen. Hänen viimevuotisesta kirjastaankin sai hakemalla hakea tositteita itsenäisestä, johdonmukaisesta ajattelusta. Jos sellaisen löysin, olen sen jo unohtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti