104 miljoonaa kysymysmerkkiä

Ennakkotietojen mukaan Michael Jacksonin Thriller 25 on menossa brittilistan top viiteen ja taistelisi jopa USA:n ykkössijasta, jos se kelpuutettaisiin Billboard 200 -listalle. Se sijoitettaneen kuitenkin vanhojen levyjen catalogue-tilastoon. Britannian listasäännöissä se merkitään re-entryksi, koska uutta materiaalia on vähemmän kuin 20 prosenttia sisällöstä (yksi biisi) eikä remiksauksia lasketa uudeksi materiaaliksi.

Yleensä en viitsi vaivata päätäni artistien väitetyillä maailmanlaajuisilla myynneillä, koska niissä voi havaita hyvinkin härskiä manipulointia. Netin listapalstat ovat täynnä sietämätöntä, vertailukelvottomiin argumentteihin perustuvaa riitelyä eri tähtien myyntiluvuista. Mutta taannoinen, Guinnessin Ennätysten kirjan hyväksymä tieto Thrillerin 104 miljoonan kappaleen menekistä pisti kyllä miettimään. Sony BMG:kin on levittänyt tätä ilosanomaa sangen varovaisesti – Suomen-konttori näkyy puhuvan 90 miljoonasta.

Kun aiemmat tiedot liikkuivat 50–60 miljoonassa, drastiseen kohenemiseen on vaikea keksiä loogista selitystä – levy ei voi yhtäkkiä parantaa lukemiaan suuremmalla summalla kuin mihin mikään muu levy on yhteensäkään yltänyt. Mutta yksi teoria minulla on.

Maallikko ei näe suurta eroa siinä, jos levy myy 10- tai 15-kertaista platinaa, mutta levy-yhtiön kannalta juuri tuo lisämyynti on kaikkein tuottoisinta. Se tulee kuin itsekseen verrattuna siihen, että pitäisi työstää joku uusi levy viisinkertaiseen platinamyyntiin, saati kymmenen uutta levyä kultamyyntiin.

Samoin jos levy-yhtiö haluaisi huijata artistia maksamalla tälle pienemmästä myynnistä kuin mihin levy on todellisuudessa yltänyt, se olisi helpointa megamenestyksen kohdalla. Jos albumin kerrotaan myyneen edeltäjäänsä viisi kertaa paremmin, artisti ei haltioitumiseltaan ehkä ota huomioon mahdollisuutta, että se on oikeasti saattanut myydä vaikkapa kahdeksan kertaa paremmin. Kulta- ja platinarekisteröinnit tehdään levy-yhtiön aloitteesta, joten nekin on helppo jättää näyttämään alakanttisia lukemia. Kappalemyyntiä mittaavat listajärjestelmät eivät olleet Thriller-aikoihin käytössä.

Michael Jackson väitti entisen Sony-pomon Tommy Mottolan kanssa riidellessään Sonyn ja sen edeltäjän CBS:n pimittäneen häneltä myyntituottoja, ja viime aikoina Sony BMG on taas kosiskellut häntä bisnesmielessä. Sony BMG:hän on ainoa suuri levy-yhtiö, jolla ei ole omaa musiikkikustantamoa (eli se ei voi signata lauluntekijöitä), ja sellaisen perustaakseen se tarvitsee Jacksonin suostumuksen. Omaksi firmakseen eriytetty kustannusyhtiö Sony/ATV kun on puoliksi Jacksonin omistuksessa.

Tällä riiaamisella on mitä ilmeisimmin yhteys siihen, että Thrillerin legendaa on pönkitetty uusilla myyntilukutiedoilla ja uutta versiota markkinoitu niin hövelisti soittoäänikampanjoineen kaikkineen. Harmi vain, että ne remiksaukset ovat niin kauheita. Suomen mahdollisesta listasijoituksesta en pysty antamaan minkäänlaista veikkausta – tiedän vain, että itse en sitä osta.