Mittavia aikajänteitä

Albumilistalla (kuka muistaa?) tapahtui perjantaina ihan maininnan arvoisia asioita. Jenni Vartiaisen Origon ykkössija ei yllätä kolmen peräkkäisen ykkösen jatkoksi, vaikka edellisestä levystä on lähes seitsemän vuotta – radio- ja striimikannatusta on jo kerätty sinkuilla varsin vakuuttavasti. Bessin striimiprofiili on pudonnut sen verran, että Ultravioletin debyytti vasta 12:ntena ei suuremmin järkytä.

The Maininnan ansaitsee vuonna 1980 Tyrnävällä perustettu Jolly Jumpers, jonka ei tarvinnut odottaa ensimmäistä listamerkintäänsä kuin 45 vuotta. Sen yhdeksäs albumi Rural Slang on nyt sijalla 13. Jonkinlaisen signaalin tästä käänteestä antoi vuoden 2006 biisi Palomino, jota on kuunneltu Spotifyssa yli kaksi miljoonaa kertaa. Se on noin 33 kertaa niin paljon kuin bändin seuraavaksi kuunnelluimmalla.

On niitä pitempiäkin aikajänteitä: Eini on korkeimmillaan (#19) 47 vuoteen eli sen jälkeen kun hänen esikoisalbuminsa ylsi 17:nneksi. Sen sijaan Lordin 13. albumille Limited Deadition näytetään matalampaa debyyttisijaa (#28) kuin koskaan ennen. Jopa dramaattisemmalta näyttää Cradle of Filthin 29. sija, sillä se ylsi edellisellä yrittämällään neljänneksi vuonna 2021.

Voiko olla sekä että?

Joskus viime keväänä kauhistelin täällä ulkomaisten hittien huonoa striimimenekkiä ja mietin, miten vaisuilla lukemilla vuoden striimatuimman ulkomaisen biisin Emma-palkinto jouduttaisiin myöntämään. Lopulta pystin sai Artemas, ja Kworbin mukaan I Like the Way You Kiss Me sai yli yhdeksän miljoonaa Spotify-kuuntelua eli melkein yhtä paljon kuin edellinen voittaja, Miley Cyrusin Flowers.

Keväällä 2025 tilanne näyttää vähintään yhtä huolestuttavalta. Tuoreella, perjantain uutuudet sisältävällä päivälistalla kuunnelluin ulkomainen kappale, Lady Gagan Abracadabra, on vasta sijalla 36. Sen kokonaispotti on noin 2,5 miljoonaa, ja lieneekö moni muu tämänvuotinen tuontihitti yltänyt edes miljoonaan.

Mutta: on yksi jo yli viiteen miljoonaan ehtinyt iskusävel, jonka on julkaissut Ruotsin Warner ja osa tekijöistäkin ruotsalaisia. Voisiko ulkomaisen biisin Emman ottaa Bara bada bastu? Ja jos voisi, kelpaisiko se mihinkään kotimaiseen kategoriaan? Veikkaan, että KAJ on joka tapauksessa otettava mukaan vuoden kotimaisen artistin yleisöäänestyksen ehdokkaaksi, muuten nousee meteli.

Kahden rakkaan loukku

Spotifyn kuuntelijaprofiilista saatiin taas eräänlainen kuvaus, kun joissakin muissa yleisöissä ison reaktion aiheuttanut Tapani Kansan kuolema näkyi päivälistalla vain yhtenä Top 200 -merkintänä. Sijan 103 otti R-a-k-a-s (1976), joka on joskus aiemminkin käynyt tuossa tilastossa ja aikoinaan myös latauslistalla en-muista-minkä tv-kimmokkeen ansiosta.

Hiukan sijoitusta lienee syönyt se, että Kansa aikoinaan levytti biisistä lähes perätysten kaksi versiota, sen tutumman viimeiseksi Scandia-singleksi ja hiukan kiivasrytmisemmän (ja lyhyemmän) ekalle CBS-albumille. Jälkimmäinenkin on kerännyt yhteensä 530.000 Spotify-striimiä, mutta niitä ei lasketa yhteen edeltäjän kanssa.

Uutisissa toistui väite, että Kansa sai vuonna 1971 Suomen ensimmäisen albumille myönnetyn kultalevyn. Ajan lehtijutuista kuitenkin käy ilmi, että aiemmin samana vuonna kultalevyn sai Työväen lauluja -kokoelma. Jo 1950-luvulla Scandia-yhtiön Paavo Einiö keksi Amerikan-matkallaan samannimisen mainoskikan ja jakoi niitä 30.000 singlen myynnistä oman firman artisteille ilman äänitealan kattojärjestön siunausta. Nekin näkyvät IFPIn nykyisessä nettitietokannassa.

Median perinteisessä ”hänet tunnetaan kappaleista” -osastossa näkyi taas outouksia. Kansallahan oli ainakin 30 listahitiksi luokiteltavaa biisiä, mutta tuon valikoiman ulkopuolelta keksittiin luetella Satu rakkauden (Rumba) ja Kuinka rakkaus alkoi (Ylen radiouutiset). Toki mies tuon jälkimmäisenkin levytti, mutta se on Pirkko Mannolan hitti vuodelta 1960 – ja iäkkyydestään huolimatta Mannola-versio on selvästi edellä myös Spotify-kuunteluissa.

Toisaalta toimittajien epätietoisuus katalogin laajuudesta ei ole ihme, jos heidän sivistyksensä on peräisin vaikkapa radionkuuntelusta – juuri kenenkään katalogi ei esimerkiksi Radio Suomen kautta kuulosta kovin runsaalta. Kansa itse totesi Iltalehdessä vuonna 2018, että Gramex-korvausten perusteella R-a-k-a-s, Delilah ja Äidin pikkupoika soivat radioissa kymmenen kertaa useammin kuin muut hänen laulunsa.

Viisivuotissuunnitelma

Kun Mirellan ja Lauri Haavin Luotathan-hitin pistelaskennassa tulivat striimisarakkeet täyteen, kokonaispistesolu näytti lukua 7999,31. Jäipä täpärästi kahdeksas nappi saamatta, ajattelin, mutta seuraavalla viikolla biisi kohensi sijoitustaan singlelistalla ja raja ylittyi. Matkaa on toki kosolti Timanttei-edeltäjän pottiin, mutta tuolla 8000 pisteelläkin saa kaikkien aikojen hittitilastosta sijan 35.

Mirellan äkkinousua supertähdeksi korosti se, että kuuden Emma-palkinnon julkisuuskin tuli verrattain aikaisin – Kunpa oisin kertonut -albumihan ilmestyi juuri ennen ehdokasasettelun deadlinea. Moni pohtinee, miten tästä jatketaan, ja yksi mahdollisuus on tämä: toimitaan kuten Behm toimi neljä vuotta sitten hyvin samantyyppisessä tilanteessa.

Behmin Draaman kaari viehättää (2020) sisälsi neljä suurta hittiä, joista kolme nousi radioykköseksi kuten myös Mirellalla. Se rikkoi albumilistan ykkösviikkoennätyksen, jota Mirella tuskin rikkoo, vaikka kunnon kertymän on haalinut hänkin. Kummankaan jättiläpimurto (Hei rakas / Timanttei) ei tullut ihan tyhjästä, vaan Behmillä oli sitä ennen fiittimenestykset Pikku G:n ja Keko Salatan kanssa ja Mirellalla Sua sattuu.

Behm-albumin viimeinen ykkönen Lupaan roikkui radiolistan Top 10:ssä vielä yli vuosi ilmestymisensä jälkeen, ja uusia biisejä tuli varsin verkkaisesti (Ethän tarkoittanut sitä 2/22, Sata vuotta 1/23). Ne eivät nousseet huomiossa aiemmalle tasolle, mutta myöhemmät yhteistyösinkut Viimeinen tanssi (Olavi Uusivirta) ja Tunnista tuntiin (Ege Zulu) kasvoivat pitkäkestoisiksi suosikeiksi. Ihan mukavasti siis menee viisi vuotta alkuhuuman jälkeen.

En usko Mirella-tiimin ihan näin leppoisalla aikataululla etenevän jo siksikin, että kyseessä on niin nuori artisti. Nykyinenkin musiikkianti saattaa riittää jonkin aikaa: albumiraita Seireeni on lisätty Radio Suomen ja Yle X:n soittolistalle. Joka tapauksessa heillä on tuoreehko esimerkki siitä, kuinka nopean nousun aiheuttamia riskejä voi hallita hyvin tuloksin.

Symbioosihittien viikko

Muutaman viikon ajan on saanut päivittäisinä paritarkastuksina seurata kärkitilanteita Suomen ja Ruotsin Spotifyssa. Eilisperjantai toi niiden välille selvän eron, sillä meidän yläpäässämme debytoi monta nimekästä uutuutta, ja heillä nousuista huolehti lähinnä yksi keikkalavoille palannut yhtye. Ruotsin Top 200:ssa on yhteensä 26 Kent-biisiä, joista korkeimpana Pärlor sijalla 11.

Suomessa syyhki ykköseksi yli 200 tuhannella kuuntelulla Leima, Jenni Vartiaisen ja Turistin yhteiskappale. Listakäytös myötäilee enemmän Turistin tapoja, vaikka hänen soolo-osuutensa biisissä kestää alle puoli minuuttia. Nelossijalla näyttäytyy toinen korkeaprofiilinen kaksikko Bess ja Käärijä. Tässä hyötyjänä on Bess, joka ei yksinään ole käynyt pariin vuoteen Top 10:ssä. Jos katsoo radiopotentiaalin kannalta, niin kummassakin symbioosissa hyötyjän rooli vaihtuu.

Kiinnostavaa, että 2000-luvun menestyneimmät radioykkössijarohmut eli Vartiainen ja Haloo Helsinki! julkaisivat samaan aikaan uutuusbiisin. Haloon paluusingle Kaikki päättyy kyyneliin oli etenkin radiossa hämmentävä floppi, joten saapi nähdä, paljonko striimikuutosena debytoinut Gardenia-seuraaja pystyy kohentamaan osakkeita.

Turistina radioaalloilla

Menneen vuoden listailmiöitä oli raptaustaisten artistien ja kaupallisen radion välien lämpeneminen. Se jossain määrin yhtenäisti tyylillisesti single- ja radiolistoja, mutta ajallinen kohdistus heikkeni entisestään. Esimerkiksi paraikaa radiosoiton kolmossijaa pitävä Costin Vaisto piti samaa sijaa singletilastossa jo viime kesäkuussa.

Kaikille striimisuosikeille ei ole edelleenkään tilaa radioaalloilla. Kokosin oheen vuoden kymmenen isointa sellaista hittiä, joilla ei (toistaiseksi) ole yhtään radiosoittopistettä eli Top 40 -sijoitusta. Luettelossa mainitaan viidesti Turisti ja neljästi Averagekidluke, jotka ovat tosin käyneet lähellä pisterajaa. Mukana on myös kaksi biisiä Mirellalta, jolta julkaistiin hittejä niin tiuhaan, että radion toimintarytmi ei pysynyt mukana.

1. Turisti: Taikuri (#43)
2. Turisti ft Sexmane: Lightskinboy
3. Averagekidluke ft Turisti: Vitun hyvin (#89)
4. Mirella: Uuteen eiliseen (#74)
5. Averagekidluke: Diva (#42)
6. Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
7. Averagekidluke: On/off
8. Ares ft Averagekidluke & Turisti: Iha miten vaa
9. Mirella: Sua sattuu
10. William ft Isac Elliot: Anteeks

Video killed the audio star

Viisi vuotta sitten aloittamani Suomi Hot 50 -listan lopettamiselle oli monta syytä, joista eniten ärsytti Youtube-tilaston ilmestymisaikataulu. Sen mittausjakso myötäili hyvin Spotifyn ja Radiomonitorin vastaavia, mutta julkaisun kanssa kuhnailtiin pari päivää.

Lakkauttamisen jälkeen osa-alueiden voimasuhteet ovat muuttuneet niin paljon, että kokoaminen olisi entistä mutkikkaampaa. Youtubehan yritti lanseerata itsensä musiikkipalveluna, ja sinne on ladattu paljon pelkkiä audiopätkiä, mutta niiden kulutusmäärät ovat pienentyneet. Listan nimi on yhä ”Viikon suosituimmat kappaleet”, mutta kannattaisi puhua musiikkivideoista.

Kaksi viikkoa singlelistan kakkosena viihtynyt Jore & Zpoppan MVP pääsi Youtube-listalla vain 52:nneksi. Vuoden isoin striimihitti 8,2 miljoonalla Spotify-kuuntelulla on Aresin Menestys on paras tapa kostaa, mutta sen Youtube-audiota on ”katsottu” vain 259.000 kertaa. Päinvastaisesti Portion Boysin vaiheikkaasti videoitu Näihin hommiin ei synnytä on Youtube-tilaston neljäntenä ja Spotifyssa vasta sijalla 95.

Visuaalisuuden merkityksestä kielinee sekin, että Bara bada bastun suosio on Youtubessa ylivoimaisimmillaan: ero kakkosen katselumääriin on 13-kertainen! Top sataan mahtuu kuusi vanhempaakin KAJ-videota.