MMM × 75, osa 2

Ensimmäinen kevyen musiikin katsaus julkaistiin vuoden 1956 Mitä Missä Milloin -kirjassa ja on sen jälkeen ollut joka osassa 2–14 sivun kokoisena. Koska toimittaja Paavo Einiö laati listoja Rytmi-lehteen, suosikkiartistien ja -kappaleiden luettelu oli olennainen osa sitä. Samoin oli seuraaja Harry Aaltosen aikana 1960-luvulla – hän näet toimitti listoja Ilta-Sanomiin.

1965-kirjassa The Beatlesistä kertoillessa ei riittänyt tapahtuneen toteaminen, vaan piti mennä lupailemaan: ”Ennakkotietojen mukaan pitäisi yhtyeen saapua keväällä -65 Suomeen.” Seuraavassa osassa ei mainittu Beatlesiä lainkaan. 1970-kirjassa Pekka Gronow antoi hittitilastoille kyytiä pannen painoarvoa konserttivieraille ja ”vakavammalle” musiikille. 1971 ainoa kuva-aihe oli Konsta Jylhä.

Palattuaan 1976 Aaltonen iski pöytään kuukausittaiset albumien ja sinkkujen Top 5:t, jotka vuoden päästä kasvoivat Top 10:ksi. Seuraaja Ilpo Hakasalo sulloi 1978 mukaan jukebox-listatkin täyttäen ennätyksellisen 14 sivun paketin kultalevyhistoriikilla, euroviisuhistoriikilla ja Elvis Presley -nekrologilla. Alati vaihtuvista tekijöistä Tapani Ripatti korvasi listat Suosikin lukijapollituloksilla, Jake Nyman käynnisti jokavuotisen kultalevykatsauksen.

Jari Muikun pitkällä kaudella 1991–2008 rakenne vakioitui sillä lisukkeella, että aloin 1994 koostaa kirjalle räätälöityä Top 30 -laskelmaa 50 hittiä -listan pohjalta, aikaväli heinä–kesäkuu. Muistaakseni aloite oli minun. Vuotuinen kultalevykertymä kasvoi niin, että ei enää mahtunut yhteen sivuun. Sitten taas mahtui, kun 2000-kirjassa sivukoko leveni 38 prosenttia.

Matti Markkolan kaudella (2010–) kultalevyt jäivät pois korvautuen myydyimpien albumien Top 10:llä, joka arvatenkin hiipui myös jonnekin. Uuden kasvavan elementin muodostivat Emma-voittajat. Listablogin hittivuosilistan Top 10 on ollut mukana vuodesta 2011.

MMM × 75, osa 1

Tänä syksynä ilmestyy 75. Mitä Missä Milloin -kirja, mutta juhlatunnelmaa en ole vielä havainnut muualla kuin uuden teoksen kansilätkässä. Formaatti matkittiin muinoin muista Pohjoismaista, ja se on pysynyt niin samanlaisena, että eri aikakausien kirjojen vertailu on monella tavalla kiintoisaa. (Omistan osittain sattuman kautta kaikki osat.) Käyn täällä läpi, minkälainen listalähde MMM on ollut, mutta ensin perusasioita.

Ilmeisesti länsinaapureilta matkitusti joulumarkkinat sanelivat sen, että kirja käsitteli rikkonaista ajanjaksoa syyskuu–elokuu ja nimettiin tulevan vuoden mukaan. Ehkä tällä saatiin jokin kaupallinen hyöty, mutta historiantutkijaa taatusti ärsyttää se, että vaikkapa marraskuun 1954 tapahtumista kerrotaan vuoden 1956 osassa. Eli nykyisellä Spotify-pelleilyllä ”vuosi loppui marraskuussa” on pitkät perinteet.

Uutiskatsauksen ja pääartikkeleiden jälkeen on aina tullut paljon aihealuepalstoja, joiden valikoima vaihteli etenkin alkuaikoina. Esimerkiksi rakennustaide ja missikisakavalkadi jättivät kevyen musiikin jalkoihinsa. Vuoden 1955 jazz-esittely raivasi tilaa seuraavana vuonna alkaneelle ja vakioelementtinä pysyneelle iskelmä/pop/rock-osuudelle.

Kakkososassa kerron tarkemmin, kuinka listahitit, kultalevyt ja muu tilastollisuus on aaltoillut MMM:n sivuilla tekijöiden vaihtuessa ja tilan muuttuillessa.

Striimaajien turistirysä

Viime vuosina ei ole nähty striimilistalla sellaisia albumin aiheuttamia dominansseja kuin JVG:llä tai Cheekillä kukkeimmillaan, mutta Turistin neljäs levy Roadman teki Spotifyn päivätilastossa poikkeuksellisen  jämerää jälkeä. Sen 12 raitaa nappasivat sijat 1, 4, 7, 8, 9, 22, 27, 29, 32, 35, 44 ja 62. Huonoinkin päätyi ylemmäs kuin uuden Nightwish-albumin korkein debytantti.

Osa ryöpsähtäjistä on vanhoja tuttuja. Sexmane-yhteistyö Lightskinboy pärjäili singlelistalla läpi kesän, ja mukana Roadmanilla on myös lähes vuoden takainen ykkönen, Ibe-kimppa Kiireinen nainen, joka palasi 35:nneksi. Moni nimekäs nimi jäi uutuuksillaan Turisti-ruuhkassa jopa kolminumeroisiin sijoituksiin kuten Yona, Mariska ja Maija Vilkkumaa.

Vaikka suomalaiset ovat nauttineet monenlaista vientimenestystä, niin yksi ilmiö on jäänyt kokematta – tähän asti. Lost Frequencies teki aika nasevan klassikkoremixin Bomfunk MC’s -bängeristä Freestyler (1999), joka debytoi 80:ntenä. Tilastot ennustavat sille airplay-potentiaalia, koska Lost Frequencies on aiemmin yltänyt neljästi radiolistan kärkikymmenikköön, viimeksi vuosi sitten (Back to You).

Turbotäydennys

Suosikki-lehden tarinan kertova uusi Kultaturbo-kirja (Laura Friman & Mikko Mattlar, Johnny Kniga) melko odotetusti sivuuttaa lehden lähes 30-vuotisen uranuurtamisen Suomen myyntilistojen laatijana. Horoskoopit ja ristikotkin mainitaan, mutta ei listapalstaa ennen kuin lyhyesti 1990-luvulla, jolloin omien tilastojen kokoaminen oli jo lopetettu.

Loppuvaiheen pahimmat klaffivirheet liittyvät muutenkin aika ylimalkaisesti kuitattuun Demi-lehteen. Se nimittäin ohitti Suosikin lukijamäärissä jo alkuvuonna 2004 eikä 2010 ja toimi tätä aiemminkin niin vahvana inspiraationa tuoreen päätoimittajan Katja Ståhlin uudistuksille, että hän sai Demin toimituksessa uuden tittelin ”kopiovastaava”. Tiedän, koska toimin kevääseen 2004 asti Demin AD:nä.

Kun Jyrki Hämäläisen lähtö Suosikista uutisoitiin, lehtien väliseen kilpailutilanteeseen aika yliherkästi suhtautunut Demin päätoimittaja oli kuin tulisilla hiilillä: kuka tulee tilalle? Ståhl oli tuolloin Demin erikoistoimittaja, joka osallistui ideointipalavereihin vaikka ei ollutkaan henkilökuntaa. Seuraava tapaus olisi sopinut mainiosti osaksi Kultaturbo-tarinaa.

Oli kesäinen tunnelma ainakin minulla, jonka loma alkaisi heti palaverin jälkeen. Ståhlin saavuttua päätoimittaja alkoi heti udella, onko hän kuullut mitään Suosikin tilanteesta. Ståhlin pokka piti kohtalaisesti, mutta ainakin minulle tuli olo, että hänhän olisi semijulkkiksena oiva valinta Hämäläisen seuraajaksi, enkä halunnut että pt kokisi siinä hetkessä saman oivalluksen. Sain vaihdettua ajoissa puheenaihetta.

Loman kunniaksi suuntasin Corona-baariin, ja siellä istui STT:n viihdetoimittaja, joka yleensä ensimmäisten joukossa kuulee näistä. Kyllä, hän varmisti epäilyni, että uusi Suosikki-pomo on Katja Ståhl. Meilasin tästä eräälle toimituksen jäsenelle, mutta annoin päätoimittajan päästä siitä selville ihan itsekseen – ja saada ”paskahalvauksen”, kuten Ståhl kirjassa kuvailee. Olin lomalla.

Arvelen että kyseessä oli vain yhden hengen paskahalvaus – mutta en siksi että muut halusivat Ståhlista eroon. Onhan se aika ryhdikäs operaatio, että vastavalittu päätoimittaja lampsii pahimman kilpailijansa ideointipalaveriin, vaikka pystyy arvaamaan mikä on eka kysymys. Aplodit ainakin minulta.

Mainoskatko

Kun uusi kirja ilmestyy, sitä tekee mieli markkinoida vähän väkinäisissäkin yhteyksissä. Eilen julkaistu Oikein silmin – Kuinka autismin salaisuudet avautuivat minulle ja medialle (Avain) on nimestä päätellen jossain määrin omaelämäkerrallinen, joten yksi sen 50 episodista käsittelee myös listoja.

Onko listakiinnostukseni ollut koko ajan vai vain alkuaikoinaan niin sanottu ekko, autismille ominainen erityismielenkinnon kohde? Vaikea sanoa jo siksikin, että sitä on ylläpidetty niin toisistaan poikkeavissa olosuhteissa. Friikkiharrastuksen hidasta muuttumista aineistolliseksi runsaudensarveksi ei voinut ennakoida, onneksi satuin pysymään mukana.

Muitakin musiikkiteemoja on kuten elämäni biisin julistaminen – sille annetaan kaksikin perustetta. Erikseen mainitaan minulle parhaiten autismia kuvaava levytys. Lisäksi käsitellään suosikkikappaleita, joiden sanoitukset kuulostavat autistin korvissa kohtuuttomilta elleivät peräti fasistisilta. Eli tältä pohjalta voi vaikka laittaa varauksen kirjastoihin, jotka tilasivat sitä sangen innokkaasti. Äänikirjakin on tulossa.

Kimppadebyytistä eri suuntiin

Viikko sitten Spotifyn päivälistan sijoilla 14 ja 16 näyttäytyi kaksi yhtyettä, joiden hitti-cv Suomessa on suunnilleen yhtä ansiokas ja lähimenneisyys yhtä hiljainen. The Emptiness Machine on ensimmäinen Linkin Park -sinkku, jossa vuonna 2017 kuollut laulaja Chester Bennington ei ole äänessä, ja Aarre on ensimmäinen uusi Ultra Bra -kappale yli 20 vuoteen.

Linkin Park eteni päivästriimeissä viikon mittaan 14:nnestä viidenneksi ja debytoi singlelistan sijalla 11. Valtavasti enemmän julkisuutta saanut Ultra Bra sen sijaan vajosi samassa ajassa 16:nnesta 157:nneksi ja sai tyytyä singlesijaan 44. Radiolistalla Aarre soi lukeman 30 ja The Emptiness Machine lukeman 44 edestä.

En ole pitänyt kirjaa nopeimmista Spotify-pudotuksista, koska kärkipää luultavasti paakkuuntuisi kaikenkarvaisista albumiraidoista ja joulu on oma ilmiönsä, mutta singlebiisiksi Aarre koki kyllä poikkeuksellisen romahduksen. Paluu-uutinen nosti hetkeksi pari vanhaakin ultraraitaa Top 200 -listalle, mitä ainakaan Kworbin arkistojen mukaan ei ole ennen tapahtunut.

He säästivät käännöspalkkion

50 vuoden ajan eräällä ilmiöllä oli tasainen asema hittimarkkinoillamme: kotimainen alkukielinen cover ulkomaisesta biisistä. Sitten tarina katkesi äkisti ja tarkasti – viimeinen laatuaan oli radiolistan Top 20:ssä jouluna 2009: Ipanapa-levylle tehty Tuomon versio Slade-klassikosta Merry Christmas Everybody (1973). 2010- ja 2020-lukujen saldo on nolla.

Mikä oli ensimmäinen? Rock-Jerryn näkemys Jimmie Rodgersin laulusta Soldier, Won’t You Marry Me kesäkuussa 1960. Tuon vuosikymmenen päämenestyjät olivat Dannyn East Virginia ja Antti Einiön Farmer John. 1970-luvulla perinnettä ylläpitivät lähinnä Hurriganes ja Teddy & The Tigers. Yllätyssuosikki oli kultaa myyneen Country Expressin Daddy Frank (alkuperäinen esittäjä Merle Haggard).

1980-luvulla esiin nousivat Harri Marstion Tennessee Waltz ja Romany Violin, Kisun Stop the Music sekä ulkomaille tosissaan yrittäneet Hanoi Rocks (Up Around the Bend) ja Smack (Paint It Black). Ysärillä soivat Sound of RELSin Raising My Family, Rasmuksen Ghostbusters ja Leningrad Cowboysin Those Were the Days.

Uudella vuosituhannella oltiin oikeasti kansainvälisiä, mallia näyttivät Himin Solitary Man, Nightwishin Over the Hills and Far Away, Negativen My My, Hey Hey (Out of the Blue) ja ehkä myös Bomfunk MC’sin Something Going On. Idols-sirkuksen anti latauslistan ykköseksi oli Ari Koivusen Piano Man. Mutta pian idolilöydöt kuten Hanna Pakarinen ja Anna Abreu vaihtoivat esityskieltä, ja se sitten siitä.

Arkistosta löytämistäni 57 kääntämättömästä coverista 56 on englanninkielisiä. Mikä on se ainoa, omalla tavallaan ikimuistoinen poikkeus linjasta? Vastaa joko tänne tai Facebook-sivulle.

Kolmannen Robinin vuoro

Tämän vuoden aikana on kahdeksan biisiä saanut Spotifyn viikkolaskennassa kokoon miljoona striimiä. Niistä puolet eli neljä on Mirellan esityksiä: Timanttei, Uuteen eiliseen, Luotathan ja tuoreimpana viime viikolla Löytää mut. Biisit julkaistiin siististi 2–3 kuukauden välein, mutta tuo tahti on radiolle liian tiivis. Timanttein ykkössijan jälkeen Uuteen eiliseen jäi käytännössä väliin (sija 74), ja Luotathan sai seuraavan tehorotaatiopaikan.

Mirellan dominanssi on kasvamassa hittivuosilistalla poikkeuksellisen kookkaaksi – tällä haavaa hallussa ovat sijat 1, 7, 10 ja 19. Viimeksimainitun toi hitaasti kehittynyt esikoissinkku Sua sattuu, jonka paras viikkolistasija 7 tuli tammi–helmikuun vaihteessa.

Ainoa ei-mirellabiisi, joka nettosi useamman kuin yhden miljoonaviikon, on Robin Packalenin ja Tupen Häitä pidelly. Se sai single/spotifytilastoissa vain kakkossijan (arvaa-kenen takana), mutta tuorein radiolista näyttää paalupaikkaa. Packalen on matkalla uransa isoimpaan hittiin, mikä on ihan hyvin ajoitettu profiilinnosto. Nythän Top 20:ssä komeilee Sexmanen ja Isaac Senen pikkuveli, joka levyttää etunimellään Robin.

Kulti, kutistin median

Musiikki & Median vuotuiset Industry Awards -ehdokkaat on taas julkistettu. Median painoarvo on hiljalleen kutistunut niin, että noin 30 palkinnosta vain kolme on siihen suoraan liittyviä. Viime vuonna keksittiin uusi Mediailmiö-kategoria, mutta sen voitti yleisilmiö nimeltä Käärijä. Tänä vuonna ehdolla on sentään mm. Levyraadin paluu.

”Legendaarinen Levyraati teki MTV:llä ylistetyn tv-paluun keräten jo avausjaksollaan ennätysyleisön – lähetystä seurasi noin 812.000 katsojaa.” Jaa siis koko Levyraadin historian ennätysyleisön? Rohkenen epäillä, ehkä jopa nauraa räkäisesti. Jos historia on nollattu, eikö ole vääjäämätöntä että ensimmäinen ohjelma tekee ennätyksen? Vai vertaillaanko tässä Maikkarin koko nykyohjelmistoa?

Esittelytekstit eivät siis juuri kestä journalistista päivänvaloa, ne ovat kankeaa kliseiden ja muotifraasien sekoitusta. Esimerkiksi seuraavalla kuvauksella ei vuorenvarmasti erotu mitenkään muista ehdokkaista, mutta se taitaa juuri olla pyrkimyksenäkin: ”Työskentelykulttuurinaan hän korostaa tasavertaisuutta, yhteisöllisyyttä ja avointa keskustelua, mutta painottaa myös ratkaisukeskeisyyden merkitystä.”

Korulauseputkea piristää pari varovaisempaa ilmausta kuten ”Vuoden 2024 UMK karsintakilpailun liput myytiin loppuun hetkessä.” Eikö yleensä puhuttu karsintakilpailun sijaan UMK-finaalista? Tai tämä: ”Pehmoainon debyyttialbumi Soittorasia on ollut virallisen albumilistan top 5:ssä.” On ollut joo, siinä sivussa kuusi viikkoa ykkösenä.

Napitukset 8/2024

Elokuun rajanrikkojien erikoisuus on Sabrina Carpenterin Espresso, joka saavutti 2000 listapistettä käymättä kummankaan viikkotilaston Top 10:ssä (single ja radio). Hiljaa hyvä tulee, ja samanhenkisesti pottiaan on kartuttanut Tunnista tuntiin, joka roikkuu jo 30. viikkoa singlelistan Top 20:ssä.

••••• (5000)
Ege Zulu ft Behm: Tunnista tuntiin

••• (3000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan
Robin Packalen ft Tupe: Häitä pidelly

•• (2000)
Eminem: Houdini
Portion Boys ft Kake Randelin: Juhannusyö
Costi ft Juuna Chill: Vaisto
Olga ft Isac Elliot: Stadi (Alicia)
Sabrina Carpenter: Espresso

• (1000)
Bee: Maljapuhe
Shrty: Sirkus
Jenni Vartiainen ft Etta: Viimeinen pisara
Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
Isac Elliot ft Averagekidluke & MDS: Italia

Maltin ABC

Radiolistatilanteiden viivästyneisyydestä singletilastoon verrattuna on ollut usein puhetta. Lisäviivettä voi tulla esimerkiksi siitä, että esittäjä lyö vihdoin läpi radiossa (Portion Boysin Vauhti kiihtyy), jolloin aiempikin tuotanto alkaa kelvata. Edeltäjästä Elämän ABC tehtiin follow-up niin, että se saavutti radiohuippunsa (#5) tasan vuosi singlehuipun (#3) jälkeen.

Hämmennystä ainakin arkistopapan papereissa aiheutti myös seuraava. Bessin Kyyneleet sateessa jäi alkukesällä Top 40 -singlelistan ulkopuolelle eikä saanut aikakirjamerkintää, mutta sen seuraaja Saanko mä luvan ylsi sentään sijalle 27. Viime radiolistalla ensinmainittu ylitti lopulta radiokriteerirajan edettyään 17:nneksi ja kelpuutettiin arkistoon – mutta aikajärjestyksessä väärään kohtaan. Tiedän, ärsyttää ainoastaan minua.

Bongasin MTV Liveltä videokoosteen ”Vuoden tähän asti isoimmat hitit”. Se koostui juuri niistä kappaleista, joiden olen huomannut etenevän nuorisorotaatiolla radiolistan kärkipäähän ilman striimimenestystä. Kuten tämänviikkoinen yhdeksikkö, Dashan Austin (Boots Stop Workin’), joka minun korvissani on kovin geneeristä mukakantria. Sen suurin kannattaja 662 soitolla on Radio Top 51. Paras Spotify-sijoitus meillä oli vaatimaton 94.

Sijan 264 listajyrä

Listablogissa on julkaistu yli 3300 tekstiä, ja vasta nyt sellaisen pääosassa on ensimmäistä kertaa Oasis. Bändi oli toiminnassa blogin aloittaessa, mutta tilastomielessä täysin epärelevantti. Samoin ovat olleet Gallagherien jatkourat: mikään heidän albumeistaan ei ole pysynyt Suomen listalla viikkoa pitempään.

Paluukonserttiuutisissamme ei ole sanoja säästelty. Britannian suurin ja kaunein! Maailman paras bändi! Fanit ympäri maailmaa ovat odottaneet tätä hetkeä yli 15 vuotta! Muistuu mieleen 30 vuoden takainen tilanne – en usko lehdistömme koskaan olleen niin brittimedian vietävissä kuin tuolloin britpopin ilmiömäisyyttä hekumoidessaan ja veljesten rähinöihin ylireagoidessaan.

No olihan Oasis pari vuotta Suomessa ihan suosittu, käväisi ykkösenäkin. Mutta perspektiiviä saa viimevuotisesta albumilistahistoriaa käsitelleestä kirjastani, jossa pisteytin esittäjien menestyksen kuudella eri kriteerillä. Oasis saavutti sijan 264. Muista britpop-hirmuista Suede ylsi 387:nneksi, Blur 647:nneksi, The Verve 948:nneksi ja Pulp jonnekin tuhannen ulkopuolelle.

Wonderwall (1995) on pitänyt hienosti pintansa yli kahden miljardin maailmanlaajuisine Spotify-potteineen. Suomalaisessa radiosoitossa se on jäänyt vähän liiankin yksin. Esimerkiksi Don’t Look Back in Angerille on oikeinkirjoitusongelmien takia kertynyt biisit.infossa kuusi eri hakusanaa, mutta rotaatiota 2020-luvun aikana vain kourallinen.

Sony featuring Universal

Viime viikon singlelistan uutuudet olivat totutusti kimppahankkeita: Turisti & Averagekidluke (#1), Gasellit & Ellinoora (#6), Jami Faltin & Kerza (#10), Jambo & Mikael Laurent (#16), T Swoop & Costi (#21)… jopa korkein ulkomainen Die with a Smile (#33) on Lady Gagan ja pitkältä tauolta hittimarkkinoille palanneen Bruno Marsin duetto.

Käytin noissa kaikissa &-merkkiä, koska nykyisin on vaikeaa saada selvää, kuka on vierailija ja kuka ei. Sinkkukansissa ei aina ole tekstiä lainkaan. Ifpin listasivustoa silmäillessä se on yleistynyt, että julkaisijaksi ilmoitetaan molempien artistien levy-yhtiö. Tästä voisi järkeillä, että kumpikin heistä on tällöin tasaveroinen osallistuja. Ei välttämättä: Gasellien Perävalot-hitissä Ellinoora on merkitty feat.-sanan taakse, mutta julkaisijoina ovat sekä Sony että Universal.

Ennen vanhaan selvyys saatiin fyysisen levyn takakantta tutkimalla. Kahden suuryhtiön yhteisäänitteet olivat harvinaisia poikkeuksia, kuten Mestarit Areenalla (EMI/BMG 1999) ja Leidit levyllä (BMG/Warner 2000). Soundtrackeille ja kokoelmille mieluummin lisensoitiin toiselta irtobiisejä. Käytäntö palasi Pyhimyksen ja Saimaan ykkösalbumilla Olisinpa täällä (2019), jonka saattoivat maailmaan Johanna/Universal ja Etenee/Warner.

 

P.S. Lukekaa kommenteista oikaisu. Universal ei ole Ellinooran levy-yhtiö.

Älä unohda Umbertoa

Edes minä en ole niin vanha, että voisin muistella italialaisen Umberto Marcaton huippusuosiokautta. Hän tuli Suomeen esiintymään vuonna 1957 jääden vastaanoton takia saman tien pariksi kuukaudeksi ja juhli listoillamme muutaman vuoden. Jopa italialaisen musiikin voittokulkua läpi 1960-luvun on väitetty paljolti hänen ansiokseen. Niinpä onkin outoa, että tätä kirjoitettaessa mikään mediamme ei ole noteerannut Marcaton eilistä kuolemaa 88- (tai 94-) vuotiaana.

Italiassa muiden esittäminä tunnetut laulut olivat meillä Marcaton hittejä: Aurelio Fierron Guaglione ja Lazzarella, Domenico Modugnon Volare, Mina Mazzinin Tintarella di luna… Mies palasi huomion kohteeksi laulettuaan vuonna 1963 italiaksi Liljankukan (Resterá) ja sen perään alemmille listasijoille myös suomenkielisiä yritelmiä. Hittiura loppui siihen, mutta keikoilla käytiin vielä vuonna 2016.

Hämmästyttävän suosittu levytyskohde on ollut Oli kuu oli ilta, Kari Tuomisaaren suomennos Tintarella di lunasta. Siitä ovat näkemyksensä taltioineet aikajärjestyksessä ainakin Kai Lind, Eino Virtanen, Pärre Förars, Ann Christine, Foxtet, Dick Dynamite & His Hot Lips, Kivikasvot, Pirjo Laitila (Miss Suomi), Esa Pakarinen, Markku Arokanto, Kusela, Jarkko & Laura, Jamppa Tuominen, Lea Laven, Pentti Hietanen ja 7 seinähullua veljestä. Eniten Spotify-kuunteluita on Jampalla.

Ensin 2 lähdettä, sitten 1 ja 0

Olen taas sekaantunut projektisyistä kahden musiikkitietokantamme lonkeroihin, eli Fennoon ja Fonoon. Ne ovat Ylen kautta ainakin joskus olleet sidoksissa toisiinsa, mutta nykyisin Fenno-sivusto toimii Musiikkiarkiston ja Fono toistaiseksi Kirjastot.fin alaisuudessa. Sen päivittäminen loppui vuoden 2022 alussa, ja korvaavaa palvelua on lupailtu siitä lähtien.

Fennon laajat sisällöt koskevat vain kotimaisia äänitteitä ja loppuvat vuoteen 1999. Fonossa ovat myös Ylen äänilevystön kokoelmiin hankitut ulkomaiset levyt vuodesta 1974 alkaen. Tietolähteitä on hyvä olla useita, koska välillä tulee vertailtua niiden sisältöjä virhe-epäilyjen takia ja ihan syystä. Kelpo referenssinä voi pitää myös levynkeräilijöille suunnattua Discogsia.

Fennossa merkitään kaikki säveltäjät ja sanoittajat koko oikealla nimellään, joka ei aina soita kelloa. Kun Viisu-Waterloon kääntäjänä mainitaan Franzen Seija Saara Maria, ei heti tule mieleen Seija Simola, vaikka hän levyttikin sen. Koska kilpailevista käännösteksteistä oli vuonna 1974 paljolti luovuttu, saman lyriikan levyttivät myös Ami Aspelund, Koivistolaiset, Super Singers ja myöhemmin Eija Kantola.

Fennosta näkee hyvin, kuinka ”albumin” käsite on muuttunut Spotify-aikana. Esimerkiksi Rauli Badding Somerjoen Paratiisi (1973) merkitään ilmestyneeksi 1900-luvun aikana ainakin kymmenellä eri pitkäsoitolla, muun muassa Pop-nostalgiaa-kokoelmalla. Tuollaiset koosteet lienee nykybisneksessä haudattu vielä syvemmälle kuin takakansitaide. Ihme jos Mirellan jättihitti Timanttei julkaistaan useamman kuin yhden albumin osana.

Kymmenen vittua laudalla

Viimeksi raportoitu 11 viikon sinkkuykkösputki (Luotathan) on katkeamassa, sillä Averagekidluken ja Turistin Vitun hyvin tavoittelee jopa miljoonan striimin viikkopottia. Heidän aiempi yhteissinglensä Rich Man kävi vuodenvaihteessa neljäntenä. Kumpikin pääsi viime vuonna ykköseksi saatuaan hittinsä vierailijaksi Iben (Ghetto Love ja Kiireinen nainen).

Vittu on selvästi yleisin kirosana suomenkielisten listabiisien nimissä, mutta fuck on sitäkin käytetympi ja historiakkaampi. Nimittäin jo vuonna 1981 brittiläisen Record Mirrorin listapalstalla ihmeteltiin, kun Suomessa tilastoitui The Dead Kennedysin sinkku Too Drunk to Fuck. Tosin lehti siisti sen muotoon Too Drunk to Copulate.

Kymmenen tähän asti menestyneintä vittuhittiä
Sanni: ETTÄ MITÄHÄN VITTUA •••• 2016
Petri Nygård: VITUN SUOMIROKKI ••• 2000
Ismo Alanko: VITTU KUN VITUTTAA • 2000
Roope Salminen & Koirat, Teflon Brothers & Stig: VITUIKS MÄN • 2023
William ft Korelon: EI VITUS • 2023
Tommy Tabermann: KIITTI VITUSTI 2004
Lapinlahden linnut: VANHA SUOMALAISTEN POIKAIN VITUTUSLAULU 1993
Uniklubi: MITÄ VITTUA ep 2009
Petri Nygård: VITUTTAA 2022
Pyhimys ft Miri: PYHÄN VITUTUKSEN KATEDRAALI 2018

Kesä meni, kesäkooma jäi

Viikolla mediassa levisi Gramexin raportti ”kesän soitetuimmista radiohiteistä”. Koska näiden asioiden suhteen ollaan nykyisin niin valtavan malttamattomia, tässäkin raportissa julistettiin kesä päättyneeksi jo 31. heinäkuuta. Mikä on siksikin omituista, että se varsinainen kesälomatunnelma saavutetaan listoilla vasta elokuussa.

Siis se, että juuri mitään ei tapahdu. Harvat uutuudet vastaanotetaan vaisusti, ja singlelistan kärkikymppi on sama kuin viime viikolla. Mirellan ja Lauri Haavin duetto Luotathan pitää ykkössijaa yhdettätoista viikkoa. Pitempi putki on koettu viimeksi kolme vuotta sitten, kun Samma gamla vanligan lokalisoitu versio noukki 13 paalupaikkaa.

Joillekuille tilanne on tilaisuus. Top 40 -kynnyksen näet ylitti vihdoin amerikkalaisen Chappell Roanin Good Luck, Babe!, joka debytoi Spotifyn sijalla 165 jo neljä kuukautta sitten ja on viime viikkoina edennyt radiolistallakin 24:nneksi. Sen lyriikkavideo on varsin mieleenpainuva powerpoint-estetiikkoineen ja Comic Sans -fontteineen.

Hittiveteraani, 34 v

Abreun uutuussingle Caliente debytoi Spotifyn päivälistan kahdeksantena, mutta tuskin yltää viikkotasolla Top 10 -sijoitukseen. Vaan ei hätää, hänellä on jo tämän vuoden toukokuulta sellainen, Valheista kaunein. Ja on aika monelta muultakin vuodelta. Vaikka Abreun ura on monivaiheinen asteittaisine kielenvaihtoineen, sille kertynyttä pituutta on vaikea käsittää.

Rumban 50 hittiä -listan lopettamisesta tuntuu olevan ikuisuus, mutta kukapa komeili sen viimeisenä ykkösenä joulukuussa 2007 kappaleellaan Ivory Tower? Kun tuolta asti alkaa laskea, Abreu on saanut Top 10 -sijoituksia (myynti, striimi tai radio) kaikkiaan viitenätoista eri kalenterivuonna. Se on enemmän kuin kellään muulla tänä vuonna kärkikymppiin yltäneellä esittäjällä.

Tuntumaan 14 vuosimerkinnällä yltävät JVG ja David Guetta (ja Jenni Vartiainen, jos Gimmel ynnätään mukaan). Mikael Gabrielilla on 12 vuosittaista visiittiä, Sannilla 11, Robin Packalenilla kymmenen ja Isac Elliotilla yhdeksän. Vaikka Kake Randelinin ura on yli 40-vuotinen, Top 10 -menestystä osui vain seitsemään – ja niistäkin moneen muinaisen jukebox-listan ansiosta.

Suuri urheilu-Gala

Ensin kuulin sen pitkästä aikaa Pariisin olympialaisten avajaisissa. Se oli osa niiden eurodance-osuutta, johon tulkitsin tietoisesti valitun biisejä Euroopan eri maista. Sandstorm edusti Suomea ja tämä Italiaa. Sitten se alkoi soida useasti joka puolella. Eniten seurasin yleisurheilua, mutta joskus se erottui radion palloiluselostustenkin taustalta, ja jossain sitä nimitettiin kisojen epäviralliseksi tunnariksi.

Biisi on Galan Freed from Desire vuodelta 1996. Vaikka se oli aikoinaan Ranskan ykkönen, tuo tuskin oli ainoa syy rotaatiolle. Ihmetellessäni löysin The Guardianin toukokuisen jutun, jossa sen kerrottiin kohonneen jo vuosia sitten jalkapallohymniksi etenkin Pohjois-Irlannissa ja saaneen futispiireissä uusia sanoituksiakin. No, enhän minä tuollaisia seuraa ollenkaan.

Gala sen sijaan näyttää seuraavan ja oli mukana Guardian-jutussakin. Mikäs seuratessa, kun Spotify-kuunteluita on rutkasti yli 500 miljoonaa ja suhnuista Youtube-videotakin on katsottu yli 300 miljoonaa kertaa. Sen suosituin kommentti kuuluu: ”I can't believe I found the song by writing nanana nana nanana nana.”

Rumban 50 hittiä -listaa kootessani muistan harmitelleeni Freed from Desiren alhaiseksi jäävää huippusijaa, joka oli 44. Se sai kyllä pisteitä singlemyynnistä, Discopressin diskolistalta ja nuorisoradioista, mutta turhan eriaikaisesti. Tällä vuosikymmenellä Ysäri-kanava on kiepauttanut sen noin 600 kertaa.

Napitukset 7/2024

Vuosihittilistan pisteytys näyttää vakiintuneen melko toimivalle tasolle, eli siihen harvoin tulee jälkikäteistä säätöä. Ajattelin ryhtyä raportoimaan, mitkä hitit ovat menneen kuukauden aikana keränneet pisteitä yli uuden nappirajan eli tuhatluvun. Tässä ensimmäinen annos heinäkuulta.

•••••••• (8000)
Mirella: Timanttei
Kyllä, kahdeksantuhatta pistettä. Vauhti on päällä eikä näytä ihan heti hyytyvän.

•• (2000)
JVG: Rallikansa
Kuumaa: Tuhoaisti
Benjamin & Bess: Paremmin ku kukaan muu
Mirella & Lauri Haav: Luotathan
Sara Siipola ft Sexmane: Juostaan

• (1000)
Teddy Swims: Lose Control
Benson Boone: Beautiful Things
Hugo: Aurinkoon (kuva)
Turisti ft Sexmane: Lightskinboy
Eminem: Houdini
Portion Boys ft Kake Randelin: Juhannusyö
Costi ft Juuna Chill: Vaisto
Niilo ft Antti: Ihanuuteni Blondiina
Olga ft Isac Elliot: Stadi (Alicia)
Edikti ft F: En sitä tarkoittanut

Salaperäisiä ykkössijoja, osa XL

Moni lukija varmaan tietää, missä päin Wikipediaa arkistoidaan levyjen listasijoituksia. Esittäjän diskografiasivulla on taulukoita, joihin ei mahdu kaikkien maiden huippusijat, mutta tärkeimmät kuitenkin rinnatusten. Jos albumilla tai biisillä on oma sivu, siellä on tilaa luetella maita allekkain. Uusille äänitteille löytyy tietoa laajasti, vanhoille niukemmin.

En tarkoin tiedä, kuka ja miksi noita tietoja päivittää, kun en itse ole sellaiseen osallistunut. Välillä ne ilmestyvät esille hyvinkin tuoreina, ja ehkä päivittäjien omista mieltymyksistä riippuen myös useisiin vanhoihin levyihin on haettu sijoituksia viitseliäästi USA:n ja Britannian ulkopuolelta. Joskus taulukkotieto tosin on ristiriidassa sen kanssa, mitä itse tekstissä kerrotaan.

Satuin huomaamaan Spotifysta, että kahden brittihitin ihme Red Box (Lean on Me 1985, For America 1986) tekee yhä/taas musiikkia. Sitä kuunnellessani tutkin duon sivua Wikipediasta, jonne oli saatu haalituksi listamerkintöjä seitsemästä maasta – ei kylläkään yhtään kärkisijaa, vaikka teksti väitti sinkuista toisen yltäneen ykköseksi viidessä ja toisen kuudessa maassa.

Tietolähteenä mainittiin Guinness Book of British Hit Singles 1988, jossa luultavimmin on siteerattu levy-yhtiön tiedotteita. Tiedättehän, niitä joissa voi vapaasti liioitella artistin saavutuksia, koska ennen internetiä tietojen tarkistaminen oli hyvin vaikeaa ja nykyisin kukaan ei viitsi eikä ehdi tehdä sitä.

Jos Red Box ei ollut ykkösenä briteissä, USA:ssa, Irlannissa, Hollannissa, Saksassa, Skandinaviassa eikä Australiassa, niin missä tämä menestys rekisteröitiin? Eihän varteenotettavia listoja laadittukaan tuolloin kuin kourallisessa maita. Joo meillä laadittiin, mutta minä en ole koskaan edes kuullut Red Boxia soitettavan millään suomalaisella taajuudella. Biisit.info on havainnut kaksi pyöräytystä Classic Hits -kanavalla viime syksynä.

Keltainen elokuu

Kuten oli ennakoitavissa, Coldplay miehitti merkittävän osan striimivetoisesta singlelistasta, 11/50. Osa kappaleista saavutti paremman sijoituksen kuin koskaan ennen – tosin vertailu on hiukan tulkinnanvaraista, koska singlelistan rinnalla on vuosien saatossa julkaistu erillisiä striimaus- ja lataustilastoja.

Viva La Vidan (2008) kuutossija on kiistatta sen paras, samoin Yellow’n (2000) numero 13. The Scientist (2002) saavutti meillä ekan minkäänlaisen merkinnän debytoituaan 15:ntenä. Fix You (2005) kävi aikoinaan vain Rumban 50 hittiä -listalla. Parhaat 50 hittiä -pisteet kerännyttä Speed of Soundia (2005) ei keikoilla soitettu, mutta sekin näkyy Spotifyn viikkolistan sijalla 170.

Coldplayn yhdeksän studioalbumia tilastoituivat sijoille 2, 4, 7, 8, 9, 11, 17 ja 21. En halua vertailla, onko kyseessä jonkinmoinen dominanssiennätys, koska nykylistan olemus on niin erilainen kuin levymyyntiaikoina. Erikoista, että striimeissä johtaneen Viva La Vidan melkein-nimikkoalbumi on porukasta toiseksi alimpana.

Katri Kansan kesä

Vuonna 1976 suomalainen käännöshittimylly taisi jauhaa ankarimmin. Ulkomaisiin säveliin oli turvauduttu lujasti jo vuosikymmeniä, mutta lp:n ja c-kasetin voittokulku moninkertaisti äänitetuotannon volyymin. Oli myös se lyhyehkö ajanjakso, kun Katri Helena ja Tapani Kansa levyttivät samalle Fazerin Scandia-merkille. Katri oli tullut PSO:lta, ja Tapani häipyisi pian CBS:lle.

Chrisse Johansson teki tekstin ranskalaiseen Viva America -biisiin: Kesän lapsi. Katri ja Tapani halusivat laulaa sen, samalla lyriikalla, mutta eri sovituksina (Olli Heikkilä ja Kaj Kuittinen). Mutta onko tässä kaupallisesti järkeä? Tehtiin ovela jako: Katrin versio julkaistiin singlenä ja Tapanin pian sen jälkeen albumin nimikappaleena. Levyn johdantosinkku oli hyvin menestynyt Hafanana ja kakkoslohkaisu Melina.
Nuottijulkaisua myytiin kummankin kasvoilla.

Katrin pitkäsoitto odotti Syksyn säveltä, jossa hän esitti Syysunelman sijoittuen kakkoseksi. Kumpikin artisti sai uransa ensimmäisen ykkössijan albumilistalla, Kesän lapsi syyskuussa ja Lady Love marraskuussa. Tapani tosin vain sen viikkolaskennan mukaan, jota käytin Sisältää hitin -kirjassa ja jonka sijoitukset huomioin arkistossani, jos ne ovat parempia kuin kuukausilaskennassa.

Koska elän omassa pisteytysavaruudessani ja Radio Suomi soittaa vain Katria, oletin Tapanin puoli minuuttia lyhyemmän version jääneen ajan saatossa singlehitin varjoon. Ei, vaan päinvastoin: Spotifyssa Tapanilla on yli miljoona kuuntelua, Katrilla alle 800 tuhatta. Ja kun biisit.infossa tutkii muiden asemien soittoja viime vuosilta, sekin vaaka kallistuu Tapanin suuntaan.

Nimetön apu kelpaa

Olen kai aiemminkin maininnut siitä, kuinka Radio Suomen ohjelmissa tämän tästä hyödynnetään suomenvuosilistat-sivustoni tietoja ilman että mainitaan lähdettä. Toiminta jatkuu yhä ainakin kesäshow’ssa Elämäni kesä, ja satuin myös kuulemaan, kuinka ”historian hajatietojen runsaudessa harhailevassa” Poppijormassa suorastaan piehtaroitiin sen tilastoissa nimityksillä ”Suomen soitetuimmat” ja ”Suomen kuunnelluimmat”.

Vaikka tuo ei tietenkään ole lähestulkoonkaan suurin syy tuntea antipatiaa Yleä kohtaan, mietin voisiko sille tehdä jotain. Sivustohan on ohittanut kokonaislukijamäärissä tämän blogin – koko tämän vuoden ajan latauksia on kertynyt yli 20 tuhatta joka kuukausi. Yritin nyt sitoa näitä paremmin yhteen ripottelemalla sinne © Listablogi -merkintöjä. Eli voitte puhua Listablogin vuosilistoista, kiitos.

Poppijorma-ohjelman tyylilaji menee minulta täysin ohi. Nytkin aloitettiin Bananaraman hitillä Help! (1989), jota höystävät koomikkotrion Dawn French, Jennifer Saunders ja Kathy Burke jatkuvat mölinät. Hämmentävää, jos kuulija ei tiedä, mistä on kyse, eikä sitä tietenkään heille kerrottu. Täällä aiheesta enemmän. Bananarama julkaisi myös radioystävällisemmän version itsekseen, tiedä sitten miksi sitä ei voinut soittaa.

Tasaisen kylmää

Singlelistalla on vain yksi uusi tulokas, mutta lisävärähtelyjä kesähyytymään on onneksi luvassa samasta suunnasta kuin vuosi sittenkin – eli tänään ekan Helsingin-keikkansa tekevältä Coldplayltä. Viime kesänähän pelkkä lippujen myyntiintulo innoitti striimaajia niin, että muun muassa bändin läpimurtosinglestä Yellow (2000) tuli meilläkin ensi kertaa listahitti (#23).

Yellow on pelkkiä Coldplay-biisejä verratessa maailmanlaajuisen Spotifyn kuunnelluin, mutta Chainsmokers-yhteistyö Something Just Like This (2017) menee senkin ohi 2,6 miljardin potteineen. Kun se ja BTS-kimppa My Universe (2021) lasketaan mukaan, yhtye sai juuri 11:nnen miljardihittinsä uuden elämän kokeneen esikoisalbumiraidan Sparks ansiosta. En summannut erillisiä liveversioita mukaan. Klikkaa isommaksi oheinen graafi.

Bändin ansioluettelo on hyvin tasainen – yleensä kestomenestyjiltä nousee pitkän hännän myötä biisi tai pari eroon muista. Toisenlaista tasaisuutta edustaa se, että kuukausi sitten julkaistu uutuusbiisi Feelslikeimfallinginlove on jäämässä striimirintamassa vanhojen elpyjien jalkoihin. Radiolistalla se on sentään edennyt sijalle 28.

125-vuotias inspiraatio

Eminem poislukien striimilistoilla näkyy entistä harvemmin 1970-luvulla syntyneitä rappareita, mutta Tirehtööri-single on nostanut Spektin ylemmäs kuin pitkään aikaan. Siinä käytetty melodia on hyvin tuttu, vaikka tekijä ei. Tšekkiläinen Julius Fučík sävelsi vuonna 1899 sotilasmarssin Gladiaattorien tulo, joka nousi suosioon sirkusesitysten taustalla.

Suomiraphiteissä on hyödynnetty ulkomaisia sampleja tai lainauksia erittäin vähän, mikä lieneekin viisas ratkaisu. Vuonna 2017 JVG:n Popkorni myöhästyi samannimiseltä albumilta vanhan Pop Corn -melodiapätkän oikeussählingin takia. Kun se julkaistiin erikseen alkuvuonna 2018, sen ainoaksi biisintekijäksi oli merkitty Pop Cornin säveltäjä Gershon Kingsley, joka oli tuolloin 95-vuotiaana yhä hengissä.

Aikoinaan ekana suomirapbiisinä 50 hittiä -listan Top 20:een yltäneen Seremoniamestarin Viestin (2000) kitarakuvio muistutti niin paljon Stingin Shape of My Heartia, että esimerkiksi Who Sampled -sivustossa kappaleiden yhteys on huomioitu. Sille oli kuitenkin tehty ns. vanillaicet, eli yhtä nuottia muuttamalla kyettiin jättämään Sting vaille krediittiä. Omin sanoin -albumin kaksi kotimaista samplea on kuitenkin mainittu.

Hyppyjä ennen hyytymää

Näihin aikoihin voi aina ennakoida radiolistan jämähtävän asemiinsa, sekä markkinajarruttelun että musiikkipäälliköiden lomien takia. Mutta perjantain tilastossa oli yllättävän riehakas tunnelma. Esimerkiksi toukokuussa julkaistu Robin Packalenin ja Tupen Häitä pidelly harppasi 50. sijalta kuudenneksi ja kuukauden verran kyräilty Ellinooran 7 minuuttii debytoi 20:ntenä.

Myös isoja pudotuksia nähtiin, ja useinhan niissä on kyse vuoronvaihdosta. Samaan aikaan kuin Jenni Vartiaisen Villit vedet valuivat 25. sijalta 77:nneksi, seuraaja Viimeinen pisara eteni 37–23. Pitkän kärkikamppailun jälkeen myös Mirellan Timanttei-hitin vajoamisessa kolmosesta 13:nneksi on pientä dramatiikkaa, mutta sillekin on vastakappale: Luotathan nousi 38–22.

Portion Boysin ja Kake Randelinin Juhannusyö romahti juhannuksen jälkeen 28. sijalta 76:nneksi, mutta siinä on ilmeisesti havaittu uusia ansioita, koska nyt se kiipesi 21 porrasta kymmenenneksi. Tuo on hyvä uutinen myös Sony Musicille, jolla ei ole aikoihin ollut kunnon radiohittiä ja jonka markkinaosuus Top 100:n impacteista laski alimmillaan 13 prosenttiin.

Big in Helsinki

Spotifyn artistisivujen Tietoja-osastosta löytyy lista: viisi kaupunkia ympäri maailman, joissa tuota artistia kuunnellaan eniten. Sitä ei suhteuteta asukaslukuun, joten esimerkiksi helsinkiläisten on oltava hyvin aktiivisia ohittaakseen isommat metropolit. Ulkomaisten esiintyjien Suomen-konserteista kirjoja julkaissut Mikael Huhtamäki teki Facebookin Live in Finland 1955–2010 -sivullaan aiheesta kiintoisia löytöjä.

Helsinki näet tarjoaa suurimmat kuuntelijamäärät varsin laajaltikin menestyneille raskaan rockin osaajille: Rainbow, WASP, Uriah Heep. Myös UDO, Bonfire, Girlschool ja Frank Marino & Mahogany Rush ovat meillä hallussa. Rockabillyväestä ykkössijoja löytyi Crazy Cavanille ja The Baseballsille. Ensimmäiset omat bongaukseni olivat Jason & The Scorchers ja Lords of the New Church, tuttuja Rumba-urani alkuajoilta.

Kun siirryin ysärinimien puolelle, Helen Hoffnerin jälkeen paljastui runsaudensarvi nimeltä eurodance. Muun muassa seuraavien suurin kuuntelijayhteisö on helsinkiläinen: Pandora, E-rotic, Sash!, Pharao ja Alexia. Mutta yksi on omassa sarjassaan, kaikki viisi listakaupunkia Suomesta: espanjalainen vuoden 1997 tähdenlento Princessa.

Kielikylpyä ruuhkassa

Käärijän ja Joostin yhteissingle Trafik! eteni täpärästi julkaisupäivänään Spotifyn ykköseksi, mutta Joostin kotiseudulla Alankomaissa se debytoi vasta sijalla 75 ja putosi siitä 114:nneksi. Biisi on näyttäytynyt kuuden maan Top 200:ssa, mikä on Käärijän uran toiseksi paras tulos.

Suomalaisen ja ulkomaalaisen vokalistin duetot eivät enää ole erikoisuuksia. Jo nelisen vuotta sitten kokosin niitä tänne, ja sen jälkeenkin on saatu mm. Ed Sheeranin ja Ellinooran 2step, joka edusti jo kadonneeksi luultua armopaladuetto-genreä. Maailmantähti lokalisoi biisinsä jakamalla sitä erimaalaisten yrittäjien täydennettäviksi. Mikael Gabriel on tehnyt jo kolme Top 10 -hittiä virolaisen Nublun kanssa.

Esityskieli on joidenkin biisien sisällä vaihdellut, mutta kolmikieliset ovat harvinaisuuksia. Trafik! sisältää kuullakseni ääntelyä ainakin englanniksi, suomeksi ja hollanniksi. Joostin tämänvuotinen viisukappale Europapa saattaa olla listahistoriamme ensimmäinen hollantia sisältävä hitti. Yksi kisassa hollanniksi esitetty euroviisu ylsi meillä kärkikymppiin käännöksenä What Do I Do (Sandra & Andres 1972).

Ville Vierailija

Neljä vuotta sitten Williamin esikoishitti Penelope •••••••• oli keskellä pitkää ykkösputkeaan Suomen singlelistalla – kaikkiaan hallinta-aikaa kertyi 21 viikkoa. Edes lähelle samanlaista sukseeta ei ole sittemmin ylletty, mutta tälläkin haavaa miehellä on tuplaosanotto Top 40:ssä. Hän vierailee 13:ntena debytoineella Averagekidluken Rauhaa-sinkulla ja on yhä mukana 12:ntena käyneellä ILY-soololla.

Yhteensä William on käynyt Top 40:ssä huimat 41 kertaa. Listavisiiteistä täyssooloja on 10, vierailijan tuella tehtyjä 11 ja muiden hiteillä fiittauksia peräti 20. Mitäpä jos luettelisin nuo hänen apuaan kaivanneet: Etta, Cledos, Sexmane (x2), MDS, Jambo, Joe L (x2), Isac Elliot (x3), Bizi, Vitunleija, Mikael Gabriel, Jore & Zpoppa, Ares, Överi, Kerza, T Swoop ja Averagekidluke.

Penelopea seuranneen Kopiokissan jälkeen miehen omat sinkut eivät ole ylittäneet 1000 pisteen nappihittirajaa, mutta moni vierailu kuitenkin: Joe L:n Käytöstapoi ja Ovet paukkuu, Isac Elliotin 20min ja Missaat mut, Bizin Draama sekä Jore & Zpoppan Bämä. 20min on ainoa Top 20 -radiohitti, jossa William kreditoidusti ääntelee.

Yksin vai yhdessä 2

Tässä jatko-osassa paljastuu, että jako soolo- ja bändimenestyksen välillä ei ole ihan yksiselitteinen. Esimerkiksi Ismo Alangon soolopotti on pienempi kuin yhteenlaskettu bändipotti, mutta suurempi kuin noiden bändien erilliset potit. Broadcastin sooloilleista jäsenistä yhdellä oli enemmän omia pisteitä, muilla vähemmän kuin itse yhtyeellä.

Bändipisteytyksessä ei huomioida niitä hittejä, joissa vertailtava menestysartisti ei ollut mukana – esimerkkeinä Take That ja Leningrad Cowboys. Jotakuta saattaa yllättää Teflon Brothersin häviäminen Pyhimykselle, mutta veljeksillä ei ole koskaan ollut kunnon radiohittejä – Pyhimys eteni kahdesti ykköseksikin. Erin ohitti täpärästi oman duotaustansa sillä, että sooloura on kestänyt kauemmin.

Hittipisteissä menestyneimmät sellaiset yhtyeet/duot, joiden jäsen menestyi vielä paremmin sooloartistina
1. Nylon Beat (Erin)
2. Teflon Brothers (Pyhimys)
3. Fintelligens (Elastinen)
4. Wham! (George Michael)
5. Sielun veljet (Ismo Alanko)
6. No Doubt (Gwen Stefani)
7. Enigma (Sandra)
8. Gimmel (Jenni Vartiainen)
9. Sound of R.E.L.S. (Ressu Redford)
10. Take That (Robbie Williams)
11. Genesis (Phil Collins)
12. Hassisen kone (Ismo Alanko)
13. Boycott (Tommi Läntinen)
14. Broadcast (Kim Lönnholm)
15. The Sounds (Johnny)
16. The Police (Sting)
17. Sonny and Cher (Cher)
18. Destiny’s Child (Beyoncé)
19. Jormas (Pepe Willberg)
20. Kemopetrol (Laura Närhi)
21. Mistakes (Pave Maijanen)
22. Bogart Co. (Ressu Redford)
23. Neljä baritonia (Ismo Alanko)
24. Profeetat (Cheek, Elastinen)
25. Neloset (Jukka Kuoppamäki)
26. Leningrad Cowboys (Jore Marjaranta)
27. Cream (Eric Clapton)
28. Soundgarden (Chris Cornell)
29. Kivikasvot (Fredi)
30. Rock ’n’ Roll Band (Pave Maijanen)

Yksin vai yhdessä 1

Tuskin yllätys kenellekään, että en seuraa nykypopparien edesottamuksia niin tarkasti kuin joskus muinoin. Vasta hiljattain esimerkiksi tajusin, että kahdesti listoilla Gettomasan kanssa käynyt Van Hegen on/oli useita striimihittejä tehneen Mouhous-trion jäsen. Sain tästä idean kartoittaa uudella tavalla artistien soolo/bändiuria.

Nyt vertaillaan niitä, joiden menestys on jakautunut soolohittien ja bändihittien kesken, mutta negaation kautta. Ekassa listassa on parhaita artisteja, joiden soolopotti on pienempi kuin bändipotti ja tulevassa toisessa listassa parhaita bändejä/duoja, joiden potti häviää yksittäisen jäsenensä potille. Mitä tasaisempi jakautuma, sitä parempi sijoitus on luvassa.

Sooloksi on määritelty kaikki äänitteet, joiden alussa on artistin nimi, vaikka perässä mainittaisiinkin jokin yhtye. Fiittauksia ei ole laskettu pisteytykseen.

Hittipisteissä menestyneimmät sellaiset sooloartistit, jotka menestyivät vielä paremmin yhtyeen/yhtyeiden jäseninä
1. Vesala (PMMP)
2. Ismo Alanko (Hassisen kone + Sielun veljet)
3. Jonne Aaron (Negative)
4. Paul McCartney (The Beatles)
5. Pate Mustajärvi (Popeda)
6. Simo Silmu (Yölintu)
7. Harry Styles (One Direction)
8. Kai Lind (Four Cats)
9. Ville Galle (JVG)
10. Melanie C. (Spice Girls)
11. Samu Haber (Sunrise Avenue)
12. Nopsajalka (Elokuu)
13. Pauli Hanhiniemi (Kolmas nainen)
14. Jon Bon Jovi (Bon Jovi)
15. Zayn (One Direction)
16. Sani (Aikakone)
17. Jorma Kääriäinen (Agents)
18. Will.i.am (The Black Eyed Peas)
19. George Harrison (The Beatles)
20. Edu Kettunen (Broadcast)
21. Samuli Putro (Zen Café)
22. Neumann (Dingo)
23. Kelly Rowland (Destiny’s Child)
24, John Fogerty (Creedence Clearwater Revival)
25. Brian McFadden (Westlife)
26. Mick Jagger (The Rolling Stones)
27. Herra Ylppö (Maj Karma)
28. Mark Knopfler (Dire Straits)
29. Geri Halliwell (Spice Girls)
30. John Lennon (The Beatles)

Kompastelu ei kelpaa

Alkuvuoden suurimpia hittejä useissa Euroopan maissa ja kauempanakin on ollut Stumblin’ In, jonka esittäjäksi on merkitty australialainen Cyril. Suomessa sitä voi kuulla joillakin nuorisokanavilla, mutta Spotify-listalta ei ollut mitään havaintoja ennen kuin viikko sitten kappale vihdoin pistäytyi sijalla 192. Ei kai ole meidän makuumme.

Tosiasiassa Cyril on vain remiksannut vuoden 1978 kappaleen, jossa ääntelivät Suzi Quatro ja Smokien vokalistina tunnettu Chris Norman. Biisintekijät Nicky Chinn ja Mike Chapman olivat jo aiemmin nikkaroineet kummallekin useita Euroopassa menestyneitä singlejä, mutta USA:n markkinoilla Stumblin’ In eteni nelossijallaan kummankin selvästi isoimmaksi saavutukseksi.

Vaikka Quatro ja Smokie pärjäsivät 1970-luvulla jonkin aikaa Suomessa mainiosti, Stumblin’ In syrjäytyi meillä täysin. En muista sen soineen kertaakaan Yleisradiossa – nykyäänhän duetto kyllä pyörii Radio Suomen klassikkorotaatiossa. Quatrolta oli ennen sitä tullut pari floppialbumiakin, mutta tähteys oli toisaalla nousussa suosikkisarja Onnen päivien satunnaisroolin Leather Tuscaderon ansiosta. Levylistoillemme hän ei enää palannut.

Idolius sammuu ja elpyy

Juhannusperjantaina ei juuri julkaistu uutta musiikkia, joten sitä ei liioin päätynyt viimeksi singletilastoon. Arkistohittikelpoisuuden saavutti kuitenkin radiolistan kautta kaksi biisiä: Olli Halosen Synnytty saunomaan ja Katri Ylanderin Mosaiikki. Ylanderhan teki vahvan paluun vuoden 2019 ykkösellä Sano mulle jotain kaunista, mutta sen jälkeen oli taas hiljaisempaa.

Ylander nousi julkisuuteen 18 vuotta sitten Idolsin kakkoskaudella, ja koska ohjelma kuopattiin jo aikoja sitten, voisi katsastella siihen osallistuneiden nykyistä listatilannetta. Kun Antti Tuisku ”lopetti” uransa, löytyykö Katrille enää popmarkkinoilta relevantteja kollegoita? Abreu on tehnyt tänä vuonna yhden hitin, ja muistakaamme että Erika Vikman kilpaili myös Idolsissa. Hän putosi samassa seiskakauden jaksossa kuin muuan Alma Miettinen.

Oheinen graafi Idols-lähtöisten artistien lista-arkistohiteistä saattaa yllättää kun huomioi, että viimeisten voittajien ura ei lähtenyt lainkaan siivilleen. Mutta Erikan ja Alman lisäksi pottia kasvattivat Vain elämää -mylly ja Tuisku-albumien striimiryöpsähdykset. Vuosipötköissä on erilliset tunnusvärit Tuiskun (vihreä), Abreun (punainen) ja Anna Puun (keltainen) osuuksille.

Tässä parhaat artistikohtaiset hittimäärät: Antti Tuisku 67, Abreu 43, Anna Puu 24, Hanna Pakarinen 15, Pete Parkkonen 13, Jani Wickholm 12, Katri Ylander 11, Alma 11, Ari Koivunen 7, Erika Vikman 7. Vierailupestejä ei laskettu mukaan.

Monen tarinan mies

Radiolistalla harvoin harpotaan näin nopeasti kärkikymmenikköön: 94 – 20 – 10. Vielä harvemmin, jos kyseessä on ulkomainen hitti, mutta nyt sen on tehnyt Eminemin Houdini. Hänen edellinen Top 10 -merkintänsä on vuodelta 2017 (River ft Ed Sheeran) ja täyssoolona niinkin kaukaa kuin 2005 (Like Toy Soldiers). Houdiniin samplattu Steve Millerin Abracadabra oli Suomessa kolmen napin hitti vuonna 1982.

Vastikään viime vuodenvaihteessa radiolistan neljäntenä oli Dua Lipan samanniminen biisi, ja kummassakin tuntuu olevan jokin katoamistempputematiikka. Unkarilaissyntyinen Harry Houdini (1874–1926) tunnettiin tosin parhaiten kahlekuninkaana, vaikka taikoi myös norsun näkymättömiin. Vuonna 1988 Kon Kanin kookkaahkon I Beg Your Pardon -hitin seuraaja Harry Houdini eteni meillä singlelistan 17:nneksi, vaikka menestyi maailmalla vaatimattomasti.

Toisen raphittiputken rakentajan JVG:n striimi-imuri Rallikansa sen sijaan saa oudon vähän rotaatiota, vaikka sitä on jopa käytetty Radio Suomipopin tv-mainoksessa. Debytoituaan 31:ntenä sitä ei ole enää nähty 40 soitetuimman joukossa. Duolle on kuitenkin kertynyt runsaan vuosikymmenen aikana myös radiossa 13 Top 10 -sijoitusta.

Luottamusyö

Tänään paljastuu, riittikö juhannuspiikki nostamaan Portion Boysin Juhannusyön viikkosinglelistamme kärkeen. Spotify-striimausten perusteella ei tainnut riittää. Oheisessa graafissa sen päivätilanteita verrataan hallitsevaan ykköseen, joka on kolmen viikon ajan ollut Mirellan ja Lauri Haavin Luotathan. Klikkaa suuremmaksi.

Viime perjantaina Juhannusyö sai lähes 100.000 kuuntelua enemmän (237.282) kuin julkaisupäivänään kaksi viikkoa aiemmin. Tästä saa syyn pelätä, että siitä tulee samanlainen ikuinen listapalaaja kuin monista joululauluista. Juuri rakennettuani uuden pisteytyksen jouluhiteille en houkutu siitä ajatuksesta, että tulevaisuudessa juhannushititkin tarvitsisivat samanlaisen.

Yksi tapahtumakulku kuitenkin enteilee sitä, että musiikinystävät eivät ole valmiita joulunkaltaiseen kulutuskaruselliin kahdesti vuodessa. Joululauluthan katoavat tilastoista kokonaan pian aaton jälkeen, mutta piikkinsä jälkeen Juhannusyö on piirtänyt samantyyppistä käyrää kuin mikä tahansa hitti, vaikka päiväkohtainen sijaluku onkin hiukan pudonnut.

Tekoälyhitit

AI-villitys näyttää löytäneen sellaisenkin muodon, että korostetaan firman tms. nimessä sitä, jos siinä on A ja I peräkkäin. Ennen kuin saan siitä tarpeekseni, ajattelin hyödyntää teemaa hittiarkistossani. Tähän tapaan.

Suurin kotimainen AI
Kuumaa: YlivoimAInen •••••••• 2023

Suurin käännös-AI
Jari Huhtasalo: Äideistä parhAIn ••••••• 1972

Suurin tupla-AI
Kisu: Uneen AIka vAIpuu •••••• 1974

Suurin englanninkielinen AI
Sunrise Avenue: FAIrytale Gone Bad •••••• 2006

Suurin ulkomainen AI
Adele: Set Fire to the RAIn •••••• 2011

Suurin instrumentaali-AI
Lasse Mårtenson: Myrskyluodon MAIja ••••• 1977

Suurin kieliversiokaksikko-AI
Barbi Benton: AIn’t That Just the Way ••• 1976
Vicky Rosti: Näinkö AIna meille täällä käy ••••• 1976

Suurin viisuedustaja-AI
Kirka: HengAIllaan •••• 1984

Suurin espanjankielinen AI
Paradisio: BAIlando •••• 1997

Suurin portugalinkielinen AI
Michel Teló: AI se eu te pego ••• 2012

Suurin esittäjä-biisi-AI
AIkakone: KeltAInen ••• 1996

Suurin ranskankielinen AI
Jane Birkin & Serge Gainsbourg: Je t’AIme moi non plus ••• 1969

Suurin karjalankielinen AI
Heli Keinonen: Ajettih da tsiganAIset •• 1967

Laajahkokaan etsintä ei tuonut joukkoon ruotsin- tai saksankielisiä edustajia. Jos keksit, kerro.

Vuosi parissa kuukaudessa

Useimmat meistä puurtavat läpi työelämänsä koskaan kuvittelemattakaan, että siitä olisi seurauksena jotain palkintoja, mutta toisille kuten musiikintekijöille niitä tunnutaan jaettavan melkein joka kadunkulmassa. Viimeksi olemassaolostaan muistutti Suomen Musiikkikustantajat ry:n Palkintogaala 2024 seitsemän kategorian ehdokasasetteluineen.

Muissa sarjoissa nominaateiksi on päässyt hyvinkin tuntemattomia nimiä, mutta vuoden biisiksi tarjotaan vain varmoja nakkeja: kaikki kahdeksan ovat menestyneet hienosti sekä striimauksissa että radiosoitossa. Niiden kautta hanke nettoaa myös klikkiotsikoita kuten ”ehdolla todellinen yllätysnimi!” (joka yllämainitut kriteerit täyttäessään ei ole yllätys, mutta mainitaan silti: Pilvi Hämäläisen Mon chéri.)

Muiden vuosigaalojen aikatauluista erottuu kivasti, kun julkistaa ehdokkuudet kesäkuussa ja voittajat syyskuussa, mutta tällöin jää myös epäselväksi, mistä vuodesta on kysymys. Noista kahdeksasta seitsemän on ilmestynyt lyhyellä välillä (joulukuu23–helmikuu24) ja se yksi yli puoli vuotta muita aikaisemmin (Viivin ja JVG:n Mitä näil korteil saa). Tässä Soundin artikkeli palkintokokelaista.

Täyskäännösten päivä

Vaikka edellinenkin kirja on vielä vähän vaiheessa, päätin jo ruveta hakemaan apurahaa seuraajaa varten ja kappas, sellainen lohkesi yllättävänkin pian. Ilmeisesti hyvä nimiehdotus paikkasi aika hahmottumatonta sisältösuunnitelmaa. Piti oikein miettiä, mistä päästä työrupeama kannattaisi aloittaa.

Kirjassa on vaihteeksi musiikkiteema, ja tartuin ensiksi kohteeseen, joka ei pääse vanhenemaan, vaikka valmistuminen venyisi. Tutkailin viime vuosisadan menestyneimpien kotimaisten albumien biisikoostumuksia, lähinnä sitä, paljonko niissä on ulkomaisia sävellyksiä, ja olihan niitä jopa levyn täydeltä. Siis muissakin kuin käännösteema-albumeissa kuten Sleepy Sleepers Sings Elvis tai Hair-musikaalin kotimaisen version soundtrack.

Moni 1970-luvun iskelmälevy sisältää pelkkiä tuontihittejä, esimerkiksi Kai Hyttisen Dirlanda (1972). Hyttinenhän ei koskaan osallistunut Syksyn säveleen tai viisukarsintoihin, joista useimmat suomivalmisteiset hitit kapusivat listoille. Mutta Katri Helena oli mukana useasti, ja silti myös häneltä löytyi kaksi peräkkäistä täyskäännöstä, Kun kohdattiin (1974) ja Paloma blanca (1975). En muuten tiennytkään, että hän on joskus levyttänyt Abbaa suomeksi (SOS).

Ilman kotimaisia melodioita älppäreitään täyttivät menestyksekkäästi myös ainakin Fredi, Kisu, Tapani Kansa, Juhani Markola ja Kari Tapio. Myöhemminkin se on onnistunut, mainitaan vaikkapa Pate Mustajärven 1980-luvun sooloalbumit ja Topi Sorsakosken ja Reijo Taipaleen yhteislevy Kulkukoirat (1992). 30-vuotinen katsauskauteni päättyi vuoteen 1995.

Viiden vuoden putki

V2.fi on moneen otteeseen hehkutellut musiikkiuutisissaan Behmin esikoisalbumin listamenestystä, viimeksi eilen. Ja riittäähän siinä hehkuttamista: Draaman kaari viehättää keräsi ennätykselliset 20 ykkösviikkoa, ja kohta on koossa neljä vuotta Top 50:ssä ilman vajoamista koskaan sijaa 24 alemmas. Kuten otsikko toteaa: ”Viime vuosien suosituin kotimainen albumi – 195 listaviikkoa takana ja loppua ei ole näkyvissä”.

Yhtään samantyyppistä ihastelujuttua en muista kuitenkaan nähneeni Gettomasan Diplomaatti-levystä. Se on nimittäin pysytellyt samaisessa tilastossa tauotta jo 264 viikkoa, yli viisi vuotta, huonoimpana sijalukunaan 38. Keskimääräinen Diplomaatin raitojen Spotify-kuuntelumäärä on nyt 11.076.368, kun Draaman vastaava lukema on 12.386.738.

Loppua ei ehkä ole näkyvissä, mutta putken katkeaminen on ennustettavissa. Kummankin albumin alhaisin merkintä näet on viime vuoden jouluviikolta. Pitkäsoitot eivät notkahtele tuolloin niin dramaattisesti kuin striimihitit, mutta albumilistallakin jouludominanssi on kasvanut sesonki sesongilta, ja puolen vuoden päästä voi tulla ainakin hetkellisesti tukalat paikat.

Vain 55 % luvatusta

Singlelistan Top 40 -uutuuksista on totutusti puolet nimeltään vieraskielisiä mutta sisällöltään suomea. Pieneksi vaihteluksi Sexmane ft Melon (Mama We Made It #18) ja Etta ft Turistin (Showtime #25) seurassa debytoi 27:ntenä Karim B ft Ege Zulun Mi amore.

Spotifyn esittelytekstin mukaan ”Karim B is a charismatic artist who topped the Spotify charts at the end of last year with the hit Aji Aji.” Topped tarkoittaa tässä päivälistan sijaa 13 – tai jos joku jostain syystä yhä seuraa Viral Songs Finland -tilastoa, sijaa kuusi.

Vaikka tulokkaissa tuntuvat aina toistuvan samat nimet, niin heidän suhdanteissaan on vaihtelua. Kahdella edellisellä singlellään sijoille 36 ja 40 jäänyt Portion Boys elpyi kolmoseksi kappaleella Juhannusyö. Se on tehty vauhtikiihtyy-metodilla eli versioi Kake Randelinia vuodelta 1989. Mukana ääntelevä Randelin palasi lista-artistiksi 35 vuoden tauolta. Hän ei saanut esittäjäkrediittiä JVG:n Amatimies-hitillä (2022).

Aiemmin kielikorviamme hiteillä Aatelisii, Dinosauruksii ja Hiljaisii heeroksii hivellyt Ellinoora ylsi 21:nneksi singlellä 7 minuuttii. Nimi viittaa aikaan, jonka ihmisaivot uskomuksen mukaan toimivat vielä kuoleman jälkeen. Biisihän tietysti kestää tasan seitsemän minuuttia, eikö vain? Ei, vaan ainoastaan 3,52 – joka toki sekin on nykystandardia enemmän.

Olympiadipäivitys

Vuonna 2020 Top 1000 -kirjassani julkaistiin vuosien 1960–2019 menestyneimmät listahitit Suomessa. Tuolloinen tulostus on esillä myös täällä blogissa. Kuinka tilanne on muuttunut neljässä vuodessa? Luettelen alla ne 58 uutta kappaletta, jotka tunkeutuisivat tuhannen joukkoon, jos kirjasta otettaisiin toinen painos. Muistatko vielä nuo kaikki?

Tulokkaissa on kaksi vanhempaa biisiä (Studio Killersin Jenny ja Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan), ja listan sisälläkin on liikehdintää. Behmin Hei rakas paransi deadlinen jälkeen kuutosesta neljänneksi, ja Ne Kaksi Joululaulua ovat tietenkin kartuttaneet saldojaan.

5. Behm: FRIDA (2020)
7. The Weeknd: BLINDING LIGHTS (2020)
13. Käärijä: CHA CHA CHA (2023)
18. William ft Clever: PENELOPE (2020)
20. Kuumaa: YLIVOIMAINEN (2023)
21. Arttu Wiskari ft Leavings-orkesteri: TÄSSÄKÖ TÄÄ OLI? (2020)
25. Bess: RAM PAM PAM (2022)
27. Portion Boys ft Matti ja Teppo: VAUHTI KIIHTYY (2021)
36. Elastinen ft Jenni Vartiainen: EPÄRÖIMÄTTÄ HETKEEKÄÄN (2020)
45. Kuumaa: TULIPALO (2023)
61. Behm & Olavi Uusivirta: VIIMEINEN TANSSI (2023)
94. David Guetta & Bebe Rexha: I’M GOOD (BLUE) (2022)
96. Blind Channel: DARK SIDE (2021)
98. A36: SAMMA GAMLA VANLIGA (2021)
99. Ed Sheeran: BAD HABITS (2021)
104. Olli Halonen: POHJOLA (2022)
116. Ed Sheeran: SHIVERS (2021)
126. Haloo Helsinki!: PIILOTAN MUN KYYNELEET (2021)
131. Gettomasa ft Van Hegen: SHAMPPANJADIEETILLÄ (2022)
138. The Kid Laroi with Justin Bieber: STAY (2021)
172. Hugo ft Costi: TAULUT (2023)
184. Ibe: BLONDINA (2023)
238. JVG: AMATIMIES (2022)
266. Harry Styles: AS IT WAS (2022)
344. The Weeknd: SAVE YOUR TEARS (2021)
345. Studio Killers: JENNY (2013)
349. Bbno$ ft Rich Brian: EDAMAME (2021)
359. Ramses II: VILLIELÄIN (2022)
486. Ellinoora: DINOSAURUKSII (2021)
491. Costi: MAAILMAN YMPÄRI (2023)
510. Bee: VIIMEISIÄ SANOJA (2023)
534. Viivi: USA (2021)
537. Viivi ft Robin Packalen: IHANA KIPU (2022)
538. Erika Vikman: SYNTISTEN PÖYTÄ (2020)
540. Behm: LUPAAN (2020)
551. Erin: YHTENÄ SUNNUNTAINA (2020)
553. 24K Goldn ft Iann Dior: MOOD (2020)
576. Ava Max: SALT (2020)
594. Behm: TIVOLIT (2020)
600. Haloo Helsinki! ft Cantores Minores: JOULUN KANSSAS JAAN (2017)
620. Haloo Helsinki!: REIVILUOLA (2022)
641. Gettomasa: VASTUSTAMATON (2022)
651. Miley Cyrus: FLOWERS (2023)
735. Lil Nas X: MONTERO (CALL ME BY YOUR NAME) (2021)
774. Shrty ft Joalin: PARIISIN KEVÄT (2023)
808. Glass Animals: HEAT WAVES (2021)
816. Dua Lipa: PHYSICAL (2020)
822. Måneskin: I WANNA BE YOUR SLAVE (2021)
861. Ava Max: KINGS & QUEENS (2020)
864. Jaymes Young: INFINITY (2022)
904. Haloo Helsinki!: TULIKÄRPÄSET (2021)
936. Måneskin: BEGGIN’ (2021)
951. Kube: 100 (2020)
953. Elton John & Dua Lipa: COLD HEART (2022)
971. Saint Jhn: ROSES (2020)
973. Olivia Rodrigo: GOOD 4 U (2021)
982. Lil Nas X ft Jack Harlow: INDUSTRY BABY (2021)
998. Masked Wolf: ASTRONAUT IN THE OCEAN (2021)