Olin keväällä 2007 jotenkin ladannut Ylen podcast-sarja Pop-Talkin ensimmäisen jakson. Niitä on Areenassakin, mutta vasta jaksosta 54 eteenpäin. Neljä ihmistä (all male panel, kuinkas muuten) keskusteli brittiläisen The Word-lehden väitteestä, että 2007 olisi historian paras musiikkivuosi. Hyvin keskustelikin, herrojen kokemukset ja näkemykset täydensivät toisiaan. 2007:n erityisyyteen suhtauduttiin keskimäärin skeptisesti mutta ei kyynisesti.
Nyt ainakin minusta tuntuu, että 2007:ssä ei ole juurikaan muisteltavaa. Elettiin kulutuksellisessa välitilassa: keskustelijat tunnistivat latauskulttuurin hyödyt ja haitat, cd ja musalehdet olivat vielä ihan relevantteja, Youtube mainittiin kerran, mutta edellisvuonna perustettua Spotifya ei kertaakaan. Vaikka luin joskus Wordiä ja käytin Itunesia, olen kutakuinkin ehtinyt unohtaa molemmat. Tuomon levy oli kyllä hyvä.
Latauskauppa eli kai nousuvaihetta päätellen siitä, että latauslista perustettiin vasta helmikuussa 2007 ja otettiin mukaan singlelistaan saman vuoden syksyllä. Volyymi kasvoi sen verran, että päätin lopettaa 50 hittiä -listan, Rumban listapalstan ja paljolti muutkin Rumba-yhteyteni. Tämän blogin piti alkaa 2008 alussa, mutta kai malttamattomuuttani pistin ensipostauksen tulille jo uudenvuodenaattona. Se näyttää oheisessa hakemistossa jotenkin tyhmältä.
