Väritetty kulta-aika

Viime viikon Vain elämää -jaksossa tuottaja-säveltäjä Esa Nieminen toisti muistakin muisteluohjelmista ja -artikkeleista tutun väitteen, että 1970-luku oli käännöshittien kulta-aikaa. Tekijöiden mielestä varmaan tuntuu tuolta, koska albumimyynnin nopea kasvu lisäsi biisien, etenkin käännösbiisien tuotannon moninkertaiseksi. Niillä sai älppärin tai c-kasetin nopeasti tilkittyä.

Mutta jos puhutaan hiteistä ja verrataan käännösten osuutta kaikista listoille nousseista kotimaisista levytyksistä eri vuosina, numerot kertovat jotain muuta. Kun sivuutetaan vaillinaiset 50-lukulistat, niin suurimpaan käännösdominanssiin (yli 70 prosenttia) yllettiin vuosina 1962, 1970 ja 1969. Finnhits-ajan huippuvuosina 1974–1978 niiden osuus oli hiukan yli puolet.

Liukuhihna näet lykkäsi käännösten seuraksi entistä enemmän alkuperäissävellyksiä, kun suomirockin, humpan, Syksyn sävelen ja viisukarsintabiisien suosio kasvoi. Ehkä veteraanien käsityksiä värittää muisto siitä, kuinka dramaattisesti käännösten kysyntä pian lopahti. Sekä 1979 että 1980 niiden listaosuus putosi noin 15 prosenttiyksikköä.

Vuoden 1979 menestynein käännöskappale oli Pelle Miljoona 1980:n Lanka palaa eli vanha hippiveisu Let the Sunshine In. Menestynein uuden biisin versio oli Mona Caritan Rasputin, mutta se jäi hittivuosilistan sijalle 28. Päivän suosikkien suomentaminen, jopa 4–5 levytystä per biisi, jatkui vielä jokusen vuoden, mutta alati laihenevin tuloksin.