Tietoa ilman tietoa

Luulin, ettei media voisi keksiä ärsyttävämpää tietolähdettä menestystä julistaviin otsikoihinsa kuin Britannian rocklista. Muistatteko, silloin kun vielä seurattiin suomalaisten vientirokkareiden edesottamuksia? No kyllä voi. Viimeaikainen kaaos kertoo, että vaikka Spotifyn viraalilista saattaa olla ihan hyvä renki, niin ainakin se on huono isäntä.

Käärijä-uutisoinnissa ja sen somereaktioissa ovat menneet signaalit ja konkreettiset tulokset iloisesti sekaisin. Mikäs siinä, jos toinen tuottaa toista, mutta esimerkiksi USA:ssa tähän on vielä pitkä matka. Ainoa Euroopan ulkopuolinen maa, jonka striimien Top 200:ssa Cha cha cha on nähty, ja sielläkin vain 116:ntena, on viisuosallistuja Australia. Se että käytännössä pelkillä Euroopan striimeillä pääsee käväisemään Global-tilaston seitsemäntenä, kertoo tuon listan sisäisestä hajonnasta.

Mitä se viraalilista mittaa? Spotifyn ylimalkaisen selityksen mukaan kasvua soittomäärissä, sosiaalisen median jakoja ja ensitutustumisia. Mitataanko kasvu prosentuaalisesti vai kumulatiivisesti? Yhteen aikaanhan tykättiin hehkuttaa, kuinka monta prosenttia edesmenneen muusikon levymyynti kasvoi kuolinuutisen jälkeen. Mitä unohtuneempi muusikko, sitä pienempi lähtölukema ja sitä muhkeammat prosentit, vaikka kumulatiivinen parannus olisi vaatimaton.

Viraalilistaa on julkaistu niin kauan, että sen ennustuskyvystä ja muusta relevanttiudesta voitaisiin koota kunnon tilastotietoa. Mille sijalle viraaliykkönen keskimäärin on yltänyt striimeissä, jos millekään? Minä en ota selvää, ei kiinnosta (paitsi jos provosoidun vielä lisää), mutta joku sellainen voisi, joka pitää viraalilistaa uutisoinnin arvoisena.

Mielenkiintoista muuten, että Cha cha cha on poistettu Youtuben ”Finland suosituimmat kappaleet” -listalta 21. huhtikuuta alkaen. Suoraan ykkössijalta. Nyt kärjessä on saksalaisen Lord of the Lostin versio.