Vertailun kelvollisuudesta

Käärijän ja Lordin euroviisusuorituksilla on enemmän yhteistä kuin äkisti ajattelisi. Kun Hard Rock Hallelujah voitti vuonna 2006, tulos perustui pelkkiin katsojaääniin – sillä poikkeuksella, että muutama pieni tekniikkavajeinen maa turvautui arvosteluraatiin. Niistä Lordi sai niin vähän pisteitä, että raatien laajemman olemassaolon vaikutus sen sijoitukseen kävi ilmeiseksi. Ei olisi tullut edes kakkossijaa.

Vertailussa tajuaa, kuinka paljon musiikkibisnes on muuttunut 17 vuodessa. Lordin aikoihin albumi oli kaikki kaikessa, ei edes kannattanut viisuilla ellei valmis pitkäsoitto odottanut kulisseissa. The Arockalypse julkaistiin hyvissä ajoin ennen viisufinaalia, mutta nousi kärkeen vasta voiton jälkeen 12. listaviikollaan ja pysyi siellä 11 viikkoa.

Voiton jälkeen fyysinen Hard Rock Hallelujah -single katosi kaupoista ja listoilta, jotta kysyntä varmasti kohdistuisi albumiin. Lataamaan sitä pystyi, mutta koska latauslistaa ei ollut vielä olemassa, poisveto heikensi olennaisesti hittilistapisteitä. Vaikka ne olivat toki vuoden suurimmat, parantamisen varaa jäi. Top 1000 -kirjan laskennassani Hard Rock Hallelujah sijoittui vasta 24:nneksi.

Cha cha chan tueksi julkaistiin viime tipassa vain kuuden biisin mixtape-ep, joka ei sisällä edes remixejä. Etenkin biisin kansainvälinen listamenestys on tätä kirjoitettaessa vielä arvoitus, ja yksi arvoitus jää ikuiseksi: olisiko voitto lisännyt tätä menestystä vai peräti vähentänyt? Voittajan puolelle asettuminen on aina se helpoin ja halvin ratkaisu, mutta sympatiallakin saattaa yhä olla jokin rooli popbisneksessä.