Kuten olen silloin tällöin maininnut, jotkut viimeaikaiset klassikkolevyjen uusintajulkaisut ovat nousseet listalla korkeammalle kuin alkuperäiset versiot. Esimerkiksi neljä viikkoa sitten HIMin Greatest Lovesongs Vol. 666 (1997) paransi vanhan nelossijansa kakkoseksi. Vasta myöhemmin hoksasin, että siitä tuli yhtyeen viides kakkoseksi yltänyt/jäänyt albumi, ja tämä on jaettu ennätys.
Muut hopeahimit ovat And Love Said No – The Greatest Hits (2004), Venus Doom (2007), Screamworks: Love in Theory and Practice (2010) ja Tears on Tape (2013). Mutta ketkä jakavat tuon ennätyksen?
Hector: Hotelli Hannikainen (1976), Kadonneet lapset (1978), Nuku idiootti (1987), Yhtenä iltana (1990), Ei selityksiä (2004).
Madonna: Who’s That Girl (soundtrack, 1987), Bedtime Stories (1994), American Life (2003), Celebration (2009), Rebel Heart (2015).
Ismo Alanko: Taiteilijaelämää (1995), Hallanvaara (2002), Ruuhkainen taivas (2006), Yksin Vanhalla (2017), Minä halusin olla niin kuin Beethoven (2019).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti