Placebo paransi Meds-albumin (2006) kolmossijan kakkoseksi, vaikka Battle for the Sunia ostettiinkin julkaisuviikolla hieman vähemmän. Mainittakoon, että Britanniassa trio ei ole koskaan yltänyt kärkikolmikkoon. Top 40:ssä on vain kaksi tulokasta (Sonic Youth sai kolmannen visiittinsä sijalle 34), mutta debytanttien vähyys ei johdu nimekkäiden uutuuksien puutteesta. Kristian Meurmania, Kalle Löfströmiä ja The Black Eyed Peasin jenkkiykköstä vain ostettiin surkean vähän.Löfströmin floppia korostaa se, että kolmen muun Idols 2008 -kilpailijan albumit nousivat ykkösiksi. Meurman julkaisi jo kolmannen levynsä, mutta ei hänenkään alamäkensä tarvitsisi noin jyrkkä olla. Kaksi aiempien skabojen löytöä näet pärjäävät ihan jees – Antti Tuiskun Juuret on sijoilla 5 (single) ja 9 (radio), ja Katri Ylanderin Maailman ihanin kohosi radiolistalla 25–13.
Sonic Youth nousee listalle, mutta Idols-tuotantolinjan uutuudet ja Black Eyed Peas ei? Näen varmaan unta, mutta erittäin hyvää sellaista!
VastaaPoistaMikä muuten on Sonic Youthin kolmas listoille noussut albumi Suomessa The Eternalin ja edellisen Rather Rippedin lisäksi? Muistelisin hämärästi, että vuoden 1992 Dirty olisi pyörinyt ainakin muinaisella Radiomafian listalla. Se ei kylläkään ollut silloinen virallinen lista, vaikka F-juniori-ikäisenä pidinkin sitä suurena auktoriteettina.
Etenkään Löfström ei kyllä saanut mediassa minkäänlaista huomiota, epäilen että monikaan ei tiennyt koko asiasta. En sano, etteikö tilanne omasta mielestäni olisi oikean suuntainen, mutta ero etenkin Parkkosen markkinointiin ja mediahuomioon on varmaan samansuuntainen myyntilukujen eron kanssa.
VastaaPoistaVähän sääliksi käy noita Idols-kisojen "jämäartisteja". Tuntuu siltä, että heiltä julkaistaan levy idealla "katsotaanpa lähteekö menemään Idols-näkyvyyden jälkihöyryillä". Ja jos ei lähde, niin mitäpä tuota sitten muutenkaan markkinoimaan.
VastaaPoistaArtisteilla itsellään on tietysti luja usko uraansa, koska lähipiiri kannustaa ja hakkaa selkään. Arki järjestetään artistiuden mukaan, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, kun ei markkinoida. Harvoinhan nuo ihan itsestään alkavat myydä, menestys pitää tehdä.
Näkyyhän se jo siinäkin, että Meurmanin ja Löfströmin levyihin ei enää ole panostettu, kun molemmat ovat saaneet levyilleen pääasiassa omia biisejään ja Meurman tietääkseni tuottanutkin itse levynsä. Jos idols-tähtien levyjä yritetään tosissaan saada kaupaksi, niille toki pestataan nimekkäät tekijät.
VastaaPoistaJep - mikään ei ole varmempi lopun merkki kuin omat biisit.
VastaaPoistaSe kolmas Sonic Youth on vuoden 1994 Experimental Jet Set, Trash and No Star (sija 23). Dirty kävi tosiaankin Mafian listalla jopa 20:ntenä, mutta ei silloisessa virallisessa Top 40:ssä.
VastaaPoista"Mikään ei ole varmempi lopun merkki kuin omat biisit", ajateltiin myös Motownilla, kun eivät halunneet päästää Stevie Wonderia ja Michael Jacksonia levyttämään omia aikaansaannoksiaan. Päästivät Jacksonin mieluummin toiseen yhtiöön.