Telkkarista ja ties mistä tuttu kokoonpano Gebardi teki ensimmäisen listasinglensä jo yli neljä vuotta sitten, mutta eka albumi on kaupoissa vasta nyt. Levy-yhtiönä on Mediamusiikin sijasta paremmin klassisesta musiikista tunnettu Naxos ja nimeen on ilmestynyt mystinen lisuke XXL, mutta tahti ei ole kärsinyt: Sisäinen eläin on tämän viikon yllätysykkönen.Stadionkonsertti nosti AC/DC:n Black Icen 32. sijalta neljänneksi ja taannoin uudelleenjulkaistun Back in Blackin re-entrynä yhdeksänneksi. Sijan 37 Highway to Hell (1979) on todellakin uusi tulokas Suomen listoilla, sillä uskomatonta kyllä yhtyeen mikään levy ei tilastoitunut meillä ennen joulukuuta 1981. The Essential Bruce Springsteenin merkitseminen uutuudeksi sijalle 29 on virhe – listaviikkoja on yhteensä jo 12.
Oikeastaan olisi pitänyt nostaa singlelista tämän postauksen pääosaan, koska sen myyntivolyymi on paikka paikoin parempi kuin albumilistan, josta epäilen ehkä useammankin merkittävän myymälän jääneen huomiotta, tai jotain. Lisäksi muutamia äänitteitä näyttää taas siirtyneen kesken alennuskampanjan midprice-osastoon. Jos sellainen on oltava, niin tokihan kymmenen euron tupla-cd:t sinne kuuluvat, mutta miksi vasta nyt.
Siis singleistä: Tuisku kolmannen kerran ykköseksi. Alesha Dixon ei olekaan yhden hitin ihme. Mukana myös High School Musical -tähti Ashley Tisdale. Korkein uutuus Ferry Corsten kävi kahdesti Top 20:ssä jo vuonna 2006.
Jos TOP40-listan kokoamisessa noudatettaisiin samaa logiikkaa kuin tammialen aikaan, niin alekampisten levyt näkyisivät listoilla mikäli PPD-hinta on yli 9 euroa, vaikka todellinen sisäänostohinta olisikin alhaisempi. En väitä että tammialen aikainen käytäntö olisi paras, mutta joku selkeä läpi vuoden kestävä linja pitäisi olla.
VastaaPoistaTammialeen vertaamisen sijaan ihmetystä herättää enemmän kuitenkin viikkolistan sisäinen vertaaminen. Otetaan konkreettinen esimerkki uudelta listalta: Juha Vainion ja Tapio Rautavaaran kokoelmat. Molemmista on julkaistu tupla-cd sekä massiivinen boksi ja näiden viikkomyynti on laskettu ilmestymisestä asti yhteen pottiin (mikä sinällään on omituista, mutta ei puututa nyt siihen). Molemmat olivat vielä viikko sitten komeilla sijoilla listalla. Sekä Vainion että Rautavaaran tuplia on ollut myynnissä kympin kampanjoissa ja vastaavasti laajemmat boksit ovat halvimpien tarjousten aikaankin tietenkin ylittäneet mennen tullen todelliselta tukkuhinnaltaankin 9 euroa (ulosmyyntihinta tarjouksessa n. 50 e). Eli nämä julkaisut voidaan rinnastaa toisiinsa. Syystä tai toisesta uudella listalla Rautavaaran levy on kelpuutettu TOP40-listalle, mutta Vainion (joka sinne myyntimäärien puolesta yhtä lailla mahtuisi) taas ei. Mielestäni tällainen linjaton nokkeluus vie uskottavuutta koko TOP40-listalta.
terv. Juha R.
Midprice-asiaan liittyy useitakin ilmiöitä, jotka vievät uskottavuutta listalta. Vallalla tuntuu olevan "menköön nyt näin, korjataan jos joku valittaa, niin ensi viikolla asiat ovat ehkä paremmin" -mentaliteetti, joka on listan historiallisen projektion kannalta täysin sietämätön.
VastaaPoistaSitten on tietysti tämä levy-yhtiöiden ristiriitainen suhtautuminen – toisaalta halutaan uskottava lista ja toisaalta halutaan manipuloida sitä omaksi eduksi. Jne jne.
Missähän levymyynnin massa tällä hetkellä oikein tapahtuu? Aiemmin suurimpana levymyyjänä pidetyn Anttilan top-lista korreloi huonosti viralliseen listaan. Ykköseksi noussutta Gepardia ei taida olla Anttilassa edes myynnissä.
VastaaPoistaJoo, eipä näy Anttilan listoilla tuota Gebardia. En usko, että Stupidon tai Äxän kaltaisten erikoisliikkeiden asiakaskuntakaan syttyy tällaisesta Jean S -meiningistä (ensimmäinen mielikuvani kissabetokokoonpanosta, saatan erehtyä). Mystistä, mystistä.
VastaaPoistaYhtenäinen linjaus top40-kynnyksen ylityskriteereistä olisi todella hyväksi listan uskottavuuden kannalta. En tiedä näiden tukkuhinnoista, mutta vanhat midprice-Metallicat ovat aiempien Suomen-keikkojen yhteydessä vallanneet neljäsosankin listasta. Nyt ei näy kuin Death Magnetic, jota sitäkin myydään jo marketeissa kympillä.
Toinen suomalaisten ikisuosikki Iron Maiden on jäämässä tällä kertaa yllättävän heikkoon listasaldoon re-entrystä huolimatta. Kolmas top10-livetupla samalla vuosikymmenellä olisikin ollut aika epätodellista.
Itse asiassa edes nuo PPD-kriteerit eivät päde listakokoamisessa, vaan jatkuvasti "listanoteerattuina" on julkaisuja jotka ovat ilmestymisestään asti olleet midprice-hintaluokassa ja joita ei ole koskaan myyty missään täyteen hintaan. TOP40:iin asti tämä harvemmin heijastuu, mutta esimerkiksi Timolla lienee käytössään laajempi lista, josta tämä on viikottain todettavissa.
VastaaPoistaIkävintä on se, että listakokoamisessa kyse ei monestikaan ole tulkinnanvaraisista asioista tai sekaannuksista, vaan aivan selkeästi politikoinnista. Levyalen kohdalla tämä on selkeimmin nähtävissä. Vuoden 2007 levyalen jälkeen aiheesta käydyn polemiikin jälkeen ÄKT määritteli (todellisen myyntihinnan mukaan määräytyvät) hintarajat listalevyille, jotta TOP40 ei tammialen alkaessa täyttyisi midprice-levyistä. Vuoden 2008 tammikuussa ÄKT pyörsi suurimpien alan toimijoiden kanssa pikapalaverin pidettyään tämän päätöksen samana päivänä (23.01.) kun ensimmäinen tammialen aikainen lista oli määrä julkaista. Toisin sanoen yksittäiset alan toimijat määrittelivät listakriteerit uusiksi siinä vaiheessa kun tiedossa oli jo miten heidän julkaisunsa ovat näkyvillä minkäkin listamallin mukaisesti viikon listalla.
Eikö todellista myyntiä mittaava lista olisi kaikkien etu? Mitä sitten, jos listakärjessä on parikymmentä vuotta vanha Metallica-levy? Mitä sitten, jos levyale nostaa listaykköseksi vaikka Finlandersin? Tai ABC-markettien kampanja Jope Ruonansuun? En vain ymmärrä.
VastaaPoistaOma mielipiteeni on tullut julki jo monesti, mutta sanon sen vielä: kaikkien levyjen pitäisi olla listamielessä samanarvoisia, hinnasta, myyntipaikasta, julkaisuajankohdasta tai esittäjästä riippumatta. Kokoelmalistan vielä ymmärrän, sillä artistikeskeisyys on promootion kannalta hyvästä, mutta sitäkään en kannata varauksetta. Mitä järkeä on julkaista VIRALLISTA listaa, jos myydyimmät levyt eivät oikeasti ole myydyimpiä?
Miksi levy-yhtiöt ovat ryhtyneet tällaiseen, koska ei se ainakaan heitä palvele..
Mun mielestäni koko hintarajoittelu kuvastaa sitä, kuinka vähäiseksi itse musiikin merkitys on muuttunut. Jos levystä oikeasti tykkää, muutaman euron hintaerolla ei pitäisi olla merkitystä. Ja jos levystä ei tykkää, sen minkäänlaisella hinnalla ei pitäisi olla merkitystä.
VastaaPoistaOstavatko ihmiset merkityksetöntä musiikkia vain siksi, että saavat sen halvalla? Näköjään. Ärsyyntyvätkö ihmiset siitä, että listalla on "liian vanhoja" levyjä? Näköjään. Ei tajua.
Niin, ja kiitos Juha R:lle tiedoista. Eri ihmiset kaipaavat listoilta eri asioita, ja ilmeisesti samakin ihminen eri päivinä eri asioita.
VastaaPoistaJotain aika outoa on kyllä nyt suomalaisessa musiikkimaussa menossa. Pitkin kevättä on ollut sellainen tunne, että kentässä on aukko, tarjonta ei vastaa kysyntää ja jotain odotetaan. Pelkällä lataamisella ja spotifyllä jne näitä listoja ei minun mielestäni voi selittää.
VastaaPoistaMistä löytyikään luettelo kaupoista, joiden myynti on mukana listan kokoamisessa? Joskus muistan sellaisen nähneeni.
VastaaPoista