Siitäs saimme

Yleisradion, netti-Hesarin ja kumppaneiden aina vain höttöisempiä höttöviihdeuutisia seuratessa on yrittänyt lohduttautua sillä, että luultavasti nuo toimittajat sentään tarvittaessa kykenisivät vähän näkemään hötön taaksekin ja muodostamaan, ei vain omaksumaan näkemyksiä ja kokonaiskuvia siitä tauhkasta, jossa päivittäin tarpovat. Mutta toistaiseksi kyse on luulemisesta – toivetta tukevia näyttöjä kun ei tahdo löytyä.

Joululomalla kuuntelin jonkin verran Yle X:ää, jonka päiväshow’ssa yritetään käydä keskustelua tuoreista pop-uutisista. Kokeneelta, vuosia hommaa pyörittäneeltä uutistoimittajalta pyydettiin nasevaa yhteenvetoa menneen vuoden merkittävimmistä ilmiöistä, ja eikös tämä tiedonvälittäjä nostanut kärkipäähän Take That -yhtyeen menestyksen!

Tuossa orkesterissahan kärjistyy popmaailmassa ilmenevä ghettoutuminen: kotimarkkinoilla suosio vankistuu, muualla hupenee. Kahden vuoden takainen comeback-albumi kävi vielä kaupaksi myös manner-Euroopassa, mutta vimmatusti Brittein saarilla ostettu The Circus ei. Saksasta sentään irtosi numero 14, mutta siinäkin on pudotusta edeltäjän kakkossijaan verrattuna. Suomessa entisen listaykkösen menekki on tyrehtynyt kerrassaan mitättömäksi.

Tätä infovinoutumaa valtionyhtiömme vahvistaa vielä soittamalla b-rotaatiossaan Greatest Day -singleä, mutta hyvä vain – sehän on ihan loistava. Runsas vuosi sitten erään musiikkilehden pikkujouluissa nimesin hätäpäissäni päättyvän tilikauden suosikkibiisikseni Take That -esityksen Rule the World, ja voisin tehdä saman Greatest Daylle. Toisaalta pidän hälyttävän paljon myös Pussycat Dollsin uudesta sinkusta...