Viime vuodesta oppineena voi todeta, että vaikka alelevyt dominoinevat seuraavankin albumilistan kärkeä, myynti tasoittuu 30–40 prosenttia per viikko ja suo tilaisuuden myös uutuuksille. Lähiviikkoina liikkeelle lasketaankin useita äänitteitä, joiden menestystä on hyvin vaikea ennustaa.
Keskiviikkona julkaistiin esimerkiksi sinkkutilastossa lupaavasti näyttäytyneen Antony & the Johnsonsin albumi (kuvassa), ja vanhoista nauhoista askarreltu Pekka Strengin levy on saanut paljon julkisuutta. Jos Unen maa yltää listalle, Streng yltää historialliseen paluuseen 36 vuoden tauolta – Kesämaa näet käväisi silloisessa Top 30:ssä alkuvuonna 1973.
28. päivän julkaisuista Bruce Springsteen on selvä ykkössuosikki, mutta Nina Perssonin A Camp -projekti paljon epävarmempi. Perssonin pääbändin The Cardigansin toissavuotinen kokoelmahan floppasi meillä totaalisesti. Kaikki avainjäsenensä menettäneeltä Sepulturaltakaan ei voi odottaa takavuosien urotekoja.
4. helmikuuta saadaan varsin arvoitukselliset Tuomon ja Waldo’s Peoplen pitkäsoitot. Onko Tuomolla listaelämää My Thing -kuherruskuukauden jälkeen? Pystyykö Waldo muuttamaan lataussuosion levymyynniksi – viimevuotisella kokoelmallahan homma jäi puolitiehen? Mahdollinen euroviisuvoitto vaikuttaa toki suhdanteisiin, mutta optimistina on luotettava siihen, että Signmark saa ansaitsemansa.
18. helmikuuta suunsa avaa urallaan erittäin epätasaisesti suomalaisille levyjä kaupannut Morrissey. Kaksi peräkkäistä albumia piipahti Top 10:ssä, mutta sitten taas kokoelma sivuutettiin täysin. Melkoinen mysteeri on myös JP Leppäluodon uuden suomenkielisen Harmaja-yhtyeen vastaanotto.
Pekka Streng lienee varma listalle nousija, samoin Tuomo ja Bruce. Pitäisin ihmeenä Morrisseyn studiolevyn sivuuttamista kokoelman lailla. Muista onkin vaikea sanoa mitään.
VastaaPoistaOnko tietoa levyalekampanjan pituudesta?