Kimppadebyytistä eri suuntiin

Viikko sitten Spotifyn päivälistan sijoilla 14 ja 16 näyttäytyi kaksi yhtyettä, joiden hitti-cv Suomessa on suunnilleen yhtä ansiokas ja lähimenneisyys yhtä hiljainen. The Emptiness Machine on ensimmäinen Linkin Park -sinkku, jossa vuonna 2017 kuollut laulaja Chester Bennington ei ole äänessä, ja Aarre on ensimmäinen uusi Ultra Bra -kappale yli 20 vuoteen.

Linkin Park eteni päivästriimeissä viikon mittaan 14:nnestä viidenneksi ja debytoi singlelistan sijalla 11. Valtavasti enemmän julkisuutta saanut Ultra Bra sen sijaan vajosi samassa ajassa 16:nnesta 157:nneksi ja sai tyytyä singlesijaan 44. Radiolistalla Aarre soi lukeman 30 ja The Emptiness Machine lukeman 44 edestä.

En ole pitänyt kirjaa nopeimmista Spotify-pudotuksista, koska kärkipää luultavasti paakkuuntuisi kaikenkarvaisista albumiraidoista ja joulu on oma ilmiönsä, mutta singlebiisiksi Aarre koki kyllä poikkeuksellisen romahduksen. Paluu-uutinen nosti hetkeksi pari vanhaakin ultraraitaa Top 200 -listalle, mitä ainakaan Kworbin arkistojen mukaan ei ole ennen tapahtunut.

He säästivät käännöspalkkion

50 vuoden ajan eräällä ilmiöllä oli tasainen asema hittimarkkinoillamme: kotimainen alkukielinen cover ulkomaisesta biisistä. Sitten tarina katkesi äkisti ja tarkasti – viimeinen laatuaan oli radiolistan Top 20:ssä jouluna 2009: Ipanapa-levylle tehty Tuomon versio Slade-klassikosta Merry Christmas Everybody (1973). 2010- ja 2020-lukujen saldo on nolla.

Mikä oli ensimmäinen? Rock-Jerryn näkemys Jimmie Rodgersin laulusta Soldier, Won’t You Marry Me kesäkuussa 1960. Tuon vuosikymmenen päämenestyjät olivat Dannyn East Virginia ja Antti Einiön Farmer John. 1970-luvulla perinnettä ylläpitivät lähinnä Hurriganes ja Teddy & The Tigers. Yllätyssuosikki oli kultaa myyneen Country Expressin Daddy Frank (alkuperäinen esittäjä Merle Haggard).

1980-luvulla esiin nousivat Harri Marstion Tennessee Waltz ja Romany Violin, Kisun Stop the Music sekä ulkomaille tosissaan yrittäneet Hanoi Rocks (Up Around the Bend) ja Smack (Paint It Black). Ysärillä soivat Sound of RELSin Raising My Family, Rasmuksen Ghostbusters ja Leningrad Cowboysin Those Were the Days.

Uudella vuosituhannella oltiin oikeasti kansainvälisiä, mallia näyttivät Himin Solitary Man, Nightwishin Over the Hills and Far Away, Negativen My My, Hey Hey (Out of the Blue) ja ehkä myös Bomfunk MC’sin Something Going On. Idols-sirkuksen anti latauslistan ykköseksi oli Ari Koivusen Piano Man. Mutta pian idolilöydöt kuten Hanna Pakarinen ja Anna Abreu vaihtoivat esityskieltä, ja se sitten siitä.

Arkistosta löytämistäni 57 kääntämättömästä coverista 56 on englanninkielisiä. Mikä on se ainoa, omalla tavallaan ikimuistoinen poikkeus linjasta? Vastaa joko tänne tai Facebook-sivulle.

Kolmannen Robinin vuoro

Tämän vuoden aikana on kahdeksan biisiä saanut Spotifyn viikkolaskennassa kokoon miljoona striimiä. Niistä puolet eli neljä on Mirellan esityksiä: Timanttei, Uuteen eiliseen, Luotathan ja tuoreimpana viime viikolla Löytää mut. Biisit julkaistiin siististi 2–3 kuukauden välein, mutta tuo tahti on radiolle liian tiivis. Timanttein ykkössijan jälkeen Uuteen eiliseen jäi käytännössä väliin (sija 74), ja Luotathan sai seuraavan tehorotaatiopaikan.

Mirellan dominanssi on kasvamassa hittivuosilistalla poikkeuksellisen kookkaaksi – tällä haavaa hallussa ovat sijat 1, 7, 10 ja 19. Viimeksimainitun toi hitaasti kehittynyt esikoissinkku Sua sattuu, jonka paras viikkolistasija 7 tuli tammi–helmikuun vaihteessa.

Ainoa ei-mirellabiisi, joka nettosi useamman kuin yhden miljoonaviikon, on Robin Packalenin ja Tupen Häitä pidelly. Se sai single/spotifytilastoissa vain kakkossijan (arvaa-kenen takana), mutta tuorein radiolista näyttää paalupaikkaa. Packalen on matkalla uransa isoimpaan hittiin, mikä on ihan hyvin ajoitettu profiilinnosto. Nythän Top 20:ssä komeilee Sexmanen ja Isaac Senen pikkuveli, joka levyttää etunimellään Robin.

Kulti, kutistin median

Musiikki & Median vuotuiset Industry Awards -ehdokkaat on taas julkistettu. Median painoarvo on hiljalleen kutistunut niin, että noin 30 palkinnosta vain kolme on siihen suoraan liittyviä. Viime vuonna keksittiin uusi Mediailmiö-kategoria, mutta sen voitti yleisilmiö nimeltä Käärijä. Tänä vuonna ehdolla on sentään mm. Levyraadin paluu.

”Legendaarinen Levyraati teki MTV:llä ylistetyn tv-paluun keräten jo avausjaksollaan ennätysyleisön – lähetystä seurasi noin 812.000 katsojaa.” Jaa siis koko Levyraadin historian ennätysyleisön? Rohkenen epäillä, ehkä jopa nauraa räkäisesti. Jos historia on nollattu, eikö ole vääjäämätöntä että ensimmäinen ohjelma tekee ennätyksen? Vai vertaillaanko tässä Maikkarin koko nykyohjelmistoa?

Esittelytekstit eivät siis juuri kestä journalistista päivänvaloa, ne ovat kankeaa kliseiden ja muotifraasien sekoitusta. Esimerkiksi seuraavalla kuvauksella ei vuorenvarmasti erotu mitenkään muista ehdokkaista, mutta se taitaa juuri olla pyrkimyksenäkin: ”Työskentelykulttuurinaan hän korostaa tasavertaisuutta, yhteisöllisyyttä ja avointa keskustelua, mutta painottaa myös ratkaisukeskeisyyden merkitystä.”

Korulauseputkea piristää pari varovaisempaa ilmausta kuten ”Vuoden 2024 UMK karsintakilpailun liput myytiin loppuun hetkessä.” Eikö yleensä puhuttu karsintakilpailun sijaan UMK-finaalista? Tai tämä: ”Pehmoainon debyyttialbumi Soittorasia on ollut virallisen albumilistan top 5:ssä.” On ollut joo, siinä sivussa kuusi viikkoa ykkösenä.

Napitukset 8/2024

Elokuun rajanrikkojien erikoisuus on Sabrina Carpenterin Espresso, joka saavutti 2000 listapistettä käymättä kummankaan viikkotilaston Top 10:ssä (single ja radio). Hiljaa hyvä tulee, ja samanhenkisesti pottiaan on kartuttanut Tunnista tuntiin, joka roikkuu jo 30. viikkoa singlelistan Top 20:ssä.

••••• (5000)
Ege Zulu ft Behm: Tunnista tuntiin

••• (3000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan
Robin Packalen ft Tupe: Häitä pidelly

•• (2000)
Eminem: Houdini
Portion Boys ft Kake Randelin: Juhannusyö
Costi ft Juuna Chill: Vaisto
Olga ft Isac Elliot: Stadi (Alicia)
Sabrina Carpenter: Espresso

• (1000)
Bee: Maljapuhe
Shrty: Sirkus
Jenni Vartiainen ft Etta: Viimeinen pisara
Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
Isac Elliot ft Averagekidluke & MDS: Italia

Maltin ABC

Radiolistatilanteiden viivästyneisyydestä singletilastoon verrattuna on ollut usein puhetta. Lisäviivettä voi tulla esimerkiksi siitä, että esittäjä lyö vihdoin läpi radiossa (Portion Boysin Vauhti kiihtyy), jolloin aiempikin tuotanto alkaa kelvata. Edeltäjästä Elämän ABC tehtiin follow-up niin, että se saavutti radiohuippunsa (#5) tasan vuosi singlehuipun (#3) jälkeen.

Hämmennystä ainakin arkistopapan papereissa aiheutti myös seuraava. Bessin Kyyneleet sateessa jäi alkukesällä Top 40 -singlelistan ulkopuolelle eikä saanut aikakirjamerkintää, mutta sen seuraaja Saanko mä luvan ylsi sentään sijalle 27. Viime radiolistalla ensinmainittu ylitti lopulta radiokriteerirajan edettyään 17:nneksi ja kelpuutettiin arkistoon – mutta aikajärjestyksessä väärään kohtaan. Tiedän, ärsyttää ainoastaan minua.

Bongasin MTV Liveltä videokoosteen ”Vuoden tähän asti isoimmat hitit”. Se koostui juuri niistä kappaleista, joiden olen huomannut etenevän nuorisorotaatiolla radiolistan kärkipäähän ilman striimimenestystä. Kuten tämänviikkoinen yhdeksikkö, Dashan Austin (Boots Stop Workin’), joka minun korvissani on kovin geneeristä mukakantria. Sen suurin kannattaja 662 soitolla on Radio Top 51. Paras Spotify-sijoitus meillä oli vaatimaton 94.