Heintje, Gitte ja kaverit

Volker Dörkenin Youtube-tili on varsin antoisa löytö. Siellä on muun muassa länsisaksalaisia hittivuosikatsauksia vuodesta 1959 eli sikäläisen musabisneslehden Der Musikmarktin perustamisesta alkaen. Niistä on kiinnostavaa tutkia ja verrata Suomeen, millainen rooli käännösiskelmillä on ollut eri aikoina. Aktiivisimpia tuossa suhteessa näyttävät olleen 1960-luvun alku ja 1970-luvun loppu.

Löytyy myös ilmiöitä, joista en muista ennen kuulleeni. Vuonna 1968 Tom Jonesin Delilah jäi vuosilistan kolmoseksi, koska kaksoisvoiton otti 13-vuotias hollantilainen Heintje. Du sollst nicht weinen -biisin tunnistin, koska sitä ovat muutkin lapsitähdet laulaneet. Norjalaisen Anita Hegerlandin Mitt sommarlov ja Susanna Lönnbergin Kun kesä on viihtyivät listoillamme 1970–71. Alkujaan kyseessä on meksikolainen melodia 1800-luvulta.

Saksaksi laulavassa hollantilaispojassa ei ollut mitään ihmeteltävää, koska maailmantähdet tekivät ihan samaa. Tiesin kyllä Cliff Richardin levyttäneen saksaksi, mutta en noin paljon. Ahkeria olivat myös Elvis Presley, Petula Clark, Connie Francis ja kreikkalaissuuruudet Nana Mouskouri, Demis Roussos ja Vicky Leandros. Ennen pitkää Saksan-suosiotaan tanskalainen Gitte Hænning ehti tehdä hitin suomeksikin (Tämä maa #2, 1961).

Kun Volkerin tiliä selaa vanhimmasta päästä, siellä on valtavasti artistikohtaisia katsauksia, joissa on näppärästi laitettu rinnakkain Länsi-Saksan, Britannian ja USA:n lista-ansiot. Mukana on myös edellämainittu Gitte, vaikka hän ei koskaan käynyt britti- tai jenkkilistoilla. No, 32 saksalaisschlaagerin pätkässä riittää kuunneltavaa.

Isacin kirkko

Tuoreella Top 50 -singlelistalla on vierailut mukaan lukien 12 Isac Elliotin esitystä, ja Vanhasta uuteen -albumi debytoi ykkösenä. Koska sille on haalittu vanhoja sinkkuja kesästä 2023 asti, sen on voitu hehkuttaa ”striimanneen etukäteen tuplaplatinaa”. Miehen ensimmäisestä hitistä New Way Home on jo 12 vuotta ja yhteensä niitä on kertynyt 43, joten voinee kysyä: kuinka?

Esiteini-ilmiötä seurasivat vaihtelevantasoiset ulkomaillepyrkimykset, joita seurasi sarja suomenkielisiä duettoja Mikael Gabrielin kanssa, joita seurasi kehnommin menestyneitä englanninkielisiä sinkkuja. Paluu huipulle tapahtui ykkössinglellä 20 min kesällä 2022. Siinä vierailivat William ja Cledos, ja sen jälkeen onkin käyty loputtomalta tuntuvaa fiittauspiirileikkiä milloin kenenkin kanssa.

Koska en ole 12 vuodessa kyennyt muodostamaan päähäni juuri minkäänlaista kuvaa Isac Elliotista artistina, tulkitsijana tai persoonana, kuuntelin albumin kokonaan. Vaikka tekijätiimit hiukan siinä vaihtuilevat, oikein mikään ei erottunut geneerisestä Spotify Top 50 -soittolistamassasta. Pidin eniten päätöskappaleesta Kuka himas odottaa, enkä vain siksi, että se on päätöskappale.

Napitukset 3/2025

Maaliskuun isoimpien pottien kokoajat ovat viime vuoden tarjontaa, mutta kaksitonnisiin on ehtinyt pari tämänvuotistakin hittiä. Nimestään huolimatta UMK-biiseistä nopeimmin ja ainoana sinne ylsi Nelli Matulan Hitaammin hautaan. Se on radiolistan ykkösenä perässään kakkosena Goldielocksin Made of. Kisan voittanut Ich komme on sijalla 20.

Monikansallisen vokalistijoukon tukema Coldplayn We Pray on radiokolmonen ja uusi nappihitti, vaikka jäi singletilastossa 38:nneksi. Muissa maissa on menossa sama trendi eli parhaat sijat tulevat radiosoitosta. Yleensähän Wikipedian listasijakoosteissa ei juuri huomioida sitä, mutta joku on näemmä tällä kertaa ottanut asiakseen kerätä numeroita mm. Radiomonitorin sivustolta, joka näyttää asiakasmaiden Top 10 -tilanteet.

•••••••• (8000)
Mirella & Lauri Haav: Luotathan

•••• (4000)
Costi ft Juuna Chill: Vaisto

••• (3000)
Turisti ft Averagekidluke: Vitun hyvin

•• (2000)
Ahti ft Isac Elliot: Sun luokse
Ares: Menestys on paras tapa kostaa
Nelli Matula: Hitaammin hautaan
William ft Isac Elliot: Anteeks

• (1000)
David Guetta, Alphaville & Ava Max: Forever Young
Coldplay, Little Simz, Burna Boy, Elyanna & Tini: We Pray
Ares ft Bizi: T-paita
JVG: Rehellisesti
Goldielocks: Made of
Isac Elliot: Se siitä
KAJ: Bara bada bastu
Lady Gaga: Abracadabra
Turisti: Diana

Mittavia aikajänteitä

Albumilistalla (kuka muistaa?) tapahtui perjantaina ihan maininnan arvoisia asioita. Jenni Vartiaisen Origon ykkössija ei yllätä kolmen peräkkäisen ykkösen jatkoksi, vaikka edellisestä levystä on lähes seitsemän vuotta – radio- ja striimikannatusta on jo kerätty sinkuilla varsin vakuuttavasti. Bessin striimiprofiili on pudonnut sen verran, että Ultravioletin debyytti vasta 12:ntena ei suuremmin järkytä.

The Maininnan ansaitsee vuonna 1980 Tyrnävällä perustettu Jolly Jumpers, jonka ei tarvinnut odottaa ensimmäistä listamerkintäänsä kuin 45 vuotta. Sen yhdeksäs albumi Rural Slang on nyt sijalla 13. Jonkinlaisen signaalin tästä käänteestä antoi vuoden 2006 biisi Palomino, jota on kuunneltu Spotifyssa yli kaksi miljoonaa kertaa. Se on noin 33 kertaa niin paljon kuin bändin seuraavaksi kuunnelluimmalla.

On niitä pitempiäkin aikajänteitä: Eini on korkeimmillaan (#19) 47 vuoteen eli sen jälkeen kun hänen esikoisalbuminsa ylsi 17:nneksi. Sen sijaan Lordin 13. albumille Limited Deadition näytetään matalampaa debyyttisijaa (#28) kuin koskaan ennen. Jopa dramaattisemmalta näyttää Cradle of Filthin 29. sija, sillä se ylsi edellisellä yrittämällään neljänneksi vuonna 2021.

Voiko olla sekä että?

Joskus viime keväänä kauhistelin täällä ulkomaisten hittien huonoa striimimenekkiä ja mietin, miten vaisuilla lukemilla vuoden striimatuimman ulkomaisen biisin Emma-palkinto jouduttaisiin myöntämään. Lopulta pystin sai Artemas, ja Kworbin mukaan I Like the Way You Kiss Me sai yli yhdeksän miljoonaa Spotify-kuuntelua eli melkein yhtä paljon kuin edellinen voittaja, Miley Cyrusin Flowers.

Keväällä 2025 tilanne näyttää vähintään yhtä huolestuttavalta. Tuoreella, perjantain uutuudet sisältävällä päivälistalla kuunnelluin ulkomainen kappale, Lady Gagan Abracadabra, on vasta sijalla 36. Sen kokonaispotti on noin 2,5 miljoonaa, ja lieneekö moni muu tämänvuotinen tuontihitti yltänyt edes miljoonaan.

Mutta: on yksi jo yli viiteen miljoonaan ehtinyt iskusävel, jonka on julkaissut Ruotsin Warner ja osa tekijöistäkin ruotsalaisia. Voisiko ulkomaisen biisin Emman ottaa Bara bada bastu? Ja jos voisi, kelpaisiko se mihinkään kotimaiseen kategoriaan? Veikkaan, että KAJ on joka tapauksessa otettava mukaan vuoden kotimaisen artistin yleisöäänestyksen ehdokkaaksi, muuten nousee meteli.

Kahden rakkaan loukku

Spotifyn kuuntelijaprofiilista saatiin taas eräänlainen kuvaus, kun joissakin muissa yleisöissä ison reaktion aiheuttanut Tapani Kansan kuolema näkyi päivälistalla vain yhtenä Top 200 -merkintänä. Sijan 103 otti R-a-k-a-s (1976), joka on joskus aiemminkin käynyt tuossa tilastossa ja aikoinaan myös latauslistalla en-muista-minkä tv-kimmokkeen ansiosta.

Hiukan sijoitusta lienee syönyt se, että Kansa aikoinaan levytti biisistä lähes perätysten kaksi versiota, sen tutumman viimeiseksi Scandia-singleksi ja hiukan kiivasrytmisemmän (ja lyhyemmän) ekalle CBS-albumille. Jälkimmäinenkin on kerännyt yhteensä 530.000 Spotify-striimiä, mutta niitä ei lasketa yhteen edeltäjän kanssa.

Uutisissa toistui väite, että Kansa sai vuonna 1971 Suomen ensimmäisen albumille myönnetyn kultalevyn. Ajan lehtijutuista kuitenkin käy ilmi, että aiemmin samana vuonna kultalevyn sai Työväen lauluja -kokoelma. Jo 1950-luvulla Scandia-yhtiön Paavo Einiö keksi Amerikan-matkallaan samannimisen mainoskikan ja jakoi niitä 30.000 singlen myynnistä oman firman artisteille ilman äänitealan kattojärjestön siunausta. Nekin näkyvät IFPIn nykyisessä nettitietokannassa.

Median perinteisessä ”hänet tunnetaan kappaleista” -osastossa näkyi taas outouksia. Kansallahan oli ainakin 30 listahitiksi luokiteltavaa biisiä, mutta tuon valikoiman ulkopuolelta keksittiin luetella Satu rakkauden (Rumba) ja Kuinka rakkaus alkoi (Ylen radiouutiset). Toki mies tuon jälkimmäisenkin levytti, mutta se on Pirkko Mannolan hitti vuodelta 1960 – ja iäkkyydestään huolimatta Mannola-versio on selvästi edellä myös Spotify-kuunteluissa.

Toisaalta toimittajien epätietoisuus katalogin laajuudesta ei ole ihme, jos heidän sivistyksensä on peräisin vaikkapa radionkuuntelusta – juuri kenenkään katalogi ei esimerkiksi Radio Suomen kautta kuulosta kovin runsaalta. Kansa itse totesi Iltalehdessä vuonna 2018, että Gramex-korvausten perusteella R-a-k-a-s, Delilah ja Äidin pikkupoika soivat radioissa kymmenen kertaa useammin kuin muut hänen laulunsa.

Viisivuotissuunnitelma

Kun Mirellan ja Lauri Haavin Luotathan-hitin pistelaskennassa tulivat striimisarakkeet täyteen, kokonaispistesolu näytti lukua 7999,31. Jäipä täpärästi kahdeksas nappi saamatta, ajattelin, mutta seuraavalla viikolla biisi kohensi sijoitustaan singlelistalla ja raja ylittyi. Matkaa on toki kosolti Timanttei-edeltäjän pottiin, mutta tuolla 8000 pisteelläkin saa kaikkien aikojen hittitilastosta sijan 35.

Mirellan äkkinousua supertähdeksi korosti se, että kuuden Emma-palkinnon julkisuuskin tuli verrattain aikaisin – Kunpa oisin kertonut -albumihan ilmestyi juuri ennen ehdokasasettelun deadlinea. Moni pohtinee, miten tästä jatketaan, ja yksi mahdollisuus on tämä: toimitaan kuten Behm toimi neljä vuotta sitten hyvin samantyyppisessä tilanteessa.

Behmin Draaman kaari viehättää (2020) sisälsi neljä suurta hittiä, joista kolme nousi radioykköseksi kuten myös Mirellalla. Se rikkoi albumilistan ykkösviikkoennätyksen, jota Mirella tuskin rikkoo, vaikka kunnon kertymän on haalinut hänkin. Kummankaan jättiläpimurto (Hei rakas / Timanttei) ei tullut ihan tyhjästä, vaan Behmillä oli sitä ennen fiittimenestykset Pikku G:n ja Keko Salatan kanssa ja Mirellalla Sua sattuu.

Behm-albumin viimeinen ykkönen Lupaan roikkui radiolistan Top 10:ssä vielä yli vuosi ilmestymisensä jälkeen, ja uusia biisejä tuli varsin verkkaisesti (Ethän tarkoittanut sitä 2/22, Sata vuotta 1/23). Ne eivät nousseet huomiossa aiemmalle tasolle, mutta myöhemmät yhteistyösinkut Viimeinen tanssi (Olavi Uusivirta) ja Tunnista tuntiin (Ege Zulu) kasvoivat pitkäkestoisiksi suosikeiksi. Ihan mukavasti siis menee viisi vuotta alkuhuuman jälkeen.

En usko Mirella-tiimin ihan näin leppoisalla aikataululla etenevän jo siksikin, että kyseessä on niin nuori artisti. Nykyinenkin musiikkianti saattaa riittää jonkin aikaa: albumiraita Seireeni on lisätty Radio Suomen ja Yle X:n soittolistalle. Joka tapauksessa heillä on tuoreehko esimerkki siitä, kuinka nopean nousun aiheuttamia riskejä voi hallita hyvin tuloksin.