Viisivuotissuunnitelma

Kun Mirellan ja Lauri Haavin Luotathan-hitin pistelaskennassa tulivat striimisarakkeet täyteen, kokonaispistesolu näytti lukua 7999,31. Jäipä täpärästi kahdeksas nappi saamatta, ajattelin, mutta seuraavalla viikolla biisi kohensi sijoitustaan singlelistalla ja raja ylittyi. Matkaa on toki kosolti Timanttei-edeltäjän pottiin, mutta tuolla 8000 pisteelläkin saa kaikkien aikojen hittitilastosta sijan 35.

Mirellan äkkinousua supertähdeksi korosti se, että kuuden Emma-palkinnon julkisuuskin tuli verrattain aikaisin – Kunpa oisin kertonut -albumihan ilmestyi juuri ennen ehdokasasettelun deadlinea. Moni pohtinee, miten tästä jatketaan, ja yksi mahdollisuus on tämä: toimitaan kuten Behm toimi neljä vuotta sitten hyvin samantyyppisessä tilanteessa.

Behmin Draaman kaari viehättää (2020) sisälsi neljä suurta hittiä, joista kolme nousi radioykköseksi kuten myös Mirellalla. Se rikkoi albumilistan ykkösviikkoennätyksen, jota Mirella tuskin rikkoo, vaikka kunnon kertymän on haalinut hänkin. Kummankaan jättiläpimurto (Hei rakas / Timanttei) ei tullut ihan tyhjästä, vaan Behmillä oli sitä ennen fiittimenestykset Pikku G:n ja Keko Salatan kanssa ja Mirellalla Sua sattuu.

Behm-albumin viimeinen ykkönen Lupaan roikkui radiolistan Top 10:ssä vielä yli vuosi ilmestymisensä jälkeen, ja uusia biisejä tuli varsin verkkaisesti (Ethän tarkoittanut sitä 2/22, Sata vuotta 1/23). Ne eivät nousseet huomiossa aiemmalle tasolle, mutta myöhemmät yhteistyösinkut Viimeinen tanssi (Olavi Uusivirta) ja Tunnista tuntiin (Ege Zulu) kasvoivat pitkäkestoisiksi suosikeiksi. Ihan mukavasti siis menee viisi vuotta alkuhuuman jälkeen.

En usko Mirella-tiimin ihan näin leppoisalla aikataululla etenevän jo siksikin, että kyseessä on niin nuori artisti. Nykyinenkin musiikkianti saattaa riittää jonkin aikaa: albumiraita Seireeni on lisätty Radio Suomen ja Yle X:n soittolistalle. Joka tapauksessa heillä on tuoreehko esimerkki siitä, kuinka nopean nousun aiheuttamia riskejä voi hallita hyvin tuloksin.

Symbioosihittien viikko

Muutaman viikon ajan on saanut päivittäisinä paritarkastuksina seurata kärkitilanteita Suomen ja Ruotsin Spotifyssa. Eilisperjantai toi niiden välille selvän eron, sillä meidän yläpäässämme debytoi monta nimekästä uutuutta, ja heillä nousuista huolehti lähinnä yksi keikkalavoille palannut yhtye. Ruotsin Top 200:ssa on yhteensä 26 Kent-biisiä, joista korkeimpana Pärlor sijalla 11.

Suomessa syyhki ykköseksi yli 200 tuhannella kuuntelulla Leima, Jenni Vartiaisen ja Turistin yhteiskappale. Listakäytös myötäilee enemmän Turistin tapoja, vaikka hänen soolo-osuutensa biisissä kestää alle puoli minuuttia. Nelossijalla näyttäytyy toinen korkeaprofiilinen kaksikko Bess ja Käärijä. Tässä hyötyjänä on Bess, joka ei yksinään ole käynyt pariin vuoteen Top 10:ssä. Jos katsoo radiopotentiaalin kannalta, niin kummassakin symbioosissa hyötyjän rooli vaihtuu.

Kiinnostavaa, että 2000-luvun menestyneimmät radioykkössijarohmut eli Vartiainen ja Haloo Helsinki! julkaisivat samaan aikaan uutuusbiisin. Haloon paluusingle Kaikki päättyy kyyneliin oli etenkin radiossa hämmentävä floppi, joten saapi nähdä, paljonko striimikuutosena debytoinut Gardenia-seuraaja pystyy kohentamaan osakkeita.

Turistina radioaalloilla

Menneen vuoden listailmiöitä oli raptaustaisten artistien ja kaupallisen radion välien lämpeneminen. Se jossain määrin yhtenäisti tyylillisesti single- ja radiolistoja, mutta ajallinen kohdistus heikkeni entisestään. Esimerkiksi paraikaa radiosoiton kolmossijaa pitävä Costin Vaisto piti samaa sijaa singletilastossa jo viime kesäkuussa.

Kaikille striimisuosikeille ei ole edelleenkään tilaa radioaalloilla. Kokosin oheen vuoden kymmenen isointa sellaista hittiä, joilla ei (toistaiseksi) ole yhtään radiosoittopistettä eli Top 40 -sijoitusta. Luettelossa mainitaan viidesti Turisti ja neljästi Averagekidluke, jotka ovat tosin käyneet lähellä pisterajaa. Mukana on myös kaksi biisiä Mirellalta, jolta julkaistiin hittejä niin tiuhaan, että radion toimintarytmi ei pysynyt mukana.

1. Turisti: Taikuri (#43)
2. Turisti ft Sexmane: Lightskinboy
3. Averagekidluke ft Turisti: Vitun hyvin (#89)
4. Mirella: Uuteen eiliseen (#74)
5. Averagekidluke: Diva (#42)
6. Korelon ft Turisti: Vaarallinen nainen
7. Averagekidluke: On/off
8. Ares ft Averagekidluke & Turisti: Iha miten vaa
9. Mirella: Sua sattuu
10. William ft Isac Elliot: Anteeks

Video killed the audio star

Viisi vuotta sitten aloittamani Suomi Hot 50 -listan lopettamiselle oli monta syytä, joista eniten ärsytti Youtube-tilaston ilmestymisaikataulu. Sen mittausjakso myötäili hyvin Spotifyn ja Radiomonitorin vastaavia, mutta julkaisun kanssa kuhnailtiin pari päivää.

Lakkauttamisen jälkeen osa-alueiden voimasuhteet ovat muuttuneet niin paljon, että kokoaminen olisi entistä mutkikkaampaa. Youtubehan yritti lanseerata itsensä musiikkipalveluna, ja sinne on ladattu paljon pelkkiä audiopätkiä, mutta niiden kulutusmäärät ovat pienentyneet. Listan nimi on yhä ”Viikon suosituimmat kappaleet”, mutta kannattaisi puhua musiikkivideoista.

Kaksi viikkoa singlelistan kakkosena viihtynyt Jore & Zpoppan MVP pääsi Youtube-listalla vain 52:nneksi. Vuoden isoin striimihitti 8,2 miljoonalla Spotify-kuuntelulla on Aresin Menestys on paras tapa kostaa, mutta sen Youtube-audiota on ”katsottu” vain 259.000 kertaa. Päinvastaisesti Portion Boysin vaiheikkaasti videoitu Näihin hommiin ei synnytä on Youtube-tilaston neljäntenä ja Spotifyssa vasta sijalla 95.

Visuaalisuuden merkityksestä kielinee sekin, että Bara bada bastun suosio on Youtubessa ylivoimaisimmillaan: ero kakkosen katselumääriin on 13-kertainen! Top sataan mahtuu kuusi vanhempaakin KAJ-videota.

Viraaliuden arvo

Mediailmiön suuruuden huomaa siitä, kuinka huitaistuja juttuja siitä tehdään, näytteenä nyt Bara bada bastu. Esimerkiksi Ylessä radiojuontajat toistuvasti hekumoivat, kuinka Suomi saattaa ensimmäisenä ottaa viisuissa kaksoisvoiton. Kuitenkin jo vuonna 1962 kilpailun voitti ranskalainen Isabelle Aubret ja toiseksi tuli ranskalainen Francois Deguelt, joka edusti Monacoa. Muun kuin oman maan edustaminenhan on aina ollut yleistä.

Tänään on ilakoitu KAJ:n ennätyksellisestä äänimäärästä Melodifestivalenissa. Mahtaako kukaan selittää, miksi Måns Zelmerlöw sai tuloslaskennassa 90 prosenttia KAJ:n yleisöäänipisteistä (81 vastaan 90), vaikka jäi vain 75 prosenttiin itse yleisöäänistä (3,3 miljoonaa vastaan 4,3 miljoonaa)? Tuskinpa sellaista ehditään pohtia.

Eniten pistää kuitenkin huokaisemaan vanha ystävä, Spotifyn viraalilista. Ilta-Sanomat teki otsikon ”KAJ nousi maailman listaykköseksi” selittämättä lainkaan, mistä listassa on kysymys. Ylen uutiset tarjosi tällaista: ”Viraalilista kertoo siitä, miten nopeasti kappale leviää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.” MTV:n uutiset puhui ”Viral 50 -soittolistasta”.

Jos mitataan leviämistä sosiaalisessa mediassa, niin miksi sellaisen hoitaisi Spotify? Varmaan somessa leviää Spotify-linkkejäkin, mutta valtaosa KAJ-liikenteestä on ihan muuta. Eikä viraalitilasto ole pelkästään soittolista, vaikka sen pohjalta toki kootaan Spotify-palveluun myös soittolista ja Bara bada bastu soi siinä ensimmäisenä.

Spotifyn listasivuston FAQ selittää viraaliuden näin:
Viral charts capture the songs gaining the most buzz on Spotify.
Chart placement is based on a few factors:
– If a song has recently risen in plays
– How often people share the song
– How many people recently discovered the song
Viral charts are entirely data-driven.

Kuulostaa sen verran summittaiselta, ettei minussa ainakaan viriä mielenkiinto. Mutta haluaisiko joku klikkiniilo vähän sisältöä helpon otsikkonsa taakse – tietoa siitä, onko viraaliudella mitään konkreettista arvoa? Listaa on koottu jo niin kauan, että sen pohjalta voisi tehdä hyvinkin laajaa tutkimusta. Millaista tulevaisuutta ykkössija enteilee, kuinka paljon sellaisen saavuttanut biisi on keskimäärin striimannut vaikkapa seuraavan vuoden aikana?

The MAN

Mauri Antero Numminen täyttää tänään 85 vuotta, onnea. Oheisessa kuvassa hän kauhisteli noin 30 vuotta sitten Sillankorva-baarin kotitalon purkamista. Se sijaitsi Toijalan rautatieaseman lähellä, ja Numminen pistäytyi siellä usein. Sen tilalle ei tänäkään päivänä ole rakennettu mitään. Kuvan otti Juhani Valli, klikkaa isommaksi.

Nummisen listahittiura koostuu viidestä sangen legendaarisesta coverista: Kissa vieköön 1970, Kotiharjun päällä 1971, Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä 1972, Maailma se on kuin silkkiä vaan 1976 ja Yes Sir, olen boogie 1995. Viimeksimainittu tehtiin 18 vuotta alkuperäisen jälkeen, muut olivat vanhempia – ei aina edes tiedetä, kuinka vanhoja.

Maailma se on kuin silkkiä vaan -biisin venäläinen säveltäjä Sasha Makarov eli 1870–1930, mutta muuta ajankohtatietoa en löydä. Kotiharjun päällä on F.W. Meachamin vuonna 1885 säveltämä marssi American Patrol, jonka eka suomalainen levyttäjä oli Olavi Virta 1954. Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä on Ich hab das Fräulein Helen baden sehn vuodelta 1925, tekijä Arpád Varosz, sanat Nummisen itsensä.

Kissa vieköön oli tuolloin neljä vuotta toimineen Love Recordsin eka käännöshitti. Louis Armstrong esitti sen vuonna 1939 Viimeisin iskusävel -elokuvassa nimellä Jeepers Creepers. Jo samana vuonna Bruno Laakko levytti sen Kauko Käyhkön suomennoksena, mikä oli noihin aikoihin poikkeuksellisen nopeaa toimintaa. Tässäkin Numminen on hieman muokannut lyriikkaa.

Luxemburgin jäljissä

Juuri tämä on ollut toiveeni, kun olen seurannut KAJin seikkailua Melodifestivalenissa: pääsy Ruotsin viisuedustajaksi ja täyden potentiaalin saavuttaminen listamenestyjänä. Sijoitus toukokuun finaalissa on yhdentekevä, sillä kaikki olennainen tapahtuu ennen sitä. Voiton ratkeamisen jälkeen tunnelma hyytyy nykyisin melkein yhtä nopeasti kuin joululaulusesonki.

Eilisillan tapahtumat näkyvät kai vahvimmin vasta huomenna julkaistavissa Spotify-striimeissä, mutta jo lauantain Bara bada bastu -lukemat kasvoivat Ruotsissa 57 prosenttia (613.890) ja meillä 24 prosenttia (198.495). Uutisoinnin runsaus meikämediassa pistää vähän huvittamaankin kun huomioi, miten valtavan usein viisuhistoriassa on edustettu muuta kuin omaa kotimaata eikä se ole ollut kummoinen uutinen. Luxemburg voitti viidesti muunmaalaisilla laulajilla.

Haluaisin palauttaa nauttijoiden ja nurisijoiden mieliin viimevuotisen hauskan väliaikanumeron We Just Love Eurovision Too Much, jossa ruotsalaiset lupailivat, että voittaminen ei ole heille enää niin tärkeää. Siihen upotetussa kuvitteellisessa Suomen väliaikanumerossa laulettiin saunovien tanssijoiden kera, mikä oli aika ansiokasta uumoilua tulevasta.

Katkerista kommenteista voi nähdä, että monet kuitenkin yhä rakastavat paljon enemmän voittamista kuin euroviisuja eivätkä näe, mitä hyvää linjanmuutoksesta voi seurata. Kuvittelevat, että Ruotsin kannattaa loputtomasti tuupata lavalle samasta tuubista puristettuja, kuoliaaksi mikromanageroituja popmöhkäleitään. Englanniksi, tietenkin. Jos Kaj sijoittuu toiseksi tai huonommin, he julistavat hautaan asti, että kyllä Måns Zelmerlöw olisi voittanut ja kaikilla olisi ollut ihanan tylsää.

Eilinen oli otsikoinnin juhlaa jo Emma-gaalan iänikuisten pöydänputsaamis-megalatteuksien ansiosta, ja viisu-uutisoinnissa on omat kompastelurituaalinsa, kuten vedonlyöjät tiedonlähteenä. Vaikka juuri oli saatu nähdä, ettei Zelmerlöwin otsikoidusti kiistaton vedonlyöntietu käynytkään todeksi, niin heti perään ollaan julistamassa: ”Vedonlyöjät povaavat KAJ:lle euroviisuvoittoa”.